Kun Jason veitseensä rakastui, kamalia asioita tapahtui. Oli mökki täyttynyt nuorista, nyt teinit nyljetään kuorista. Piiloudutpa sängyn alle tai tappelet, yht’lail’ sylttytehtaalle joutunet. On aseena sitten kirves tai makuupussi, veriseksi muuttuu tämäkin jussi. Voi kunpa tuuri potkisi myös minua, saisin rauhassa suolestaa sinua.




Friday the 13th (suomeksi Perjantai 13.) -elokuvasarja on kiusannut kiimaisia kesämökkeilijöitä jo lähes 30 vuoden ajan. Vaikka elokuvista löytyy hienoisia eroja, premissi on ollut yleensä simppeli: joukko pelokkaita teinejä (tai aikuisia) on jumissa pienessä tilassa, jossa riehuu maskipäinen massamurhaaja Jason Voorhees. Mielenkiintoisten juonikuvioiden tai syvien henkilöhahmojen sijaan Friday the 13th on keskittynyt puhtaaseen verihurmokseen: massatuotetun kauhuelokuvasarjan ylivoimainen viihdytysarvo on juuri mielikuvituksellisissa tapoissa, joilla Jason päättää uhriensa päivät. Yli kymmenen elokuvaa kestänyt elokuvasarja ei ole myöskään kaihtanut lennokkaampia ideoita: välillä on otettu yhteen Painajainen Elm Streetillä -elokuvien Freddy Krugerin kanssa, yhdessä jatko-osassa käytiin jopa avaruudessa saakka.

IIIFonicin Friday The 13th: The Game jättää ne lennokkaimmat tapahtumat taka-alalle, ja keskittyy elokuvasarjan klassiseen premissiin. Kolmannen persoonan selviytymiskauhuksi kuvailtavassa Friday the 13th:ssa joukko nuoria juhlii kesäisissä järvimaisemissa, kun paikalle pamahtaa Jason lihaveitsi kädessä. Alkaa paniikintäytteinen pakomatka metsiköstä, jossa kuolema odottaa jokaisen kulman takana. Alkujaan toukokuussa julkaistu peli on saanut kuukausien mittaan useita päivityksiä, ja nyt tosimaailman perjantai 13. päivän kunniaksi pelistä julkaistaan myös fyysinen versio pelikauppojen hyllyille.


Friday the 13th:a pelataan kahdesta näkökulmasta. Peli valitsee yhden pelaajan sattumanvaraisesti Jasoniksi, ja loppujen pelaajien kontolle jää kirkuvien teinien ohjaaminen. Suurehkoista metsäalueista löytyy useita rakennuksia, ajoneuvoja ja radioita, joilla pakenemisen voi hoitaa: esimerkiksi tieltä löytyvällä autolla voi paeta, kunhan autoon löytää ensin bensaa ja avaimet, tai paikalle voi kutsua poliisit, kunhan mökistä löytyvän radion saa korjattua. Selviytyjien – joita peli kutsuu ensimmäisen elokuvan hengessä counseloreiksi, eli nuoriso-ohjaajiksi – pakosuunnitelmat eivät kuitenkaan todennäköisesti onnistu ongelmitta, sillä Jason-pelaajan objektiivi on varsin yksinkertainen: tapa kaikki mikä liikkuu. Jos tämä kaikki kuulostaa tutulta, ei ihme; kesällä konsoleille (ja vuotta aiemmin PC:lle) ilmestynyt Dead by Daylight on ideoiltaan lähes identtinen peli.



