Tamperelaisella 10tonsilla on kokemusta ylhäältä kuvattujen räiskintöjen parissa. Puljun aiemmat pelit, Crimsonland sekä Neon Chrome, onnistuivat herättämään omat ideansa eloon. Tällä kertaa uppoudutaan scifi-perinteiden mukaisesti aikaan: mukana on niin bullet timea kuin aikaparadokseja, kun koko maailma kaipaa aikamatkaavaa pelastajaansa.




PC:n lisäksi Xbox Onelle ja tänään myös Playstation 4:lle julkaistu Time Recoil sisältää enemmän tarinaa kuin 10tonsin aiemmat räiskinnät yhteensä, mutta juonikoukeroita ei silti seurailla tosikkomaisesti. Tietoisesti höperön tarinan alussa pelaaja viruu vankilassa, kun sellin seinä räjähtää. Ennen kuin tinnityskään on kadonnut, pelaaja ohjataan kohti aikaportaalia, joka katoaa hetkenä minä hyvänsä.

Tulevaisuuteen 80-luvun lopulle aikamatkannut pelaaja tapaa vastarintaliikkeen johtajat sekä kuulee huonot uutiset: Kekkoselta näyttävä Mr. Time on vallannut “tulevaisuuden” Euroopan, eikä yksikään mies, nainen tai lapsi ole vapaa. Pieleen menneestä tiedekokeilusta johtuen pelaaja on ainoa ihminen, joka pystyy liikkumaan edestakaisin aikaportaaleissa, joten vastarintaliikkeen sankari ja Mr. Timen kukistaja on selvillä. Alkaa aikamatkailu läpi vuosikymmenen, kun pelaaja yrittää matka kerrallaan selvittää, miten Mr. Time nousi valtaan, ja miten hänet kukistetaan.


Aluksi iloitsin, että 10tons on saanut hieman tarinallista lihaa luidensa ympärille. Nautin Crimsonlandsin päättömästä räiskyttelystä sekä Neon Chromen cyberpunkihtavista maisemista, mutta tarinattomuus häiritsi erityisesti Neon Chromen mielenkiintoisessa maailmassa. Harmillisesti tarinankerronta on kuitenkin Time Recoilin huonoin puoli. Kyse ei ole itse juonesta; se on tietoisesti höttöistä huttua tapahtumien kehystämiseen, mutta tarinankerronta pilaa pelin rytmityksen täysin.

Jokaisen tehtävän välissä on nimittäin lyhyt välinäytös, jonka aikana pelaaja voi tutkia vastarintaliikkeen päämajaa sekä jutella eri osastojen pomoille. Vastaavat välinäytökset toimivat erinomaisesti esimerkiksi Hotline Miamissa, jossa näytökset istuvat peliin sekä temaattisesti että tyylillisesti, mutta Time Recoilissa kankeisiin näytöksiin kuluu liikaa peliaikaa. Tehtävät ovat välillä vain puolen minuutin mittaisia, jolloin parhaimmillaan peliajasta vietetään puolet päämajassa rampaten. Heti kun toimintaan alkaa päästä taas sisälle, on aika palata puhuvien päiden pariin.




Maailmaa ei onneksi pelasteta tyhjin käsin. The Terminatorin tavoin aikaportaaliin ei voi ottaa mitään pistoolia suurempaa mukaan, mutta sankarilla on muita apuja. Aikaportaaleilla matkustaminen ei ole näet ainoa kyky, jonka päähenkilö sai onnettomuudessa: vihollisen kuollessa aika hidastuu, ja jokainen hidastuksen aikana tapettu vihollinen lävähtää laskuriin. Mitä enemmän tappoja laskuriin kerää hidastuksen aikana, sitä suuremman erikoiskyvyn saa käyttöönsä. Tapa kaksi saman hidastuksen aikana, ja voit syöksyä seinien ja vihollisten läpi tuhoten kaiken tieltäsi; enemmän tappoja ja syöksyn säde kasvaa. Jos yhden hidastuksen aikana ehtii surmaamaan tarpeeksi vihollisia, saa palkinnoksi jopa täsmäpommitettavan räjähdyksen tai ajan pysähtymisen.

Hidastusten ketjuttaminen sekä erikoiskyvyillä leikittely on Time Recoilin peruspilari. Vihollisia voi toki ammuskella yksitellen kulmien takaa ilman sen suurempia ongelmia, mutta hidastukset, hajoavat ympäristöt sekä ympäriinsä lojuvat räjähteet tekevät selväksi, mikä on pelin henki. Oman aikansa värikkäitä räjähdyksiä ihasteleekin, mutta parituntisen kampanjan aikana Time Recoilsin toinen ongelma tulee entistä selvemmäksi: pelaaminen on pidemmän päälle hyvin yksitoikkoista. Tapoista palkittavia erikoiskykyjä ei ole kuin muutamaa erilaista, eivätkä tehtävien rakenteet muutu pelin edetessä lainkaan. Räiskiminen itsessään toimii kuten peliyhtiön aiemmissa räiskintäpeleissä, mutta toimintaa tarjoillaan liian monotonisesti sekä turhan lyhyissä annoksissa.


Audiovisuaalisesti Time Recoil ajaa asiansa, mutta mitään omintakeista ei ole tällä kertaa tarjolla. Tämä on pettymys erityisesti Neon Chromen tyylikkyyden jälkeen. Kauniisti loistavien neonvalojen sekä tummanpuhuvien varjojen sijaan Time Recoil on tasapaksusti valaistu ja tavanomaisesti värjätty maailma, joka ei onnistu erottumaan tuhansista kilpailijoistaan.

Time Recoil on hienoinen pettymys 10tonsin aiempien pelien jälkeen. Tarina seuraa tietoisesti genrensä kliseitä, eivätkä pelimekaniikat ole tarpeeksi monipuolisia kannattelemaan kokemusta enää toiselle läpipeluulle. Sysisurkeaksi kokemusta ei voi mitenkään kutsua sillä Time Recoilin toiminta on paitsi hauskaa, myös tyylikästä, mutta kokemus jää tällä kertaa turhan ontoksi.