Assassin's Creed -pelisarjalle on vakiintunut vuosittainen julkaisutahti, mutta viime vuosi teki poikkeuksen, kun markkinoille ei tuotu yhtäkään 3D-maailmaan sijoittuvaa AC-seikkailua. Välivuosi oli mielestäni järkevä veto, ettei sarja syö suosiotaan enempää liukuhihnatuotannolla ja keskeneräisesti viimeistellyillä tuotteilla. Mutta mitä tämän lajityypin suunnannäyttäjällä on tällä kertaa hihassaan?


Välivuosi on todellakin kannattanut, peli on valmiimman oloinen, kun yksikään aiemmin pelaamani Assassin's Creed -peli julkaisuhetkillä. Ezio-trilogia (kolme ensimmäistä osaa) on allekirjoittaneelta jäänyt kokematta, mutta siitä seuraavat kaikki olen läpi kahlannut ja ne ovat sisältäneet melko paljon lopputuotantovaiheen viimeistelemättömyyksiä. Erityisesti muistan Unityn sen bugisuudesta. Originsissa näitä ongelmia on suhteessa erittäin vähän, tosin tuli tavattua leijuva rotta sekä vetten päällä kävelevä kissa, jotka eivät mahdu ollenkaan omaan historiantuntemukseeni. Mikä tärkeintä, peliä rikkovia ja täysin kaatavia ongelmia en kohdannut lainkaan, ainoastaan näitä kosmeettisia - ja niitäkin melko vähän.



Assassin's Creed Origins vie pelaajat pelisarjassa ennen näkemättömälle alueelle ja aikakaudelle ennen ajanlaskua, muinaiseen Egyptiin. Sankarinviittaa assassiinien syntytarinassa harteillaan kantaa Medjay-soturi Bayek, jolla riittää selvitettävää poikansa surmanneiden Order of the Ancientsin jäsenien kanssa. Tästä alkaa hieman turhankin tutun kuuloinen kostotarina, jossa surmansa saa lukuisia Egyptiä hallinnoivia elimiä. Tarinaa seuraa kuitenkin ihan mielikseen, koska hahmoista on onnistuttu luomaan mielenkiintoisia ja helposti lähestyttäviä, sekä tietenkin muinainen Egypti luo oman mystisen puolensa koko kuvioon.


Egyptin valinta tapahtumapaikaksi on nappiosuma ja sen toteutus yllättävän massiivinen. Siitä kertoo matkani Saharan aavikkoalueelle, joka kartalla eteläisimpänä sijaitsee. Merkkasin kartalta kohteekseni kartan pohjoisimman pisteen ja linnuntietä navigaattori osoitti matkaksi yli 12 kilometriä – siinä riittää kamelilla tallusteltavaa. Alueen massiivinen koko toki selittyy suurilla aavikkoalueilla, mutta kylää ja kaupunkiakin sisältyy alueeseen jos jonkinmoista. Hiekan ja pyramidien ihastelun lisäksi pelialueelta löytyy vehreämpää saarimaisemaa ja aavaa merta.



Taistelusysteemiä on aiemmista osista rukattu uuteen muottiin ja erilaisten lähitaisteluaseiden valinta vaikuttaa aiempaa ratkaisevammin: pienemmillä pistimillä työskentely on vauhdikkaampaa kuin suurella moukarilla. Jälkimmäisellä kertaosuma tuottaa enemmän vahinkoa ja vihollisen suojautumisyritykset ovat miltei turhia, elleivät he ennätä tarpeeksi etäälle ennen osumaa. Toisaalta vastapuolen on helpompi iskeä väliin vastaisku, kun pelaajan isomman kaliiberin lyöntiväline hakee vielä vauhtiaan kohteeseen. Hahmojen etäisyyksillä on taisteluissa suuri merkitys, liian kaukaa lähtevät iskut menevät auttamatta ohi.


