Alkuperäinen Watch_Dogs jakoi mielipiteitä. Itse pidin siitä puutteineenkin todella paljon ja jaksoin hakkeroida Chicagossa viikkotolkulla, vaikka päähenkilöiden kohtalo ei niin kiinnostanutkaan. Moni muu taas ei innostunut WD:stä yhtä paljon: tehtävät toistivat itseään, hakkerointi oli liian yksinkertaista, ajomalli tuntui kankealta ja messuilla esitellyt bullshotit eivät juuri muistuttaneet lopullista peliä.


Ubisoft kertoi GamExpo-messuilla edustajansa suulla kuunnelleensa palautetta. Maisemat ovat nyt aurinkoisempia, ajomalli on parempi ja huumoriakin on lisätty. Olisi ilmeisesti pitänyt itse olla antamassa sitä palautetta, koska minua ei Chicagon synkkyys haitannut, ajomallinkin siedin ja minusta entinenkin kissakuvahuumori oli vähän väkinäistä. Siitä en ollut pahoillani, että päähenkilölle luvattiin vähän lisää persoonallisuutta.



DedSec-hakkeriporukka kaatoi Chicagon ctOS:n alkuperäisissä Kello_Koirissa. Tästä viisastuttiin suunnilleen yhtä paljon kuin julkishallinnon IT-hankkeissa yleensäkin, joten San Franciscon alueelle on nyt asennettu ctOS:n versio 2.0. DedSec luonnollisesti vastustaa sitäkin, ihan aiheesta, ja Retr0-nimellä liikkuva pelaaja haluaa mukaan porukkaan. Lyhyen initiaatioriitin jälkeen keikkaa pukkaakin ihan kiitettävästi, kun pitää horjuttaa julkkisten suosimaa uskontokuntaa, hakkeroida itsestään ajavia autoja sun muuta. Tien päässä häämöttää luonnollisesti koko ctOS:n ja sen taustayhtiö Blumen kaataminen.


Käsikirjoitustiimi onkin ammentanut runsaasti inspiraatiota reaalielämän parin viime vuoden tapahtumista, kuten hakkerijoukko Anonymousin taistelusta skientologiaa vastaan. Ja koska kasarinostalgia puree sekin yhä osaan porukasta, on mukana myös köykäisehköä Ritari Ässä -pastissia. Meemihuumoria piisaa seinille liimailtuja kuvia myöten, ja se ei keskimäärin ole yhtään näppärämpää kuin aiemminkaan. Tämä on tietenkin makuasia, mutta itseeni uppoaa paremmin GTA-tyylinen synkkä yhteiskuntakritiikki kuin lolcat-estetiikka.



Kiinnostavampi sankari oli yksi lupauksista kakkososan suhteen. Jos kohta Retr0 eli Marcus Holloway onkin vähän särmikkäämpi kuin Aiden Pearce, hänen mukanaan liikkuva seurue on aivan samanlaista stereotyyppistä hakkeripunkkaria kuin ykkösessäkin, ulkonäköä myöten. Ehkä olen tässä väärää kohderyhmää, kun tunnen oikeitakin hakkereita – ja kukaan heistä ei koe tarpeelliseksi pukeutua kuin sirkuksessa. Edelleenkään minua ei siis varsinaisesti kiinnosta, mitä pelihahmoille tapahtuu.


Onneksi kuitenkin tekemistä on siroteltu kartalle runsaasti. Perusjuonen lisäksi on mahdollista tehdä erilaisia sivutehtäviä, osallistua ”saumattomaan moninpeliin” vaikka kesken tehtävän ja muun muassa ajaa kilpaa. Rahaa saa akuuttiin tarpeeseen rosvoamalla sitä rikollisjengeiltä. Soittimeen saa kerättyä musiikkia, selfieitä räpsimällä saa somessa seuraajia ja lisäkuuluisuus tuo mukanaan research pointeja, joilla voi kehittää uutta teknologiaa 3D-tulostettavaksi.

