Electronic Artsin NHL-jääkiekkopelien sarja on jo noin satakahdeksanvuotias. No ei aivan, mutta 15 vuotta on pitkä aika vuosittain päivittyvälle urheilupelille. Sarjan ensimmäinen osa ihastutti aikoinaan erittäin sulavalla toiminnallaan ja murskasi kaikki kilpailijat alleen. Vuonna 1996 siirryttiin kaksiulotteisesta kiekosta kolmiulotteiseen melkoisen karun näköisen pelimoottorin voimin. Seuraavat 12 vuotta ovat olleet niin kutsuttua vuosittaista rahastusta, uusien ideoiden jäädessä marginaalisiksi. Kaukalon dynamiikkaan on kuitenkin panostettu ja kiekon käsittelyssä voidaankin vuonna 2009 soveltaa melkoista luovuutta vapaasti ohjattavalla mailalla. Uutta tälle tilikaudelle on kuitenkin oikeastaan vain Be a Pro -pelimuoto, jossa pelaaja ottaa vastuulleen yhden ainoan kaukalomörssärin luotsaamisen läpi AHL-liigan aina NHL-sarjan huipulle asti.



Be a Pro -pelimuodossa käyttäjä saa siis luoda uuden kiekkoilijan tekojäitä kuluttamaan. Nimen, pituuden, kasvonpiirteiden ynnä muun Sims-säätämisen lisäksi pelaajalleen voi valita varusteet. Tässä vaiheessa EA:n tilille ropisee roimasti plussaa, sillä valikoimasta löytyy halkaistavaksi myös klassinen Jofa-kypärä. Erotuomarin ensimmäinen vihellys tulee pelin käynnistyksen yhteydessä näytettävästä kielivalikosta. Latauksen ajaksi toilettiin lähteneelle toimittajalle valikko ei esittäytynyt, sillä peli ohittaa melko nopeasti kielivalinnan ja jatkaa latausta, mikäli pelaaja ei tee mitään. Oletuskieleksi tulee aina englanti. Keskushyökkääjä Nakki Nakkilan luomisen jälkeen, innolla pari peliä pelattuani, tallensin voitokkaat ottelut ja painuin yöpuulle. Seuraavana päivänä yllätys oli suuri kun valppaana poikana ehdin kielivalikon mukaan ja valitsemaan valikkokieleksi kotoisan suomen. Nakki Nakkilalla ei voinutkaan enää pelata, sillä tallennettu uramoodi on sidoksissa valittuun valikkokieleen. Kaksi minuuttia yllättävästä poikittaisesta ja päälle 10 minuutin käytösrangaistus koko EA:n kehitystiimille.

Ei sillä, että kielivalinnalla vähänkään englantia ymmärtävälle olisi tuon taivaallista merkitystä, sillä NHL 09:n käännösversiossa on laiskoteltu ennennäkemättömällä tavalla. Toki valikot ja tekstit on käännetty suhteellisen sujuvasti suomeksi viileällä lätkäslangilla terästettynä, mutta itse matsin alkaminen tipautti aitotamperelaisen kiekkofanin leuan, silmät, korvat ja pari muuta ruumiinosaa lattialle. Missä ovat Juti ja Saukkosen Mika? Hetkinen. Missä ylipäätään luuraa suomenkielinen selostus? Ainoa suomen solkkaaja on kenttäkuuluttaja, jonka murteikasta ääntä kuullaan myös pelin opetustehtävissä. Eipä tässä vielä mitään, mutta kun Tampereen Tappara, tai jenkkiselostajan mukaan Tämperen Täpärä, luikkaroi jäälle, nousee iho kananlihalle. Tervetuloa Helsingin Hartwall-areenalle. Vaikka SM-liigan joukkueet ovatkin pelissä mukana, on ainoana suomalaisena hallina mukaan päässyt narrien Jaffa-kaukalo. Pyh. Olisivat edes sanoneet Hakametsä.

Jatketaan. Kentälle luistelee koko Tapparan diesel-koneisto. Sieltä tulee maalilleen Lehto, pakiksi Grönvall ja keskikentän tehovaari, Janne Ojanen. Mutta hetkinen. Keitä nämä rumat miehet ovat? Selässä ovat kyllä oikeat nimet ja numerot, mutta naamat eivät täsmää pelaajakuvien kanssa. Kasvot ovat jotain sinne päin ja aina ei päästä edes lähelle. Näin on parissa minuutissa romutettu SM-liigan huippuottelu jenkkiselosteiseksi, outojen naamojen välillä väärässä paikassa käytäväksi tragediaksi. Se siitä tunnelmasta sitten.



