Etrian Odyssey V: Beyond the Myth on klassinen "dungeon crawler", eli peli jossa edetään labyrinttimäisissä tiloissa aina vain eteenpäin kohti lopullista päämäärää. Beyond the Myth -pelin tavoitteena on nousta valtavan Yggdrasil-puun huipulle, sillä sinne päässeitä odottavat jumalaiset rikkaudet ja lupaukset. Peli on ilmestynyt Japanissa jo vuonna 2016, mutta on saapunut länkkäreiden iloksi vasta nyt.



Ympäri Arcaniaa on saapunut seikkailijoita puun juurelle ja heidän tavoitteenaan on päästä valtavan puun huipulle. Pelaajan tulee tehdä näistä seikkailijoista ja onnenonkijoita oma kilta. Kuitenkaan yksikään hahmoista ei tule valmiina, vaan pelaaja saa vapaat kädet valita sankarin rodun, sukupuolen, luokan ja tietyin rajoituksin ulkoisen habituksen. Rotuja Etrian vitosessa on yhteensä neljä, jotka ovat Earthlains (käytännössä tavalliset ihmiset), Celestrians (maagisia ja oppineita haltioita), Therians (turreja) ja Brouni (pikkuruisia ihmisiä).

Erilaisia hahmoluokkia on tämän lisäksi kymmenen kappaletta ja vain tietty rotu voi olla tietyn luokan taitaja. Ihmisille on tarjolla esimerkiksi miekkailijaa ja viikatetta heiluttavaa Harbingeriä, kun taas Celestrianeilla on mahdollisuus velhon tai Necromancerin rooliin. Kuitenkin, luokkia voi vaihtaa myöhemmin oman rodun ulkopuolelle, mutta miinuspuolena on hahmon tason laskeminen viidellä.



Pelin tarinassa on vain vähän mainitsemista, sillä Etrian vitonen ei oikeastaan pidä sisällään minkäänlaista tarinaa. Koska pelaaja itse luo kaikki hahmot, ei heidän tarinoitaan sen kummemmin käydä läpi. Yggdrasil-puun juurella sijaitsevassa Iorysin kaupungissa pelaaja voi ottaa vastaan tehtäviä, tallentaa etenemistään, shoppailla tai värvätä (luoda) uuden hahmon. Kaikkiaan jengiä kiltaan mahtuu 25 kappaletta, joten uusien hahmojen luominen on huoletonta puuhaa. Takaisin labyrinttiin palatessaan pelaaja voi ottaa mukaansa viisi rakkainta tai tilanteeseen sopivinta seikkailijaa. Kylässä kohdataan natiiveja, mutta hekään eivät ole juuri itsestään avaudu.

Matkan aikana tietysti myös taistellaan. Toiminta on konservatiivisen vuoropohjaista, eikä tantereelle näy muita kolmiulotteisia kohteita kuin vastustajat. Omat viisi seikkailijaa on jaettu etu- ja takariviin. Fyysiset hyökkäykset tekevät pienempää vahinkoa taakse, mutta samoin sieltä huitaistu nyrkki tekee myös pienempää vahinkoa vihuille. Parasta on asettaa maagi tai pyssysankari taakse turvaan, mutta ilman huolta tehdyn vahingon vähentymisestä. Taisteleminen ja labyrintin tutkiminen on haastavaa. Tämän takia oman tiimin kokoonpano en erityisen tärkeässä asemassa. Vaikka Etrian vitosessa on grindaamisen makua, on ilo huomata että hahmojen kyvyillä on suuri painoarvo, tietty taito voi olla avainasemassa tietyssä tilanteessa.



Jos joku kaappaa Etrian Odyssey V: Beyond the Myth -pelin itselleen ajatuksella, että hän saa pelattavakseen syvällä ja eeppisellä tarinalla varustetun jrpg:n, tulee hän väistämättä pettymään. Etrian vitosessa on kyse seikkailusta ja kurkottamisen tunteesta. Matka Yggdrasilin huipulle on pitkä ja hankala. Aitoon dungeon crawler tyyliin sokkeloiset tilat eivät ratkaise itseään, vaan pelaajan vastuulle annetaan kartan tekeminen. 3DS-konsolin alanäytölle pelaaja piirtää ja merkitsee ympäristöä muistiin. Jos tällainen omistautuminen kuitenkin pelottaa, voi pelaaja valita automaattisen kartoituksen. Tällöin se välitön alue, jolla pelaaja liikkuu, piirtyy karttaan.

Etrian Odyssey V: Beyond the Myth on sinänsä vaikea arvosteltava. Se toisaalta tekee kelvollista jälkeä siinä missä se on hyvä, mutta toisaalta peli saisi paljon enemmän syvyyttä edes pienillä tarinallisilla osuuksilla. Matkan aikana kyllä tulee eteen pieniä tekstipohjaisia valintoja, mutta ne ovat luonteeltaan hyvin yksinkertaisia. Anime-henkinen taide jakaa myös epäilemättä mielipiteitä, itselleni se aiheutti lähinnä huvittuneita hymähdyksiä kun ruudulle ilmeistyi hetkittäin yhä isompia ja isompia maitorauhasia. Musiikit puolestaan ovat kuin suoraan cc-käyttövapaan musapankin holveista varastettuja.