Blur-yhtyeen Damon Albarn totesi joskus kokaiinin olevan Jumalan tapa kertoa ihmiselle, että tällä on liikaa rahaa. Tämä voi olla totta, ja toinen hyvä vihje on se, kun huomaa ostaneensa Ferrarin, että voi ajaa sillä kilpaa muiden kanssa omalla kustannuksellaan. Tästä kuitenkin on kysymys Ferrari Challenge -autokilpailussa, johon osallistuu automaahantuojien, muiden yritysten ja ihan vaan rikkaiden ihmisten autokuntia. Ferrari julkaisee aina tietystä mallistaan "Challenge"-version, jolla kisa käydään. Tarjolla on kaksi sarjaa - Shellin ja Pirellin sponsoroimat - joista ensimmäiseen saa osallistua amatöörikin, jälkimmäinen on tarkoitettu ammattikuskeille. Tämä monenlaisista autopeleistään tunnetun Eutechnyxin System 3:lle kasaama peli kertoo lähinnä jälkimmäisestä.

Ferrari on jo teeman valintana sen verran onnistunut, että kovimmat merkin fanit ovat varmasti hankkineet pelin lukematta ainoatakaan arvostelua. Jos ei muuta kaipaakaan kuin monien eri Maranellon tuotteiden kuolaamista ja perustason kilpa-ajoa, kannen perusteella pelin ostanut tuskin pettyy. Jos taas kaipaa jotakin Gran Turismo / Forza Motorsport -suuruusluokan rattikapinaa, voi ostostaan ehtiä katuakin.



Siinä missä BBC:n mainio Top Gear -ohjelma on valjastettu Gran Turismo 5:n markkinointiin, Ferrari Challengessa on mukana kilpailevan Fifth Gearin Tiff Needell, joka opastaa pelaajaa auton käsittelyssä. Tai ainakin siltä vaikuttaa, sillä käytännössä opettelukierros on ohi ennen kuin sitä ehtii edes havaita, eivätkä ajotaidot juuri ehdi karttua. Muutenkin ainakin henkilökohtaisesti miehessä vakuuttavaa ovat juuri autonkäsittelytaidot, ei niinkään rasittavanuottinen ääni.

Pakollisen Arcade-pelitilan lisäksi varsinaista sisältöä tarjoillaan kisakaudella, jossa kierretään joukko kilparatoja kokonaisten kisaviikonloppujen merkeissä. Täysi viikonloppu sisältää aika-ajojen lisäksi kaksi kokonaista kisaa, joissa on mukana 16 autoa - kaikki samanlaisia, joten sanonta "se on kuskista kiinni" saa entistä suuremman merkityksen. Kisa kestää 15 minuuttia, jonka jälkeen ajetaan kierros loppuun ja liputetaan voittaja maaliin.

Peli ei esittele hienointa PS3-grafiikkaa ikinä, ja etenkin taustapeilistä katsottuna automallit näyttävät peräti karuilta. Taustamusiikinkin kanssa on vähän niin ja näin, mutta se tärkein, eli ajotuntuma, on onneksi kunnossa. Harmi siis, että pelattavuus muuten on hiukan ongelmallinen.



En ylläpidä epärealistista kuvaa ajotaidoistani, mutta tiedän myös, etten ole kaikista huonoin autopelien pelaaja. Kaveriporukan Forza-kisoissa sijoitun yleensä puolivälin tienoille, joskus jopa kärkeen jos muut tekevät paljon virheitä. Siksi voin kohtuullisella luotettavuudella sanoa, että Ferrari Challenge on paikoin epäloogisen vaikea. Hierottuani aika-ajoissa tulosta mahdollisimman hyväksi puolisen tuntia ennestäänkin tutulla Monzan radalla olin edelleen yli 10 sekuntia perässä kärkiautoa. Eipä siis auttanut muu kuin hyväksyä tappio ja aloittaa kisa ruudukon perältä. Tämän jälkeen odotin saman menon jatkuvan itse kilpailussa, mutta ehei, nyt kisakumppanit tulivatkin perä edellä vastaan ja olin parissa kierroksessa kärjessä. Turha kai kertoakaan, miten jatkossa suhtauduin aika-ajoihin, jotka onneksi sai ohitettua suoraan.

Voitto olisi hellinnyt vieläkin nopeammin, jos muut autot olisivat huomioineet edes vähän, mitä radalla tapahtuu. Näin tiukoilla raiteilla kulkevaa AI:tä en ole tavannut sitten PS1:n TOCA Touring Carsin, ja pienikin osuma konekuskin ajolinjalle päättyi aina pelaajan tappioksi.



Taottuani päätä seinään itse kisatilojen kanssa löysin pelistä jännittävän bonuksen: Ferrari-korttipelin lapsuuden autokorttipakkojen tyyliin. Tarkoitus on siis pelata AI-vastustajaa vastaan korttia siten, että valitaan omasta autokortista ominaisuus - nopeus, teho, paino tms. - jonka arvioidaan olevan vastustajan kortissa huonompi. Voittaja saa pakkaansa molemmat kortit, ja peli jatkuu kunnes toisella on hallussaan koko pakka. Yllättäen tämä olikin automatisoituna hiton hauskaa, lätkin kortteja konetta vastaan parisen tuntia. Kun alkoi muistaa, mitä kortteja vastustajalla on, taktikointi siirtyi aivan uudelle tasolle.

Muistan itse kehittäjä Eutechnyxin peleistä, jotka ovat olleet "ihan kivoja", mutta joissa on aina ollut jotain rasittavaa pikkuvikaa. Ferrari on yksi lisää kokoelmaan. Se on periaatteessa ihan ok-tasoinen kilpa-ajopeli, mutta jos sitä verrataan vaikka Segan vuonna 1999 julkaisemaan Ferrari F355 Challengeen, joka sattumoisin vielä kertoo samasta aiheesta, on vaikea nähdä, minne konsolien tehoerot ja kuluneet vuodet ovat menneet. AI-munailu on omiaan lannistamaan aloittelevaa ja kokenempaakin kuskia, mutta jos ratoja jaksaa hieroa, löytää pohjimmiltaan ihan kunnollisen autopelin - monien muiden joukossa.