Project CARS 2
Arvioitu: | Playstation 4 |
Genre: | Ajopelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | Slightly Mad Studios |
Julkaisija: | Namco Bandai |
Julkaisupäivä: | 22.09.2017 |
Pelin kotisivut |
...but seriously
Ensimmäinen Projekti AUTOT syntyi joukkorahoituksella parisen vuotta sitten, jolloin totesin sen olevan hyvin pätevä autosimulaatio heille, jotka kaipaavat kokemusta piirun verran Gran Turismon ja Forza Motorsportin tuolla puolen. Olen senkin jälkeen palannut peliin toisinaan, kun olen halunnut fiilistellä jotain rattiohjaimella – padilla pelistä ei saanut oikein mitään irti.
Kakkososa lähtee liikkeelle pitkälti samoilla askelmerkeillä, mutta uutuutena se tuo mukaan myös rallia ja jäärata-ajoa. Tarjolla on laaja valikoima tosielämän autoja ja ratoja – mukana myös samoja kuin uudessa Gran Turismossa, mikä mahdollisti mielenkiintoisen vertailun pelien välillä.
Nykytyyliin myös Project CARS 2 on latausversiona melkoinen möhkäle ja haukkaa kymmeniä gigatavuja tilaa. Mukavana bonuksena mukaan on kuitenkin laitettu yksi auto ja rata, joilla voi treenailla kunnes loppuosa pelistä on ladattu. Itseni tämä intropala riitti ainakin vakuuttamaan siitä, että jos haluan saada minkäänlaisen käsityksen pelistä, on käytävä ostamassa PS4:ään rattiohjain. Kun melkein naapurissa sijaitseva Gigantti vielä sattui samana päivänä myymään Logitech G29:ää alennuksella, ei siinä sitten mikään auttanut. Kallis arvostelu tuli tästä.
En sano, että pelaaminen ohjaimella on mahdotonta, sillä olen jo aikaa sitten oppinut tiedostamaan rajani videopelaajana. Mutta voin silti sanoa, että minulle se oli, ellei nyt mahdotonta, niin kovin hankalaa. PC2:n simulaatio auton käyttäytymisestä sisältää sen verran hienovaraisia vihjeitä esim. pidon loppumisesta, ettei niitä saa hallintaan pelkän tärinäpalautteen perusteella. Force feedback -ratilla ollaankin sitten niin lähellä oikeaa autoilua kuin olohuoneen sohvalla istuen on mahdollista päästä.
Rattiohjaimen hankkiminenkaan ei tee Project CARSista helppoa peliä, päinvastoin. Oletusasetuksilla tekoäly vie pelaajaa kuin litran mittaa – on ihan omanlaisensa tunne ajaa helpoimpien kisojen aika-ajoissa mielestään ihan asiallinen tulos ja huomata sitten hävinneensä hitaimmalle AI-kuskille viitisen sekuntia. Puolentoista minuutin kierroksella. Jos kilpailuissa aikoo menestyä, on joko siirryttävä (turhan syvälle piilotettuihin) asetuksiin ja ruuvattava vaikeusastetta löysemmälle tai muutettava asumaan pelin viereen, kunnes tulosta syntyy. Tiedän useita ihmisiä, jotka nauttivat jälkimmäisestäkin vaihtoehdosta.
Kääntöpuolena haastavuudelle on luonnollisesti se, että kun tulosta syntyy, se tyydyttää aivan eri tavalla. Tarjolla ei ole mitään boosteja, modeja tai muuta pelleilyä, vaan homma on yksinomaan kuskista kiinni: joko osaat tai et.
Ulkokuoreltaan peli ei pysty kilpailemaan Forza-/GT-kauneuskisoissa, vaikkei sitä rumaksikaan voi moittia. Autot ja maastot näyttävät asiallisilta, mutta wow-efektejä ei juuri synny ja toisinaan ruudunpäivityksessä esiintyy pientä tearingia myös PS4 Prolla. Jälleen voidaan toki todeta, ettei tällaista peliä autojen ihastelun takia hankita.
