Hyvä kohta tuntea itsensä vanhaksi on, kun huomaat että pelisarjasta julkaistaan seitsemäs pääsarjan osa ja että tämä on viides sarjasta tekemäsi arvostelu. Mutta kun kyseessä on Forza Motorsportin kaltainen instituutio, voisi sitä kai huonomminkin mennä.


Arvioin Forza 6:n melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Kiittelin pelin kaikenpuolista sulavuutta sekä sitä, että ontoksi jääneen vitososan jälkeen mukaan oli muistettu laittaa nyt sisältöäkin. Moitteita annoin siitä, että kehitys tuntuu olevan kovin hidasta.

Mitä varsinaiseen peliin tulee, voisin pääasiassa kopioida ja liittää kaiken saman tähän alle. Forza Motorsport 7 ei olekaan niinkään peli- kuin tekniikkapäivitys. Paitsi, että peli tukee nyt Xbox Play Anywherea ja sen UItimate-version voi asentaa Xbox Onen lisäksi Windows 10 -tietokoneelle, Xbox One X:n julkaisua odotellessa siihen on lisätty myös 4K-tarkkuuksien tuki. Pelillisenä muutoksena on nyt se, että säätila ei ole kiinteä koko kisan ajan vaan voi muuttua kierrosten välillä.




Mainittu 4K-tuki tuo mukanaan myös erään toisen ominaisuuden: Forza Motorsport 7 on suunnaton. Xbox Livestä ladattaessa se haukkaa konsolilta kiintolevytilaa 100 gigatavua ja lataaminen kestää nopeallakin netillä niin kauan, että on parempi jättää kone letkuttelemaan sitä yön yli. Ja varmistaa, että peli ylipäätään mahtuu kiintolevylle, sillä suuri osa yxboxeista on edelleen niitä 500 Gt:n versioita. Huomioiden vielä, että Xbox Onen vanhemmat versiot eivät 4K-tekstuureista juuri kostu, tämä ei ehkä ole tehokkainta mahdollista tilankäyttöä.

Audiovisuaalisesti pelissä ei olekaan moitteen sijaa, kuten ei ole ollut oikeastaan koskaan. Autot näyttävät esikuviltaan, Forzavista-tilassa niitä voi fiilistellä enemmänkin ja myös äänipuoli on enemmän kuin kunnossa.


Autopornon ystäviä hemmotellaan muutenkin, sillä erilaisten menopelien keräilystä on tehty kannatettava hyve: mitä enemmän peltilehmiä tallissa on, sitä paremmat bonukset kuskin tason noususta annetaan. Autovalikoimaa on yli 700 kärryn verran, ja vaikka se pääosiltaan onkin tuttua aiemmista peleistä, mukana on myös myönteisiä yllätyksiä.



Aloitin pelin oletusasetuksilla ja useamman Forzan veteraanina se tuntuikin välittömästi tutulta. Se, mikä hieman ihmetytti, oli autojen kovin helppo ajettavuus. Kokeiltuani hetkeä aiemmin Project CARS 2:ta tuntui suorastaan, että Forzassa autot istuvat tienpinnassa kuin liimattuna.


Vilkaisu valikkoon kertoikin totuuden: ajotaitoni eivät olleet parantuneet dramaattisesti, vaan sen sijaan peli alkaa käytännössä lapsille tarkoitetuilla asetuksilla. Jopa jarrutus tapahtui automaattisesti, saatoin ajaa kurviin lappu lattiassa ja tieltä suistuminen oli mahdotonta. Näin siitä huolimatta, että Xboxini kiintolevyltä löytyi sekä Forza 5 että 6 ja vielä molemmista runsaasti pelitunteja. Toki asetukset oli helppo muuttaa haluamakseen, kun asian huomasi, mutta olisi tästä nyt voinut vaikka… kysyä?

Vaikka kaiken tiputtaa pois päältä, simulaattoria Forzasta ei edelleenkään tule. Pidän edelleen sen ajotuntumasta kapulalla, mutta esimerkiksi vauriomalli on yhä liki puhdasta kosmetiikkaa: vain täydellä vauhdilla seinään ajaminen saattaa aiheuttaa tuntuvia vaurioita. Mukana on paljon avopyöräisiä autoja, mutta niidenkään renkaat eivät kosketa toisiaan realistisesti vaan ympärillä on näkymätön kehikko aivan kuin täyskoritetuissakin menopeleissä. Samoin peli ”tasaa” kilpasarjojen autot pelaajan kaluston mukaan niin, että käytännössä kyseessä on jonkinlainen fantasialiiga. Toki välityssuhteita sun muita jousituksia saa edelleen säätää.


Autovalikoimaan on nyt poimittu Forza Horizon -sarjassa esiintyneitä maastoajoneuvoja. Tästä huolimatta FM-sarjassa ajetaan edelleen pelkästään ratakisoja, joten tätä lisäystä on vaikea ymmärtää muusta kuin autolistan paisuttamisen näkökulmasta. Asfalttiradan kiertäminen nelivetoisella mönkijällä on huomattavasti vähemmän hauskaa kuin miltä se edes kuulostaa.



