Okei, myönnetään, olen kaappigolffari. Itse en ole tarttunut golfmailaan tosissani kertaakaan ja leikkimielelläkin huitaisut on laskettavissa kahden käden sormin. Mutta auta armias, jos maikkari näyttää yöllä PGA Touria, niin tämä jannu pistää tulitikut silmiin ja tuijottaa ruohikolla kävelyä viimeiseen reikään asti. Virtuaalisessa golfissa tilanne on lähes sama. Vaikka en koskaan listaakaan golf-pelejä lempipelieni joukkoon, on niitä vuoden 2003 Linksin tullut mätettyä tuntikausia vuosittain, eikä ole vielä löytynyt kyseisen voittanutta. ToissavuodenTiger Woods pääsi jo lähelle, viime vuonna taas mentiin takapakkia.



Uusia ominaisuuksia ei Tiikerin 09-versioon ole huikeita määriä ympätty. Ehkä näkyvin on se, että Tiger Woodsin valmentaja Hank Haney opastaa pelaajaa ja hioo pelitaitoja sen mukaan, kuinka swingit, lähestymislyönnit ja puttaukset sujuvat. Sen mukaan sitten treenataan varta vasten pelaajalle suunniteltuja harjoitustehtäviä, mikä helpottaa pelissä etenemistä. Vastapalloon tullaan lisähaastavuudella siten, että hahmon kykypisteet voivat myös aikaisemmista peleistä poiketen romahtaa, mikäli peli alkaa lipsua. Jokaiseen lyöntiin tulee keskittyä entistä paremmin.

Vaikka uutta ei ole paljon. on montaa vanhaa ominaisuutta hiottu paremmaksi. Erityisesti tämä tuntuu erinomaisissa kontrolleissa, joiden voittanutta urheilupeleissä ei ole kuin ehkä uusimmissa EA:n NHL-peleissä. Toissavuotiseen verrattuna ainakin tälle bittinurmikon tallaajalle jäi sellainen fiilis, että tikun heilautus sekä tiiltä lähdettäessä, että viheriöllä tarkkuusputteja taiteillessa tuntui vastaavan ruudulla täsmälleen sitä, mitä peukalonpää ohjaimelle kertoi.

Mukaan on palannut myös 'vanhan koulun' lyöntimenetelmä, eli voimamittarin noustessa painetaan näppäintä oikeaan aikaan ja sitten vielä uudestaan tarkkuuskohdassa mahdollisimman keskellä. Tästä menetelmästä on kyllä hyötyä muutenkin, mikäli alkaa kentällä säätämään. Lähestymislyönneissä lyönnin voima on huomattavasti helpompi määritellä vanhalla tekniikalla, mutta osan tunnelmasta se syö mennessään. Testissä olivat sekä PS3-, että X360-versiot ja jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että virtuaalikentälläkin pitäisi olla bagillinen ohjaimia mukana. SIXAXIKsella onnistuin swingeissäni paremmin, boxin ohjaimella taas puteissa. Kun vielä olisi kolmas ohjain lähestymislyönteihin (ehkäpä Wii?), olisi mailasettini täydellinen.



Electronic Arts on loihtinut polygonimuotoon erinomaisen komeasti parisenkymmentä tosielämän kantriklubia ja maisemat ovat hienoja katsella, varsinkin ne, joissa mukana on vettä. Tiger Woods -pelisarjassa omaan silmääni on ottanut aina se, kuinka selkeästi pelaajahahmot eroavat ympäristöstään - ne ovat huomattavasti värikkäämpiä ja epäluonnollisemman oloisia ja täten hyppäävät suorastaan silmille realistisesta maastosta. Ainoa ulkonäöllisesti uskottava hahmo on Tigerin valmentaja. Liikeanimaatioista sen sijaan löytyy pieniä nyansseja, jotka tekevät nistä aidon näköisiä.

Jos grafiikan osalta vielä jotain mainitsee konsoliversioiden eroista, niin muuten samanlainen virtuaalimaailma toistuu Playstation 3:lla omaan silmääni miellyttävämmillä, hieman pehmeämmillä värisävyillä. Muuten peliversiot ovat identtiset.

Valikoissa soivalle ääniraidalle on valittu hyvää musaa, jota kuuntelisi enemmänkin. Päinvastoin kuin aivan uskomattoman tökeröitä selostajia. Kaukana on MTV3:lta kuultava asiantunteva pelaajien taustojen kerronta humoristisella sävyllä, kun pelin äänitorvet kailottavat "tämä saattaa mennä puskaan" kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun pöheiköstä on jo selvitty. Muutenkin harvaan mutisevat kauhistukset toistelevat samoja lauseita jatkuvasti - ja aina liian myöhään. Tämän voisi olettaa olevan golf-pelissä pieni murhe, mutta kun EA on panostanut viime aikoina selostukseen muutenkin (NHL:ssä oikein hyvä, Maddenissa erinomainen), tuntuu Tiger Woodsin osakseen saama kohtelu laiminlyönniltä



Viime vuoden tiikeripallon verkkopeli sai Penny-Arcadea myöten tulta ja tulikiveä päälleen bugisuudestaan, lagailustaan ja sekavuudestaan. Uusin vuosimalli petraa tällä saralla huimasti. Pieniä kuoppia esiintyy yhä kavereiden kanssa pelisessiota muodostettaessa - kannattaa ainakin huomata, kuinka lyhyeksi lyöntiaika on rajoitettu. Erinomainen ja kauan kaivattu idea on se, ettei jokaisen pelaajan vuoroa tarvitse odotella, vaan muiden pelaajien pallojen radat näkee ruudullaan värikkäinä viivoina. Kavereiden kanssa ennättää siis pelata kierroksen tai parikin käyttämättä siihen koko päivää.

Erilaisia haasteita ja ominaisuuksia löytyy sekä moninpeli- että yksinpelipuoleltakin niin paljon, että vähän voisi jo karsiakin. Muiden viime vuosien EA Sports -pelien tapaan sisältöä on tuupattu levylle pyörryttävän huikea määrä. Jokaiselle lajista kiinnostuneelle löytyy varmasti jotakin, mutta lopulta sitä tulee keskityttyä vain pariin vaihtoehtoon. Tiger Woods 09 on edeltäjiään huomattavasti hiotumpi peli, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen parhaista konsolikolopalloista - mahdollisesti jopa parhaan. Tämän parissa viihtyy illasta toiseen.