Tarjolla oleva autovalikoima on sen sijaan yllättävänkin monipuolinen ja vaihtelee mikroautoista muiden avopyöräisten kautta ralliautoihin. Itseäni ilahdutti mm. takaveto-Escortien mukanaolo (taisivat olla ykkösessäkin). Jäällä otin tuntumaa Audi A1:stä, lähinnä todetakseni että tämähän se vasta kylmiltään hankalaa hommaa onkin. Onneksi puolitaitoiset voivat rastitella päälle kattavan valikoiman ajoapuja – mutta tyypilliseen tapaan ne eivät ole päällä oletuksena.
Project CARS 2 on minulle aivan tietyn käyttötarkoituksen peli. Se laitetaan päälle illanvietossa, jossa porukan autoista innostunut osa saa käydä kokeilemassa parin kierroksen verran, miltä realistinen autopeli tuntuu. Ehkä otetaan vähän aika-ajokisaakin. Yksinäni en enää jaksa kiertää sarjasta toiseen uramoodissa, jonka kaltaisia olen peliurani aikana nähnyt kymmenittäin.
Silti tunnustan pelin ansiot. Konsoleilla ei – ehkä Assetto Corsan lisäksi – juuri ole tällaisia “oikeasti vaikeita” ajelupelejä, vaan painopiste on juurikin autopornossa ja toisaalta äärimmäisen epärealistisessa koheltamisessa. Lisäksi PC2:n tuki VR-silmikoille on kerännyt kiitosta monelta, mutta itselläni ei valitettavasti ollut siihen mahdollisuutta tutustua. Project CARS 2 on vakavissaan tehtyä autoilua vakavahenkisemmälle yleisölle ja ansaitsee olemassaolonsa. Minun pelini se nyt vain ei enää ole.
Testattu: PlayStation 4 Pro, Logitech G29 Driving Force
Kakkososa lähtee liikkeelle pitkälti samoilla askelmerkeillä, mutta uutuutena se tuo mukaan myös rallia ja jäärata-ajoa. Tarjolla on laaja valikoima tosielämän autoja ja ratoja – mukana myös samoja kuin uudessa Gran Turismossa, mikä mahdollisti mielenkiintoisen vertailun pelien välillä.
Kapulat nurkkaan
Nykytyyliin myös Project CARS 2 on latausversiona melkoinen möhkäle ja haukkaa kymmeniä gigatavuja tilaa. Mukavana bonuksena mukaan on kuitenkin laitettu yksi auto ja rata, joilla voi treenailla kunnes loppuosa pelistä on ladattu. Itseni tämä intropala riitti ainakin vakuuttamaan siitä, että jos haluan saada minkäänlaisen käsityksen pelistä, on käytävä ostamassa PS4:ään rattiohjain. Kun melkein naapurissa sijaitseva Gigantti vielä sattui samana päivänä myymään Logitech G29:ää alennuksella, ei siinä sitten mikään auttanut. Kallis arvostelu tuli tästä.
En sano, että pelaaminen ohjaimella on mahdotonta, sillä olen jo aikaa sitten oppinut tiedostamaan rajani videopelaajana. Mutta voin silti sanoa, että minulle se oli, ellei nyt mahdotonta, niin kovin hankalaa. PC2:n simulaatio auton käyttäytymisestä sisältää sen verran hienovaraisia vihjeitä esim. pidon loppumisesta, ettei niitä saa hallintaan pelkän tärinäpalautteen perusteella. Force feedback -ratilla ollaankin sitten niin lähellä oikeaa autoilua kuin olohuoneen sohvalla istuen on mahdollista päästä.
