Housemarquella on ollut värikäs kesä. Ensin myyntiin tuotiin erittäin vauhdikasta toimintaa tarjoava ja vaikeammilla vaikeutasoilla ehkä ärsyttävänkin haastava Nex Machina. Vajaa pari kuukautta on eletty eteenpäin edellisestä julkaisusta ja taas mennään.


Matterfall on niin Housemarquen muottiin menevä peli, kun voi olla. Paljon räiskettä, paljon tuhoa ja loputtomasti haastetta. Tällä kertaa ohjataan ihmishahmoa, joka liikkuu ohjattuun suuntaan toisesta tatista ja toinen pikkusauva ohjaa tulilinjan suunnan. Hieman freessausta peruskaavaan tuo tasoloikinta.

Freelancer-nimikkeellä toimiva sotilas pyrkii pelastamaan maailman ulkoavaruuden tuholaisilta, joille on annettu liikaa toimintavaltaa maan kamaralla ja nyt ne ovat alkaneet hyödyntää tätä saumaa aloittamalla tuhokarkelon. Vangitut ihmiset tulisi pelastaa ja samalla tuhota vastapuoli pisteidenkiilto silmissä.




Pelin kontrollit on viilattu viimeisen päälle tarkaksi, mutta liipaisin- ja olkapainikkeisiin viedyt hyppy- ja muut ohjauspainikkeet vaativat alkuun hieman totuttelua. Peliä saikin pelata pitkän tovin, että lihasmuistiin alkoi jäädä tieto siitä, missä mikin toiminto sijaitsee. Graafisesti peli on hieno, mutta kentät ovat hieman turhan kliinisiä ja muutenkin aiemmin nähdyn kaltaisia.

Alkuun kentät ovat melko helppoja jopa vaikeimmalla vaikeusasteella, mutta pikkuhiljaa kirivä vaikeustaso pakotti vaihtamaan haastetasoa alemmas. Vihollisia ilmaantuu tiukalla tahdilla joka suunnasta ja perus rynkyttäminen ei tunnu enää niihin tehoavan. Apu tähän on hahmon syöksyliike, joka lamauttaa lähellä olevat viholliset sekunniksi pariksi. Tällöin ne ovat helppo ampua pois pelistä ja lamautuskikkaa käyttämällä pistepotti karttuu normaalia ammuskelua nopeammin.



Pelimaailmasta löytyy lukuisia sinistä materiaalia olevia seinämiä, joista viholliset eivät pääse lävitse, mutta pelihahmolla on mahdollisuus syöksähtää niiden puolelta toiselle. Osaa näistä seinämistä ei ole aktivoitu, mutta materiapyssyllä niistä voi luoda tasoja, joiden kautta voi hyppiä muuten mahdottomilta tuntuvien esteiden yli.


Matterfallissa on tarkoitus myös pelastaa vangittuja ihmishahmoja. Pelastaminen on kannattavaa, koska osa vangituista luovuttaa hahmolle peliä tehostavia ominaisuuksia ja aseita. Ne saattavat sisältää esim. käsikranaattteja tai tehosteen nopeuttamaan hetkittäisen supervoiman latautumista. Vihollisia tuhoamalla ilmaan saattaa ilmestyä myös sinisestä materiasta oleva räjähde, jonka voi pamauttaa materiapyssyllä.



Peli on melko lyhyt – se koostuu neljästä laajemmasta kokonaisuudesta, joihin sisältyy kolme tavallista kenttää ja yksi pomokenttä. Pomokentät tuovat ennestään haastavaan peliin lisää haastetta, pääpahis ei luovuta ihan hetkessä ja oman hahmon kuolema tarkoittaa kentän alusta aloittamista.


Pääpaino pelissä on kaikista oheisominaisuuksista huolimatta pisteissä. Peliä pelaamalla oppii hyvät kikat, miten ansaita pisteitä mahdollisimman tehokkaasti ja näin kivuta pistelistoilla kohti kärkeä. Innostuin jossain määrin parantamaan pistepotteja kenttien uudelleen läpäisyllä, mutta kun pelin on kahlannut jo lävitse, niin hieman tylsähköihin maailmoihin ei ole suurta paloa palata. Nex Machima tuli vasta ja kun sitäkin on jonkin verran tullut pelailtua, niin vatsa alkaa olla melko täynnä räiskettä. Housemarque voisi kokeilla jotain selkeästi erilaista, varsinkin kun kaksi peliä julkaistiin ajallisesti näin lähekkäin toisiaan. Peli on kuitenkin viimeisen päälle laadukkaasti viimeistelty, joten sille voi suosituksen antaa, erityisesti loputtomasta räiskeestä pitäville.

>>> Lue myös tuore tekijöiden haastattelu!