Friday the 13th:n asymmetrinen moninpeli toimii yllättävän hyvin. Jasonin jääkiekkomaskin takana hurjastelu on juuri niin sadistista ilkeilyä ja toisten hengillä leikittelyä kuin homman kuuluukin olla, mutta samanaikaisesti kyse on tarpeeksi harvinaisesta hauskanpidosta, ettei hahmon ylivoimaisuuteen ehdi kyllästyä. Pelintekijät ovat onnistuneet löytämään lähes täydellisen tasapainon harvinaisuuden ja ylivoimaisuuden väliltä: koska todennäköisyys Jasonilla pelaamiseen on parhaimmillaan noin 25%, ja huonoimmillaan vain puolet siitä, on tärkeää, että parrasvaloihin päästessä pääsee myös loistamaan. Tämän vuoksi pahiksen pelaajalla on käytössään liuta erikoiskykyjä: Jason voi teleporttailla ympäri karttaa, liikkua salamannopeasti haamuna (lue: Evil Dead -kamerana) paikasta toiseen sekä nähdä röntgen-katseella, mihin teinit ovat itsensä piilottaneet. Erikoisvoimat istuvat erinomaisesti pelin henkeen: selviytyjänä voit paeta, mutta et piiloutua.


Suurin osa peliajasta kuitenkin kuljetaan selviytyjien kengissä, joten on yhtälailla tärkeää, ettei teinityttönä tai jalkapallojoukkueen kapteenina pelatessa olo ole kuin kävelevällä lihatarjoittimella. Ihmispelaajana tärkeimmiksi asioiksi nousevat nopeus, tiimipeli sekä ketteryys. Käytännössä jokainen pakenemistapa vaatii yhteistyötä selviytyjiltä: esimerkiksi aiemmin mainittua, hajonnutta autoa on hyvin vaikeaa korjata yksinään, erityisesti kun vaadittavat tavarat, kuten uudet akut tai autonavaimet ilmestyvät sattumanvaraisiin paikkoihin pelikartalle. Pelialue täytyykin tutkia nopeasti paitsi lopullisen pakenemisen, myös hengissä pysymisen vuoksi: vaikka Jasonia on lähes mahdotonta tappaa, pelialueelta löytyy kirveitä, kiväärejä, karhunrautoja ja muuta kättä pidempää, joilla Jasonin saa hetkellisesti tainnutettua.

Vaikka mökin ulkohuussista löytäisi itselleen haulikon, turpakäräjille hirviön kanssa ei kuitenkaan kannata alkaa. Nyrkkitappelua järkevämpi taktiikka on jatkuva jaloillaan pysyminen sekä ympäristön hyödyntäminen eri keinoin: taloja tutkiessa ovet voi laittaa lukkoon – jolloin perässä hiihtävän murhamiehen saa hidastumaan – ja ikkunat avata, jolloin pakeneminen huushollista onnistuu nopeasti, jos Jason päättää paloitella oven polttopuiksi. Lisähidasteita saa mm. karhunraudoista sekä papateista, joilla pahiksen saa hetkeksi tainnuksiin. Piiloutuakin voi, esimerkiksi sängyn alle tai kaappeihin, mutta yleensä turvallisinta on ottaa jalat alle ja toivoa, että joku muu selviytyjistä on hitaampi juoksemaan.


Jos kompuroi jaloistaan tai törmää umpikujaan, erilaisiin hengenlähtöihin on todella panostettu. Erilaiset tappotavat nostavat monesti hattua elokuvasarjalle ja on ilahduttavaa miten hyvin peli hyödyntää ympäristöjään tappotavan valitsemisessa. Pelkästään yhden matsin aikana murskasin kalloja, seivästin kurkkuja teräviin oksiin, hukutin ja heilutin kirvestä. Brutaalit tapot kohoavat elokuvasarjan tavoin pelin kohokohdiksi juuri oikealla tavalla: ne ovat pelaajan perspektiivistä riippuen joko bravuurimainen poistuminen pelistä, tai loistelias palkinto onnistuneesta jahdista.