Luulot pois
Rattiohjaimen hankkiminenkaan ei tee Project CARSista helppoa peliä, päinvastoin. Oletusasetuksilla tekoäly vie pelaajaa kuin litran mittaa – on ihan omanlaisensa tunne ajaa helpoimpien kisojen aika-ajoissa mielestään ihan asiallinen tulos ja huomata sitten hävinneensä hitaimmalle AI-kuskille viitisen sekuntia. Puolentoista minuutin kierroksella. Jos kilpailuissa aikoo menestyä, on joko siirryttävä (turhan syvälle piilotettuihin) asetuksiin ja ruuvattava vaikeusastetta löysemmälle tai muutettava asumaan pelin viereen, kunnes tulosta syntyy. Tiedän useita ihmisiä, jotka nauttivat jälkimmäisestäkin vaihtoehdosta.
Kääntöpuolena haastavuudelle on luonnollisesti se, että kun tulosta syntyy, se tyydyttää aivan eri tavalla. Tarjolla ei ole mitään boosteja, modeja tai muuta pelleilyä, vaan homma on yksinomaan kuskista kiinni: joko osaat tai et.
Läpäisee katsastuksen
Ulkokuoreltaan peli ei pysty kilpailemaan Forza-/GT-kauneuskisoissa, vaikkei sitä rumaksikaan voi moittia. Autot ja maastot näyttävät asiallisilta, mutta wow-efektejä ei juuri synny ja toisinaan ruudunpäivityksessä esiintyy pientä tearingia myös PS4 Prolla. Jälleen voidaan toki todeta, ettei tällaista peliä autojen ihastelun takia hankita.
Tarjolla oleva autovalikoima on sen sijaan yllättävänkin monipuolinen ja vaihtelee mikroautoista muiden avopyöräisten kautta ralliautoihin. Itseäni ilahdutti mm. takaveto-Escortien mukanaolo (taisivat olla ykkösessäkin). Jäällä otin tuntumaa Audi A1:stä, lähinnä todetakseni että tämähän se vasta kylmiltään hankalaa hommaa onkin. Onneksi puolitaitoiset voivat rastitella päälle kattavan valikoiman ajoapuja – mutta tyypilliseen tapaan ne eivät ole päällä oletuksena.
Tietylle yleisölle
Project CARS 2 on minulle aivan tietyn käyttötarkoituksen peli. Se laitetaan päälle illanvietossa, jossa porukan autoista innostunut osa saa käydä kokeilemassa parin kierroksen verran, miltä realistinen autopeli tuntuu. Ehkä otetaan vähän aika-ajokisaakin. Yksinäni en enää jaksa kiertää sarjasta toiseen uramoodissa, jonka kaltaisia olen peliurani aikana nähnyt kymmenittäin.
Silti tunnustan pelin ansiot. Konsoleilla ei – ehkä Assetto Corsan lisäksi – juuri ole tällaisia “oikeasti vaikeita” ajelupelejä, vaan painopiste on juurikin autopornossa ja toisaalta äärimmäisen epärealistisessa koheltamisessa. Lisäksi PC2:n tuki VR-silmikoille on kerännyt kiitosta monelta, mutta itselläni ei valitettavasti ollut siihen mahdollisuutta tutustua. Project CARS 2 on vakavissaan tehtyä autoilua vakavahenkisemmälle yleisölle ja ansaitsee olemassaolonsa. Minun pelini se nyt vain ei enää ole.
Testattu: PlayStation 4 Pro, Logitech G29 Driving Force
Project CARS 2 (Playstation 4)
Kohtalaisen tinkimätöntä autosimulointia jo toisessa polvessa. Jos tämä maistuu, markkinoiden paras tuote on tässä.
- Vaikuttavan realistinen mallinnus
- Monipuolinen auto- ja lajitarjonta
- Paljon säätöjä, kunhan ne löytää
- Käytännössä pakollinen rattiohjain
- Aloituskynnys noin vuoren korkuinen
- Uramoodi niin kovin tuttua
Keskustelut (4 viestiä)
Rekisteröitynyt 18.01.2015
07.11.2017 klo 18.11
Rekisteröitynyt 06.02.2016
08.11.2017 klo 00.47
08.11.2017 klo 13.05
Oli lähes yhtä hauksaa kuin oikealla autolla.
09.11.2017 klo 02.07 1