Yllä olevasta kitinästä huolimatta Forza Motorsport 7 on edelleen hyvä peli ja valehtelisin jos väittäisin, etten nauttinut sen ajamisesta. Sain jopa syyn päivittää pelikoneen Windowsin uudempaan. Aluksi oli kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi kyseessä on täysin uusi julkaisu eikä 4K- ja Play Anywhere -päivitys Forza 6:een, sillä pelit ovat todella samanlaisia – vaikka ymmärränkin, että Microsoftin intressissä on myydä uusia pelejä niiden päivittämisen sijaan.


Syy vaikuttaakin olevan ainakin osaksi siinä, että peliin on ujutettu mukaan varsin myrkyllinen mekaniikka, josta on vaikea löytää hyviä puolia. Jo FM6:ssa esitellyt ”modit” eli kisoja muokkaavat kortit ovat tehneet paluun, mutta nyt niitä saadakseen pitää availla pelivaluuttaa maksavia lootbox… prize crateja. Modien lisäksi niistä on mahdollista saada esimerkiksi autoja tai kuljettajalle erilaisia asuja ja naamareita. Jälkimmäisistä ei ole pelin kannalta mitään hyötyä, ne ovat yksinomaan kosmetiikkaa. Ja luvalla sanoen aika typerää sellaista.

Samalla on kaikessa hiljaisuudessa hylätty esimerkiksi ajoavustimien pois kytkemisestä automaattisesti saatavat palkintobonukset: isoja palkintorahoja saa nyt vain oikeita modeja käyttämällä. Käytännössä siis palkintorahoja pitää ja kannattaa käyttää arkkujen availuun parempien modien toivossa. Ei ole mahdollista ostaa suoraan mitään tiettyä etua, voi vain avata laatikoita. Modeilla on omat harvinaisuusluokituksensa, jonka mukaan ne esiintyvät, ja laatikoilla hinnat sen mukaan, kuinka hyvää tavaraa niissä on.


Asetelma on tuttu free to play -peleistä, joiden julkaisijat käyttävät sitä saadakseen pelaajat maksamaan. Tässä on kuitenkin se pieni ongelma, että Forza Motorsport 7 on kaikkea muuta kuin free to play: itse asiassa se on hyvinkin kallis. Sekä Xboxilla että Windowsissa toimiva Ultimate-painos maksaa yli 90 euroa. Tästä vastineeksi saa ”VIP-palkintoja”, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että saat avata ilmaisia arkkuja ja Turn 10 saattaa pyytämättä ja yllätyksenä lähettää sinulle miljoona krediittiä. Käytännössä siis raha ratkaisee: maksamalla pelistä enemmän saa käyttöönsä parempia modeja, joilla etenee pelissä nopeammin, kun kilpailun palkintorahat ja XP-pisteet saattavat olla kaksinkertaiset.

Tämän lisäksi oikeaa rahaa pelissä ei liiku. Vielä. Turn 10 on kuitenkin ilmoittanut, että kunhan pelin talousjärjestelmä pääsee ”tasapainoon”, tuodaan soppaan aiemmista peleistä tutut tokenit, joita voi käyttää krediittien sijaan. Ja niitä sitten voikin ostaa oikealla rahalla. Eli kun on ensin maksanut useita kymppejä pelistä, voi sitten maksaa vielä oikeaa rahaa kerätäkseen kuljettajalle klovniasun tai saadakseen hyviä kortteja käyttöönsä.




Arkkusysteemi on nyt muodikas, eikä Forzan systeemi ole edes pahin sellainen, koska kaikki pelin kannalta merkityksellinen on periaatteessa saavutettavissa muutenkin. Eikä rahaa tietenkään ole pakko käyttää pelissä. En silti näe, että tämän kehityssuunnan päässä on mitään pelien tai pelaajien kannalta hyvää. Jos hyväksymme ilmaispelien ”grindaa tai maksa” -logiikan täysihintaisissa peleissä, junaa on kohta mahdoton pysäyttää.

Kesken kisan muuttuvan säätilan lisäksi ainoa todellinen ja välittömästi ilmeinen pelillinen uudistus, joka versiosta 6 versioon 7 siirryttäessä on saatu, on että kuljettajan sukupuolen voi valita ja hänet voi pukea haluamallaan tavalla. Liittyykö tämä jonkun mielestä autokilpailujen simulointiin? Sitähän minäkin, ja näin ollen se on autopelissä takaperoista resurssien käyttöä. Ja jos rahaa ei ole missään vaiheessa tarkoitus käyttää pelissä, miksi siinä on prize crate -mekaniikka? Sitähän minäkin.


Turn 10 ei keksinyt tätä vitsausta: sen tekivät muut, aina Team Fortress 2:n hatuista alkaen. Markkinoilla on pahempaakin, joten on turhaa ristiinnaulita Forza 7:ää varoittavana esimerkkinä. Mutta samalla tavoin turhaa on silitellä kehittäjän ja julkaisijan päätä. Kun pelilogiikkaan tehdyt muutokset joko eivät vaikuta peliin mitenkään tai luovat mahdollisuuden sen huononemiselle, on mahdotonta antaa tälle versiolle edellistä osaa parempaa arvosanaa.

Testattu: Xbox One S / Core i7-5820K, 32 Gt RAM, Geforce 980 GTX 4 Gt, Windows 10