The Elder Scrolls Online: Morrowind on ollut nyt kaksi kertaa valokeilassa V2.fi-verkkojulkaisussa. Pelistä on tehty kaksi kattavaa ennakkoa ja nyt olisi aika pistää kokemukset teoksesta tiivistetysti ylös. Kertauksen vuoksi ESO: Morrowind on lisäosa vuonna 2014 julkaistuun Elder Scrolls -universumiin sijoittuvaan nettiroolipeliin. Kyseessä ei siis ole joidenkin tahojen hartaasti odottama uusiointi Elder Scrolls III: Morrowindista, vaikka samoissa maisemissa pyöritäänkin.




Heti alkuun ja kättelyssä totean, etten ole mikään asiantuntija nettiropeista puhuttaessa. Toisaalta tästä perspektiivistä oli mielenkiintoista astua uuden pelaajan saappaissa Vvardenfellin saarelle - ai niin ja hahmoni nimi oli Mestari Korttikelmi, ihan vain tiedoksi.

Morrowind alkaa kutakuinkin siitä, kun pelaajaa kyydittänyt alus kokee ankaria hetkiä meren myrskyissä ja uppoaa jossain Vvardenfellin (eli Morrowindin uuden alueen) tienoilla. Happamaksi onnekseen pelaaja joutuu ikävien orjakauppiaiden vangitsemaksi. Pakomatka kohti vapautta (ja avointa maailmaa) toimii näppäränä tutoriaalina uudelle seikkailijalle. Lisäosan aloittaakseen ei tarvitse olla pelannut emopeliä tuntiakaan, mutta pelaaja voi halutessaan laivata sotien runteleman korstonsa Vvardenfellin sienisille rannikoille.


Heti alun muodollisuuksien jälkeen maailma avautuu pelaajan eteen ja hän saa vapaasti lähteä toteuttamaan itseään haluamallaan tavalla. Pääjuoni seurailee yhtä kolmesta alueen jumalista, eli soturi-runoilija Lordi Viveciä, joka pyytää pelaajan ohjastamalta sankarilta apua. Hänen voimansa kun ovat kiusallisesti haihtumaan päin ja vähemmän yllättäen pelaaja kamppailee pian maailman kohtalosta.



Vvardenfellin saari vaikuttaa aluksi monimuotoiselta miljööltä. Vehreä rannikko vaihtuu saaren keskiosaa kohti noustessa purkautumista odottavan tulivuoren laavaiseksi huipuksi. Luolastoja on joka kukkulan kupeessa ja valtavat sienet peittävät auringon. Kuitenkaan Morrowind ei pysty peittämään maailmansa suuruudesta johtuvaa yksityiskohtien puutetta. Osa saaren laaksoista on jo häiritsevän autioita ja paikallinen floora näyttää vain päälle liimatulta kulissilta.


Morrowindia kiusaakin toisaalta sen suurin vahvuus: äärimmäinen avoimuus. Lähes kaikki alueet ovat pelaajan tutkittavissa ja kaikkea voi tehdä, mutta mikään ei tunnu syventävän pelikokemusta. Toisaalta kyseessä on ongelma, joka koskettaa suurta osaa lajityypin pelejä. Sosiaalinen aspekti ja avoin maailma aiheuttavat olon valtavasta laajuudesta, mutta matalasta syvyydestä. Vaikka tarinaa viedään ihan kelvollisesti eteenpäin, mukiinmenevän ääninäyttelyn saattelemana, ei kokemus varsinaisesti immersiivinen ole.



30 lisätuntia, uusi hahmoluokka, Vvardenfellin saari ja mahdollisuus aloittaa peli suoraan lisäosasta ovat erinomaisia lisiä The Elder Scrolls Onlineen. Näin vuonna 2017 mukaan hypänneen pelaajan näkökulmasta lisäosa ei kuitenkaan paranna valmiiksi vain hiukan keskinkertaista parempaa massiivista nettiropea. Kokemus saa lisäpontta tovereiden kanssa tahkotessa, mutta soolona pelaavan on syytä harkita kannattaako hyppy mukaan enää tässä vaiheessa.

Käytetty kokoonpano
Intel(R) Core(TM) i5-4200U CPU
RAM 8,00Gt
NVIDIA GeForce 840M