Lähitaistelun lisäksi pelaajalle annetaan jousipyssy, jolla voi näppärästi eliminoida vihollisia etäämmältä. Itse suosin enemmän lähitaistelua, kun hiippailut päättyivät epäonnistumiseen. Viholliset tuntuivat välillä huomaavan liiankin helposti hiippailijan, mutta pikkuhiljaa totuin olemaan varovaisempi ja muilla tavoin hämäämään vihollista. Viheltäminen perushämäyksenä toimii edelleen, mutta esimerkkinä tulipalon sytyttäminenkin on ihan kätevä tapa saada vartijoiden katseet muualle.

Pelin yhtenä peruspilarina toimii hahmonkehitys, jota tapahtuu tarinan alusta loppuun. Kehitystä on hyvä vauhdittaa suhteessa tarinan kulkuun tekemällä vaihtelevia sivutehtäviä. Ne saattavat olla arkiselta kuulostavia kyläläisten auttamisia, tai esimerkiksi hautakammioiden ryöstämistä. Sivutehtävät liittyvät lähes poikkeuksetta jollain tasolla tarinaan ja niitä koluaa mielikseen. Hahmon tason kasvaessa pelaajalle annetaan kehityspisteitä, joilla voi avata erilaisia taitoja samaan tapaan kuin aiemmissakin AC-peleissä. Hahmon kehitys avaa ovet myös parempiin aseisiin ja hieman roolipelimäisesti aseita on luokiteltu eri luokkiin, joista harvinaisemman tittelin saaneet sisältävät ylimääräistä kikkakolmosta. Hahmoa pystyy kehittämään myös eläinten nahkoja ja metalleja keräämällä ja rakentamalla niistä yhdistelmiä. Ja sokerina pohjalla: kehitystä voi tehostaa euroilla, mutta ei siitä sen enempää.




Pelasin peliä alkuun alkuperäisellä Xbox One -konsolilla ja uuden Xbox One X -tehoversion julkaisupäivänä siirryin kaunisteltuun 4K-maailmaan. Origins on varsin komea vanhemmallakin X1-mallilla ja hienous korostuu entisestään, kun 4K-television pikselikapasiteettia käytetään paremmin hyödyksi. Suuri pelimaailma näyttää melko huikealta, kun maisemaa pääsee ihastelemaan silmänkantamattomiin ja kaupungit ovat täynnä asukkaiden tohinaa. 30 fps:n ruudunpäivitysvauhti kuitenkin syö hieman graafista hienoutta, kun kuva ei paikka paikoin liiku täysin sulavan oloisesti.

Pelin näyttävyyttä pääsee nykymodernisti kuvaamaan valokuvaustilassa. Näpäyttää vain molempia tatteja samanaikaisesti pohjaan ja avot, peli seisahtuu siihen pisteeseen ja näyttävien otosten teko voi alkaa. Perinteisillä liukureilla voi sitten vielä ehostaa värimaailmaa haluamanlaisekseen.


Uusi Assassin's Creed on lähes kaikilla osa-alueilla miellyttävin kyseisen pelisarjan kokemus. Suuri maailma täynnä koluttavaa ja erinäistä tekemistä koukutti melko pitkäksi aikaa sohvan ääreen. Parisenkymmentä tuntia kestävä tarina on vain osa kokonaisuutta, jonka ohessa erilaisia sivutehtäviä riittää pitkäksi toviksi. Hautakammioita ja uponneita hylkyjä metsästäessä voi kuluttaa vielä lisäaikaa, jollei saanut jo tarpeekseen. Ensi vuonna peliä jatketaan vielä parin maksullisen lisärin muodossa, sekä ilmaisena päivityksenä peliä kuorrutetaan Egyptin historiaa avaavalla opetusmuodolla.

Edellisestä Assassin's Creed: Syndicate -pelistä poiketen Originsissa ei ole suomenkielistä tekstitystä.