Pieni tyttö nimeltään Lydia asuu perheessä, jossa alkoholi ja juhliminen ovat suuressa osassa arkea. Vanhemmat juhlivat yksin ja kavereiden kanssa välittämättä siitä, miltä pienestä lapsesta tuntuu. Lydia on pienen suomalaisen Platonic Partnership -studion tekemä melankolinen kokemus, jossa traaginen tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta.




Peli julkaistiin PC:lle ja Macille kesäkuun alussa ja nousi muun muassa hetkeksi Steamin kauppaseinän esittely ja suositellut -kategoriaan. Teoksen vakavuudesta on puhuttu paljon, enkä sitä ihmettele, sillä onhan alkoholi ja sen tuomat ongelmat suuri osa suomalaista yhteiskuntaa.


Platonic Partnershipin tiimin jäseniä ovat Juho Kuorikoski (Sinivalkoinen pelikirja, Pelit-lehden avustaja, X-COM – tietokonepelien klassikot -kirja), sarjakuvataiteilija Henri Tervapuro, säveltäjä ja muusikko Juhana Lehtiniemi sekä muun muassa markkinoinnista vastaava Jussi Loukiainen. Tekijöiden mukaan pelin tarinassa on palasia heidän omista kokemuksistaan ja lapsuudestaan. Omakohtainen kokemus paistaa Lydiasta läpi, sillä ilman sitä on vaikea luoda näin vakuuttavaa ja tunnelmallista kertomusta.



Lydia perustuu tytön elämän seuraamiseen ja ensimmäiset vastoinkäymiset kohdataan heti alussa, kun kaverit kiusaavat. Lapsi on saanut päähänsä, että hän haluaa lahjaksi oman ponin, mutta hänen ystävänsä ei usko sen olevan mahdollista. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä pahemmaksi vastoinkäymiset muuttuvat. Elämänsä aikana tyttö kasvaa vanhemmaksi ja häntä syytetään mitä oudoimmista asioista, sekä niistäkin, joihin hänellä ei ollut osuutta.


Lydia matkustelee mielensä syövereissä huoneensa vaatekaapin kautta. Kaapin kautta avautuvat maailmat sisältävät pelottavia asioita aina isosta rumasta sammakosta känniseen ritariin. Rupikonnasta iljettävän ja kammottavan tekevät sen suuret saatanalliset sarvet, jotka kohoavat korkealle. Olento vartioi jumputusluolaa, jonka takana on ties mitä, mikä ei ole lapsille sopivaa.

Henkisesti rankimmat kohtaukset saavat pelaajan ajattelemaan tarkemmin, miten alkoholisoituneen perheen kanssa tulisi toimia. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tarina puskee pelaajan omat henkilökohtaiset kokemukset pintaan. Vaikeimmat ja surullisimmat hetket koetaan muun muassa, kun Lydia kuulee kuinka hänen vanhempansa toivovat, ettei tyttö olisi koskaan syntynytkään. Lapsi kuulee vanhemmiltaan kaiken, mitä yhdenkään skidin ei tulisi aikuisilta kuulla. Näiden asioiden kokemisesta tulee jo itsellekin paha mieli.


Myös ulkopuoliset ihmiset ovat suuressa osassa peliä, mutta hekään eivät tee juuri mitään tytöt elinolojen parantamiseksi. Tietenkin esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tekeminen on hankalaa, kun itse tyttö sanoo aina olevansa kunnossa, vaikka joku ulkopuolinen aikuinen sitä kysyisikin. Point & click -henkinen teos ei sinänsä ole kovinkaan paljon pelaamista vaativa tekele ja tarina eteneekin vain hiiren näppäintä klikkaamalla. Genre sopii hyvin Lydian tarinan kertomiseen, sillä mitään ihmeellisempää pelimekaniikkaa ei vahvaan juoneen tarvita.



Lydia on erittäin todentuntuinen ja surullinen pelikokemus, jota voi suositella jokaiselle ihmiselle. Se auttaa ymmärtämään, miltä lapsesta tuntuu asua alkoholistivanhempien seurassa sekä miltä, kun kukaan ulkopuolinen ihminen ei auta selviytymään arjen keskellä.


Peli sopii lähes kaikille pelaajille, mutta on ehdottoman suositeltava kasvatustyötä tekeville tai opiskeleville henkilöille. En kuitenkaan suosittele teosta liian nuorelle pelaajakunnalle, sillä se sisältää pelottavaa ja ahdistavaa materiaalia. Pelin kesto on noin 1,5 tuntia ja sen hinta on hieman alle kuusi euroa. Lydia saapuu myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana myös mobiililaitteille.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1060, 6 GB, Intel Core i5-6400 CPU, 16 GB DDR4 RAM