Tavallisesti moninpelaaminen satunnaisten pelikavereiden kanssa on täyttä tuskaa, mutta Friday the 13th:n kohdalla homma jopa toimii. Totta kai tuttujen kavereiden kanssa pelistä saa enemmän irti, mutta huonosti kommunikoivat, itsekeskeiset ja omaa etuaan ajavat ihmispelaajat istuvat täydellisesti kauhusarjan henkeen. Kun selviytyjät lähes kamppailevat keskenään siitä, kuka löytää parhaimmat tavarat, tai yrittävät varmistaa oman paikkansa nelipaikkaisesta pakokaarasta, on helppoa ymmärtää miksi jokaisessa kauhuelokuvassa on se itsekeskeinen ääliö, jonka egoilu maksaa useamman hengen.


IIIFonicin peli on myös erinomainen kunnianosoitus pitkäkestoiselle elokuvasarjalle. South Park -peli Stick of Truthin tavoin Friday the 13th:a pelatessa tuntuu siltä, että pelintekijät ovat sekä ymmärtäneet alkuperäisen tarinan hengen, että onnistuneet siirtämään sen eri mediaan. Pieniä easter eggejä elokuviin löytää sieltä täältä, pelaaja voi itse valita lempi-Jasoninsa elokuvasarjan eri osista (joista jokaisella on hieman erilaiset vahvuudet sekä heikkoudet) ja peliin on saatu jopa ympättyä elokuvasarjan tunnetuimpia tappoja, kuten brutaalin makuupussin mätkimisen puunrunkoa vasten. Kaikesta huokuu rakkaus ja arvostus alkuperäisiä elokuvia kohtaan.

Arvostelun positiivisesta perusluonteesta huolimatta pelaaminen ei ole pelkkää hupia. Ongelmia on vähän, mutta ne ovat mittavia: teknisesti Friday the 13th on kammottava, purkalla ja rautalangalla pystyssä pysyvä hökötys. Ruudunpäivitys venyy ja paukkuu, nettikoodi on kammottavaa ja graafisesti peli on aikaansa viitisen vuotta jäljessä. Animaatioita voisi kuvailla vähintään jäykiksi, hahmot uppoavat jatkuvasti ympäristöihin, eikä ohjauskaan ole sieltä sulavimmasta päästä. Kaiken lisäksi peliseuraa on ollut monesti vaikea löytää, vaikka viime aikoina pelaajia tuntuukin olevan entistä enemmän. Suoranaisia bugeja on myös valtava määrä: ensimmäinen pelini päättyi siihen, että yksi selviytyjistä teleporttasi itsensä katolle Jasonin saavuttamattomiin, joten loppupelin ajan muut pelaajat seurasivat tylsistyneinä, kuinka turhautunut Jason tallusti taloa ympäri. Seuraava matsini päättyi pelin jumiutumiseen, kolmannen alkamista odotin tyhjässä peliaulassa puoli tuntia ja niin edelleen.


Teknisten ongelmien lisäksi Friday the 13th alkaa hiljalleen toistaa itseään. Karttoja ei ole montaa – joskin tänään 13.10. julkaistiin uusi – joten alueet tulevat muutamien tuntien jälkeen todella tutuiksi. Satunnaisiin paikkoihin ilmestyvät esineet lisäävät uudelleenpelattavuutta, mutta jatkuvaan pelailuun pelistä ei ole. Friday the 13th toimiikin paremmin pienenä, silloin tällöin nautittavana välipalana.

Jos tekniset ongelmat pystyy sivuuttamaan, eikä mahdollinen toisto haittaa, Friday the 13th tarjoaa erinomaisen, tunnelmallisen kauhupelin minkä parissa jännittää – tai ilakoida lihaveitsi kourassa. Koko pelaamisen ajan minusta tuntui siltä, että nautin pelistä enemmän kuin minun pitäisi, sillä objektiivisesti tarkasteltuna kyseessä on hyvin vaillinainen sekä heikosti rakennettu peli, mutta juuri omanlaisensa tunnelma sekä hyvin suunniteltu asymmetrinen moninpeli riittivät pitämään mielenkiintoani yllä useammankin peli-illan ajan.

Moninpeliä kaihtaville on myös hyvä mainita lopuksi, että peliin on näillä näkymin tulossa myöhemmin myös yksinpelimuoto.