Tee-se-itse-pelit ovat viimeisintä huutoa. Spore antoi rakennella otuksia ja hieman muutakin, mutta LittleBigPlanet lupaa pelaajalle vielä enemmän vapautta. Jo ennen virallista julkaisua, betatestiversion myötä, oli Youtube tulvillaan mitä mielikuvituksellisempia ja nerokkaampia luomuksia, joita LBP:n työkaluilla on saatu aikaiseksi. Joukossa on taskulaskinta, puzzlea ja autoajelua, mutta tietenkin eniten LBP:n ominta aluetta eli tasoloikkaa.



LittleBigPlanetissa seurataan säkkikankaasta kudottujen Sack-olentojen seikkailuja, pääosassa on nopeasti PS3:n maskotiksi noussut nappisilmäinen, vetoketjuvatsainen söpöliini Sackboy. Myös koko maailma voi olla tehty kankaasta - tai pahvista, puupalikoista, lasinpalasista, styroksista, narusta ja ties mistä muusta. Periaatteessa LittleBigPlanetin grafiikat ovat yhdet realistisimmista koskaan nähdyistä, maisemat näyttävät siltä kuin Pikku Kakkonen olisi mennyt hurjien karnevaalien humussa naimisiin rinnakkaisulottuvuudesta kotoisin olevan Tiimarin kanssa.

Sackboy voi olla vaatetuksesta riippuen Sackgirlkin, tai yhtä aikaa useampi, mutta kaiken keskuksena toimii joka tapauksessa olentojen alus, jolla voi suunnata joko säätämään asetuksia, pomppimaan pelitilassa tai hiomaan omia kenttäluomuksiaan. Itse pelitila on käytännösä Marionsukuista tasoloikkaa, mutta aivan uudella kuorrutuksella.

Kentät kulkevat sivusuunnassa vasemmalle tai oikealle, mutta niitä on ryyditetty mm. sillä, että jokaisella osasella on massaa ja painovoimaa. Fysiikkamoottori Pienellä Isolla Planeetalla onkin kondiksessa, vaikka sitä kovin harvassa kentässä loppuun asti hyödynnetään. Köydestä toiseen pomppiminen, kiikkuvilla laudoilla tasapainottelu ja vauhdikkaat kaivosvaunuajelut ovat kuitenkin tasoloikkaviihdettä parhaimmillaan.



Pompinnan ohessa kerätään pisteitä sekä uusia osasia tai koristetarroja kenttäeditorin puolelle. Ensimmäistä kertaa PS3-pelissä Trophy-palkintoja saa myös tasaiseen tahtiin, kieltämättä voisi kuvitella saavansa X360-achievementeja. On vaikea löytää sopiva adjektiivi kuvaamaan sitä, kuinka paljon mielikuvitusta kenttäsuunnitteluun on ahdettu. Vaikka pulmat ja päämäärät ovat genren klassikoita, on niiden kulissit rakennettu selkeällä intohimolla ja rakkaudella omaa peliä kohtaan. Media Moleculen pieni tiimi on tikistänyt aivoistaan niin monennäköistä estettä, että leuat loksahtelevat.

Mutta valitettavasti myös peukalot poksahtelevat. Vaikka pelikentät ovat käytännössä kaksiulotteisia, on niissä kolme eri syvyystasoa. Tämä tuo tiettyihin esteisiin lisähaastetta ja monipuolisuutta, mutta erityisesti sitä haastetta tuo se, että syvyystasolta toiselle siirtyminen ja varsinkin tarvittaessa oikea-aikaisesti loikkaaminen onnistuu vain noin kolme kertaa kymmenestä. Muutenkin kontrolleissa olisi tiukentamisen varaa. Sackboylla on sen verran massaa, että tarkkuusloikinta on välillä turhauttavaa ja tuskastuttavaa. Kesken loikan pitää sopivasti nykäistä takasinpäin, jotta säkkihenkilö suostuu laskeutumaan sille pikkuriikkiselle kielekkeelle, jolle tarkoitus on. Tällaisia tilanteita vielä viljellään valmiskentissä aivan liikaa, Kiinakenttä käytännössä perustuu niille.

