Mitä mitä, miksi vuonna 2015 julkaistu peli saapuu arvioitavaksi vasta nyt, kaksi vuotta julkaisunsa jälkeen? Tämä on mitä erinomaisin kysymys. Syy piilee siinä että kyseinen teos julkaistiin kesän aikana myös kotikonsoleille, eli PlayStation 4:lle ja Xbox One:lle. Se, miksi Pillars of Eternitystä saapui kuitenkin arvosteltavaksi PC-versio on minulle aivan yhtä suuri arvoitus kuin teillekin. Voin siis vain toivoa että tässä tapauksessa konsolikäännöstyö on tehty huolella.




Pillars of Eternityn tarina sijoittuu Dyrwoodiin, jota vaivaa varsin ikävä ongelma. Osa paikallisita lapsista syntyy sieluttomina olentoina ja kansa syyttää tästä eräänlaisia sielututkijoita, animancereita. Matkalla Drywoodiin pelaajan luoma henkilö todistaa erikoista rituaalia, jonka seurauksena hänestä tulee “watcher.” Tämä tarkoittaa, että hänellä on varsin harvinainen kyky kommunikoida sielujen ja ihmisten aikaisempien elämien kanssa, mistä yllättäen on hyötyä tenavien sieluttomuuden tutkimisessa. Haittapuolena on, että sankarimme kyky tulee mitä todennäköisemmin ajamaan hänet hulluuteen, sillä hän näkee myös omat aiemmat elämänsä.

Pillars of Eternityn maailma on geneerinen fantasiatodellisuus, mutta oman lisämausteensa sisällölle antaa pelin suhde sieluihin. Henget eivät ole vain transedentaalisia olentoja, vaan niitä pystytään mittaamaan ja tutkimaan. Reinkarnaatio on täyttä totta ja osa kokee elämässään “heräämisen,” jonka jälkeen hän muistaa aikaisemmat elämänsä (jonka siis sankarimme myös kokee). Tämä hulluuteen johtava ilmiö on kätevä tapa saada tietoja menneistä tapahtumista. Jännittävän sielumaailman lisäksi vaihtuvat vuorokaudenajat ja tunnelmallinen musiikki tekevät Eorasta (pelin maailmasta) elävän miljöön.


Tietenkin tämän lajityypin peli pitää sisällään kaikenlaisia moraalivalintoja ja erilaisia tapoja edetä tarinassa. Pelaajan hahmoluokka ja hahmon ominaisuudet avaavat keskusteluihin uusia vaihtoehtoja. Tehtyjen päätösten perusteella sankari kerää itselleen mainetta, mikä vaikuttaa siihen, miten muut hahmot pelaajan näkevät ja miten he tähän suhtautuvat. Päähenkilölle heitetään myös riesaksi vanha kummitusten valtaama linnoituksen läävä, jota hän pääsee uudistamaan kartanokseen pelin edetessä.



Pillars of Eternityn alussa pelaaja saa hyvin vapaat kädet mitä hahmon luomiseen tulee. Valittavana on rodun lisäksi mm. ulkoinen olemus, kulttuuri ja hahmoluokkia on tarjolla huikeat 11 kappaletta. Kokemusta Pillars of Eternityssä saa ainoastaan suorittamalla tehtäviä ja tutkimalla pelin maailmaa, joten viemärirottien murhaamisen ylimääräisten kokemuspisteiden toivossa on turhaa. On hienoa, miten kerrankin hiippailusta ja vihollisten kiertelemisestä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.


Taisteleminen on pääosin hiottu kokonaisuus, vaikka uusi pelaaja on aluksi varmasti hukassa kaikkien kykyjen ja avainsanojen kanssa. Kahakoiminen on reaaliaikaista, mutta onneksi tapahtumat voi pysäyttää, jotta pelaajalle jää aikaa jakaa uudet komennot ryhmälleen. Ja paussia saa painella ihan huolella, sillä peli on vaikeusasteeltaan armoton. Helpommallakin säädöllä saa pysyä alati varpaillaan ettei kuolo koppaa koko tiimiä.

Jokaisella henkilöllä on kaksi erillistä kuntopalkkia, joista toinen kuvaa yleistä kestävyyttä ja toinen varsinaista kuntoa. Kestävyyttä voi palautella taisteluiden välillä, mutta todelliset vammat paranevat vain leiriytymällä tai uinumalla majatalossa. Jos kunto tipahtaa kokonaan nollaan kuolee toveri lopullisesti. Matkan aikana mukaan lyöttäytyvät toverit ovat hyvin kirjoitettuja hahmoja, joten heidän menettämistä ei todellakaan toivo.




Pillars of Eternity on henkinen jatko-osa mm. sellaisille Infinity Engine peleille kuin Baldur´s Gate ja Planescape: Torment. Olikin mielenkiintoista verrata tätä peliä aikaisemmin arvostelemaani Torment: Tides of Numeneraan, sillä molempien pelien esikuvat ovat jokseenkin samat. Kuitenkin siinä missä Torment tuntui järkälemäiseltä ja uuvuttavalta, pääsi Pillars of Eternityyn huomattavasti nopeammin sisään. Pelin tekstipohjaisuudessa on onnistuttu loistavasti ja erinomaisesti kirjoitettu tarina on vetovoimainen ilman tekstin vyöryttämistä näytölle sivukaupalla. Osa repliikeistä on ääninäyteltyjä, mikä osaltaan keventää entuudestaan kokonaisuutta.

Peli kumartaa selvästi omille juurilleen ja harmillisesti tämä koskee myös pelin graafista ulkoasua. Vaikka pääpaino on tekstivetoisuudessa, on pelin visuaalinen ilme paikoitellen erittäin karu. Tästä peliä taidettiin moittia jo julkaisussa, eivätkä kuluneet vuodet ole yhtään auttaneet asiaa. Tämän takia peli vaatii jokseenkin hyvän mielikuvituksen, jotta maailman saa todella heräämään henkiin. Silti kokonaisuutena Pillars of Eternity on rautainen kokonaisuus klassista roolipelaamista. Nyt täytyy vielä toivoa, että peli on myös käännetty hyvin konsoleille. Hiireen nojaavan pelimekaniikan voisi kuvitella toimivan melko kömpelösti ohjaimella, mutta mene ja tiedä.