Sinivalkoisten lasien hautaanlaskun jälkeen on aika keskittyä AHL-liigaan ja Nakki Nakkilan uudelleen käynnistettyyn uraan. Oma luistelija on aluksi kolmosketjun keskivertojamppa, jolla tulee hiki jo vaihtoaition aidan yli kipuamisesta. Hyvin pelaamalla kerätään hitaasti kehityspisteitä, joilla pelaajalleen voi ostaa erilaisia taitoja peliä piristämään. Taidot kasvavat sen mukaisesti, mikä on pelaajan rooli kentällä. Hyökkääjällä kehittyvät hyökkäystaidot ja puolustajalla puolustustaidot. Kotikutoinen kiekkoihme sijoitetaan aluksi pelaajan haluamaan AHL-joukkueeseen, jonka pomo vaatii tulokkaalta tietenkin saavutuksia. Keskushyökkääjä Nakkilalta toivotaan ensimmäisen kauden aikana kymmentä maalia ja reilua seitsemääkymmentä syöttöpistettä. Pelaajan toimia arvioidaan viiden matsin välein ja 10 ottelun jälkeen maalihanat tehokkaasti avannut Nakkila pyöriikin jo ykkösketjussa.

Otteluissa pelaajan kenttää peluutetaan harvinaisen usein, mikä etenkin helpommilla vaikeustasoilla aiheuttaa pienoisia tilastoihmeitä, kolmosen kavereiden takoessa maalia ja syöttöpistettä taukoamattomasti. Peliminuutteja Nakki Nakkilalle kertyy noin tuplavauhtia realistiseen lukuun verrattuna. Tämä ei ole lainkaan huono asia, sillä kaikessa todenmukaisuudessaan yhden pelaajan simuloiminen on myös paikoin tylsää. Huilatakin pitää, jolloin näkymä siirtyy korkealta hallin katosta pelaajan silmiin, joka tähyilee kenttätilannetta vaihto- tai välillä jäähyaitiosta käsin. Odottelu ei ole kivaa pelaamista, joten pelaaja voikin aina halutessaan vinkata kentällä hääräävän tekoälytunarin vaihtoon ja palata itse jäälle kiekkoa metsästämään.

Uramoodiin kuuluvat tietenkin loukkaantumiset ja siirtosopimusten tekeminen parempiin joukkueisiin. Uramoodin ja dynastia-pelitilan lisäksi NHL 09 tarjoaa perusvaihtoehdot pikamatseihin ja verkkopeleihin. Xbox Livessä pelaaminen toimiikin hienosti ilman viiveitä ja sohva-Selänteen suuhun nousee pian vahva verenmaku piestäessä eläviä jopa 15 pelaajan yhteisotteluissa.



En ole mikään NHL-sarjan asiantuntija, sillä en ole jokaista vuosipäivitystä tahkonnut levyn puhkikulumiseen asti. Siitä huolimatta uusi NHL 09 tuntuu jotenkin oudon rumalta etenkin kenttäpelaajien animoinnin osalta. Tokihan ammattikiekkoilijan on mahdollista liukua jäällä luistimet poikittain tai tehdä nanosekunnin käännöksiä, upottaa maila toisen kaverin mahaan tai tulla lähelle kameraa ja näyttää ontto sisuksensa pelaajan kauhisteltavaksi. Kamalinta katsottavaa ovat hidastukset, joissa näkyy selvästi, kuinka pelaajat törmäävät maaliin ja toisiinsa puoli metriä ennen varsinaista osumista tai miten kiekko kimpoilee kuin epäkeskopallo maalivahdin suojuksiin imeytyen. Kaikenkaikkiaan NHL 09 ei näytä erityisen realistiselta. Melkoisen surullista katseltavaa ovat myös pelitaukojen lähikuvat vaihtoaition tapahtumista ja vastaavista, sillä nämä nykivät fyysistä pahoinvointia aiheuttavissa määrin.

Jotenkin koko NHL 09:stä paistaa läpi kehitystiimin väsähtäminen aiheeseen. Musiikkia on EA:n tapaan mukana, mutta yhtä mieleen jäävää Billy Talentin kappaletta lukuun ottamatta soittolista on melko mitäänsanomaton, eikä nosta pelaajaa lajin vaatimaan taistelutunnelmaan. Kaikki tämä valitus pelin rumuudesta, tylsyydestä ja epäkohdista kumoutuu kuitenkin sentterimme Nakkilan vedettyä hokkarit jalkaansa. Pelimekaniikka nimittäin on hallussa. Luistelija tottelee pelaajan käskyjä hyvin ja toisella tatilla hoidettava mailanheiluttelu toimii luontevasti. Varsinainen pelaaminen on todella hauskaa ja huvi sen kuin paranee ystävien kanssa pelatessa.



Kaikesta narinasta huolimatta NHL 09 on hyvä peli. Ei loistava, mutta hyvä. Pelimekaniikkaan on tehty parannuksia lähinnä puolustuspelin osalta, verkkopelin liigatoimintoja on parannettu ja peliin on lisätty NHL94-tyyliset, vaihtoehtoiset kontrollit. Hyvä peli on hyvä peli, mutta jos se tehdään yli kymmenen kertaa uudestaan, ei sitä voi enää siunata huippupisteillä. EA:n on syytä tehdä lähivuosina jotakin todella uutta. Kenties dynaamiseen liikehdintään räätälöityä Euphoria-moottoria voitaisiin käyttää reaaliajassa, eikä pelkästään ennalta nauhoitettujen animaatioiden tallentamisessa. Lisäksi Tampere vaatii paremman SM-liigan, Hakametsän ja Timo Jutilan lisäämistä ensi vuoden päivitykseen.