Kun pelaaja lähtee selvittämään savottaansa, on hahmolla neljä yritystä (elämää) ennen seuraavaa checkpointtia, ja sen jälkeen saa taas yrittää neljä kertaa ennen seuraavaa. Joissain vaikeammissa tilanteissa, kuten pomotaisteluissa, yrityksiä saattaa olla jopa kahdeksan. Jos pelaajia on useampia, yritykset jaetaan kaikkien kesken ja jos kaikki kuolevat, pitää aloittaa koko kenttä alusta.

LittleBigPlanet on yksi harvoista moninpeleistä, jossa kaverin tai kaverien ottaminen mukaan karkeloihin itse asiassa vaikeuttaa peliä. Kaveria ei nimittäin jätetä, vaan kaikkien olisi parasta päästä eteenpäin samassa tahdissa. Tämä voi olla (ja onkin) sekä hulvattoman hauskaa hupia, että uskomattoman hiuksiarevityttävää hermojen hallintaa. Naurunremahdusten ja hihkaisujen lomasta saattaakin yllättäen kuulua karjaisu "annas ny tänne se himpulan kapula niin mä näytän miten tästä mennään, kele!". Vaikka oma poikani on tasoloikkien travolta, aiheuttivat monet kentät ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, juurikin ohjauksen hankaluuden vuoksi. Aivan perheen pienimmille tätä ei siksi voikaan suositella.



Vaikka söpö, mielikuvituksekas, haastava ja vinkeä tasoloikka onkin kelpo hupia, on LittleBigPlanetin suurin viehätys vallan muualla. Niinkuin totesin, pelikentistä voi kerätä lisäosasia ja koristeita ja niitä sitten hyödynnetään kenttäeditorissa. Lopulta ainoaksi motivaatioksi pelin mukana tulevien kenttien läpäisemiseksi onkin juuri lisätauhkan hankkiminen.

Media Moleculen perimmäinen idea koko pelissä oli tehdä jotain, jolla kaikki pystyvät luomaan jotain. LBP:n kenttäeditori onkin pienen harjoittelun jälkeen kohtuullisen helposti hanskassa ja sen jälkeen vain mielikuvitus on rajana, eikä tämä ole vain mainospuhetta. Harvoin, jos koskaan, näkee näin käyttäjäystävällistä ja monipuolista työkalua.

Käydessäni Sonyn tilaisuudessa tutustumassa peliin, sain esittelykentän hehkuvista hiilistä heti idean ikiomaan tasooni. Pelin kentät on teemoiteltu maiden tai maanosien mukaan, joten toki Suomenkin pitää saada omansa - minäpoikahan rakennan saunan!

Saunakenttäni alkoi itse rakennuksen pystyttämisestä, mikä syntyikin helposti, kun valitsin valikosta materiaaliksi puun ja muodoksi ympyrän, venytin sen syvyyssuunnassa tukin kokoiseksi ja aloin latoa näitä muotoja päällekkäin. Seuraavaksi oli vuorossa kiuas, joka oli käytännössä metallilaatikko, jonka päällä oli muutamia pyöreitä kiviä. Mutta nyt halusin sen esteeksi, hehkumaan tulisena Sackboyn kärventämiseksi.

Valikoita selailemalla ei tuliestettä kuitenkaan löytynyt, joten palasin pelitilaan toivoen, että se jostain kentästä ansaitaan. Vaikka tasot olivat täynnä hehkuvaa tuliainesta, inventaarioon sitä ei vain koskaan ilmestynyt. Lopulta tajusin, että käymällä läpi editoritilan opetusvideot ansaitsee huomattavasti enemmän rakennusmateriaalia. Suosittelen tätä kaikille muillekin liian innokkaasti rakentelemaan hamuaville.

