Nimestään huolimatta World of Final Fantasy ei ole Square Enixin uusin yritys massiivimoninpelimarkkinoilla. Sen sijaan nimi viittaa siihen, että pelin maailmassa asuu iso osa Final Fantasy -sarjan muistetuimmista hahmoista. Lopputulos on herkkupala Final Fantasyn ystäville, mutta myös kaikin puolin viihdyttävä ja kiva roolipeli, josta kuka tahansa voi nauttia.




Päähahmoina seikkailevat kaksoset, Lann ja Reynn, jotka lähtevät etsimään menetettyä muistiaan Grymoiren maailmasta. Siellä kaikki on pientä ja söpöä, ja niinpä sulautuakseen joukkoon sankarimmekin saavat voiman kutistua niin halutessaan. Yllätys on suuri, kun Grymoiressa kaksikko tunnistetaan siitä huolimatta ennustusten legendoiksi, “jianteiksi”, joilla on mahdollisuus joko pelastaa tai tuhota maailma. Samaan aikaan Bahamut-armeija valloittaa ja sortaa kansalaisia, ja totuuden selvittämisen ohessa lähtevät sankarimmekin taistelemaan sortajia vastaan.

Grymoire koostuu toisiinsa yhteen liitetyistä alueista, joista monet ovat aiemmista peleistä tuttuja aina ensimmäisen Final Fantasyn Corneliasta seitsemännen osan Mako Reactoreihin. Samalla vastaan tulee myös iso joukko hahmoja aiemmista peleistä, niin hyviksiä kuin pahiksiakin. Kun taustalla tällöin vielä soi aiempien pelien muistettavimpia kappaleita toimivina remixeinä, fanin sydän sulaa. Kehitystiimi on uskaltanut heitellä rohkeasti elementtejä eri peleistä yhteen ollen samalla uskollinen World of Final Fantasyn kevyemmälle tunnelmalle, ja tuloksena on usein riemastuttavan hauskoja hetkiä. Kepeä ja paikoin hölmö tarina ei nouse sarjan tähtihetkien joukkoon, mutta on riittävän kiinnostava, jotta se jaksaa kantaa monikymmentuntista peliä osaltaan kohti loppuratkaisua.




World of Final Fantasy on paljon muuta kuin perinteinen Final Fantasy -peli tuntuen omituiselta mutta toimivalta yhdistelmältä Final Fantasya, Pokémonia ja Ni No Kunia. Taisteluissa vastaantulevia otuksia voi nimittäin napata ja liittää omaan kokoelmaansa ja rinnalleen taistelemaan. Mukana on lukuisia vaihtoehtoja, joista osa keskittyy eri taikaelementteihin, toiset voimakkaisiin iskuihin, osa parannuksiin, ja niin edelleen. Faneille löytyy näistäkin herkkuja, sillä keräiltävien joukossa on monia legendaarisia otuksia, kuten tonberryä, mooglea ja chocoboa sekä näiden söpöjä vauvaversioita.

Yhteensä yli 200 erilaisen hirviön keräämisessä riittää tekemistä illaksi jos toiseksikin, eikä sitä sisältöä World of Final Fantasysta muutenkaan puutu. Pitkän tarinan lisäksi pelistä löytyy mystinen ajasta irti oleva huone, jonka kautta voi matkustaa Final Fantasy -sankareiden matkoille auttamaan näitä erilaisissa seikkailuissa. Colosseumissa taas voi ottaa yhteen lukemattomien erilaisten vihollisten kanssa aina vain haastavammissa matseissa. Tällä areenalla tulee myös vietettyä aikaa, sillä se on hyvä tapa kerätä hirviöitä, jotka jäivät aiemmin pyydystämättä. Hirviöiden kaappaamiseksi pitää ne ensin saattaa haavoittuvaan tilaan kukin omalla tavallaan, ja kun tämä joskus vaatii esimerkiksi spesifin statusefektin aikaansaamista, ei se usein ensimmäisellä kohtaamisella onnistu.




World of Final Fantasyn hassut ideat eivät rajoitu hahmojen ja paikkojen yhteentörmäyksiin, vaan ne ulottuvat myös pelattavuuteen. Esimerkkinä tästä ovat taistelumekaniikat, jotka ovat muuten hyvin tyypillisiä sarjalle, mutta lisäävät kiinnostavan mekaniikan: stäkkäyksen. Napattuja hahmoja voi siis laittaa toistensa päälle, jolloin näiden kaikkien ominaisuudet lasketaan yhteen ja tuloksena on huomattavasti voimakkaampi hahmojoukkio. Maksimissaan kolme hahmoa voi pinota toistensa päälle, mutta ihan miten tahansa ei stäkkejä voi rakentaa. Kaksosten tulee olla yhtenä osallisena kummassakin stäkissä, ja koska hahmoja on erikokoisia, voi tietynkokoisia laittaa vain tiettyyn keon kohtaan – alimmaksi isoimmat, ylimmäksi pienimmät.

Toimivia yhdistelmiä on luonnollisesti lukemattomia, mutta helposti jämähtää tiettyihin valintoihin, ja strategiointia ja vaihtoja jaksaa harrastaa lähinnä pelin haastavimmissa kohdissa. Varsinkin kun kokoelmaa alkaa kertyä, erilaisen yhdistelmien tekeminen alkaa olla muutenkin raskasta. Jokaisella otuksella on oma tasonkehityksensä ja tasopuunsa, joten erityisesti loppuvaiheessa peliä nyyppähirviön mukaan ottaminen heikentää joukkiota merkittävästi, kunnes pääsee samalle tasolle muiden kanssa. Vaihtoja tehdessä edessä onkin usein ensin tylsempää grindausta, ennen kuin voi taas jatkaa haastavimmille alueille.


Vastaan tulleita tuttuja sankareita, kuten Tifaa tai Tidusta ei samaan nippuun saa, niin hauskaa kuin se olisikin. Sarjan kovemmat nimihahmot pääsevät kyllä mukaan taisteluihin, mutta vain summonien muodossa. Avustamalla näitä legendoja heidän seikkailuissaan pystyy ostamaan mitaleja, joita saa mukaansa kerrallaan kolme. Taisteluiden myötä täyttyvä mittari antaa sitten mahdollisuuden kutsua apuun näitä sankareita, joista jokaisella on oma erikoiskykynsä. Joku parantaa koko ryhmän, toinen tekee mieletöntä vahinkoa. Kaikki näyttävät eeppisiltä ja saavat varmasti ilmestymisillään fanit hymyilemään.



World of Final Fantasy yllätti minut. Odotin sen olevan hassu pieni välipala, joka tarjoaa faneille nostalgiaa seuraavaa pääsarjan peliä odotellessa. Nostalgiaa se kyllä tarjoaa ja on ehdottomasti hassu, mutta missään nimessä se ei ole pieni välipala. Koko peli tuntuu yhdeltä suurelta silmäniskulta Final Fantasy -yleisölle, ja näin ollen fani saa pelistä varmasti enemmän irti kuin totaalinen nyyppä. Sillä on kuitenkin niin paljon omaa annettavaa että myös ne, jotka eivät erota Squallia Vivistä, voivat viihtyä sen parissa. Kaikkien lukuisten viittausten ja vitsien lisäksi peli seisookin hyvin omilla jaloillaan itsenäisenä teoksenaan.