Saunakenttääni tuli lisäksi lauteet, pari juomapulloa sekä kallio, josta saunoitteleva säkkiväki voi loikata järveen vilvoittelemaan. Taas luontiprosessini tökkäsi, sillä mistään ei löytynyt vanhaa kunnon hookaksoota, vettä. Hetkeen aikaa tuumittuani löin itseäni takaraivoon ja tajusin ajatella laatikon ulkopuolelle. Järvihän syntyi aallonmuotoisista sinisistä palasista, jotka sain aaltoilemaan niihin kytketyillä sähkömoottoreilla. Pohjalle vähän Sackboylle haitallista kaasua, niin mahtava, teemaan sopiva tasoloikkaeste oli valmis - minähän olen nero! Loppusilauksena rakentelin vielä oudosti Wallace & Gromit -henkisen hirven suomalaiseen koivumaisemaan (styroksista rakennettu) käyskentelemään.





Kun on saanut yhden kentän juuri ja juuri valmiiksi, ei malta olla aloittamatta seuraavaa ja taas seuraavaa. Olo on kuin maailman suurimman Lego-laatikon ääressä. Totta puhuivat taas kehittäjäpojat kun mainostivat, että pelin läpipelaaminen on vasta alkua. LittleBigPlanetin pariin palaa joka päivä uudelleen katsomaan, että mitäs uutta joku on rakentanut ja voisiko siitä pölliä jonkun idean itselleen. Parhaat kentät nousevat cool-kategoriaan ja omia suosikkejaan voi merkitä sydämillä, koska tietenkin tuhansien puolivalmiiden räpellysten seasta voi olla hankala löytyää huikeita helmiä. Kun niitä löytyy, ei voi kuin ihmetellä. Jotkut jo nyt saatavilla olevista teoksista voisivat olla itsenäisiä pelejä, tai ainakin niiden prototyyppejä.

Ja sekin on vasta alkua. Jo nyt huhuillaan, että LBP:stä tulisi media-alusta muiden joukkoon. Voitte kuvitella, että aina kun Sonylta tulee uusi peli, pikku planeetalle julkaistaan siihen liittyvä uusi kenttä ja uusia rakennuspalikoita, tai kun Sony julkaisee jonkun elokuvan, ilmestyy sen ulkoasun mukainen pikkuseikkailu taas uusine osasineen. Tai kun joku Sonylle levyttävistä artisteista julkaisee uuden singlen, tai...

Eikä Sony ole ainoa. Säkki-ihmisistä ovat hurmantuneet jo mm. Konami, Disney ja monet muut. Sisällöstä, pelattavasta ja rakenneltavasta ei siis tule olemaan pulaa - sitä ovat luvanneet monenlaista jo pelin tekijät itsekin. LittleBigPlanet on matkalla yhdeksi pelimaailman suurimmista ilmiöistä.

Lisäjulkisuutta peli sai juuri julkaisun kynnyksellä tapahtuneen koraanikalapaliikin ansiosta. Yksi pelissä esiintyvistä kappaleista sisälsi Koraanin säkeitä, minkä vuoksi se vaihdettiin ja julkaisu siirtyi muutamalla viikolla. Kyseinen biisi on muuten aivan mainiota taustamusiikkia, niinkuin ovat kaikki muutkin pelin ääniraidalta löytyvät teokset. Suomenkielinen selostuskin on miellyttävä miesääni, joka ei yritä vääntää liikaa turhia vitsejä.

LittleBigPlanet on innovatiivinen, persoonallinen, hurmaava, koukuttava, haastava, hullunkurinen, innostava ja inspiroiva. Ja varmasti monia muitakin adjektiiveja, joita sormenpääni eivät tähän juuri latele. Se ei ole maailman paras tasoloikkapeli, mutta kaikki muu sen ympärillä nostaa kokemuksen toiseen potenssiin. Valmistautukaa luovuuden purkauksiin.