Tähän oikeastaan liittyy se kiinnostavin uutuus, sillä itselleen saa tulostettua alter egoksi sekä nykymuodin mukaisen nelikopterin että radio-ohjattavan auton, joilla voi käydä kentissä tekemässä esivalmisteluita. Tämä nostaa jo ykkösosasta tutun ennakoivan nysväyksen aivan uudelle tasolle. Pääosin pienoislaitteilla pöristelystä onkin hyötyä, mutta muutama tehtävä on myös mahdollista möhliä niillä. RC-auto ei sitten kuitenkaan pysty suorittamaan aivan kaikkea sitä mitä Marcus, vaikka sillä onnistuisikin ajamaan oikeaan paikkaan, ja lopputulos onkin kaaosta. Kun tähän yhdistetään se, että osassa tehtäviä tallennuspisteiden välimatka on todella pitkä, hiipi turhautuminen mieleen useammin kuin kerran.




Watch_Dogs 2 on PS4 Pro -optimoitu, joten se tukee 4K-resoluutiota. Tosiasiassa 4K-tarkkuus on kuitenkin skaalattua ja netissä pyörivät vertailuvideot tuovat mieleen Aku Ankan etsi viisi eroavaisuutta -tehtävät. PS4 Prolla ja 4K HDR -televisiolla nautittuna WD2 kuitenkin näyttää ja tuntuu hyvältä, samoin kuin normaalillakin PS4:llä ja FullHD-tarkkuudella. Kuten luvattua, ajomalli on parantunut entisestä ja autoilu tuntuu nyt viihteeltä entisen pakkopullan sijaan. Peliin mallinnettu San Francisco on keskimäärin kaunista katseltavaa, paikoin maisemat jopa huikaisevat. Musiikkipuoli taas oli köykäistä viimeksi ja on sitä edelleen, maastostakin onnistuin löytämään lähinnä tuntikaupalla klassista ja pienen määrä erilaista poppia.

Käyttöliittymä perustuu älypuhelimeen. Tämä on sikäli näppärää, että kaikki usein tarvittavat toiminnot löytyvät helposti ”appseista”, mutta ärsyttävämpää on se, että peliä ei saa mistään painikkeesta suoraan pauselle, vaan pitää ensin valita älypuhelin ja sitten Game Options. Muuten valittamista ei ole; kartta toimii hyvin, kohteet on helppo löytää ja Car on Demand -applarilla saa tilattua auton luokseen heti. Lisätienestejä voi ansaita ajamalla kekseliäästi Driver San Franciscoksi nimettyä Uber-kopiota.


Moittimista löytyy sitten siitä, että käytännössä suuri osa ajasta kuuluu edelleen Nethack-tilassa. Tämä ei viittaa merkkigrafiikkaiseen roolipeliklassikkoon vaan siihen, että Marcus näkee kaikki ympärillään olevat hakkeroitavat kohteet. Käytännössä se on yhtä kuin että kytketään tekstuurit pois päältä, peitetään kenttä siniharmaaseen verhoon ja laitetaan päälle mössöfiltteri. Tuntuu jotenkin turhalta tehdä kaunista grafiikkaa, jota ei sitten käytetä.



Pitkään oltiin vallan ilman GTA-pelejä, mutta nyt lyhyellä aikaa saapui kaksi: tämä ja Mafia III. Molempien päähahmoissakin on jotain hyvin samaa: tinkimätön, nuori musta mies, joka pistää tuulemaan kun muut vielä miettivät. Pelailin molempia pelejä osin rinnakkain ja totesin, että niillä on hyvin erilaiset vahvuudet. Pidän Mafia III:n karusta tunnelmasta ja aikakaudesta enemmän kuin WD2:n mukakyynisistä millenniaalinäppäryyksistä, mutta Watch_Dogs tarjoaa kyllä monipuolisempaa puuhaa, hiotumpaa pelattavuutta ja kauniimpia maisemia. Musiikkivalikoiman ja hahmokavalkadin suhteen pisteet menevätkin sitten Mafialle noin 100–0.


Olisi kuitenkin kovin väärin haukkua Watch_Dogs 2:a huonoksi peliksi. Se pyrkii todella olemaan parannettu painos edellisestä osasta ja onnistuu siinä valtaosin. En kärsinyt tätä pelatessani, ajoittain viihdyin ja pari kertaa unohduin pelaamaan pikkutunneille asti. Samalla kuitenkin minusta alkuperäisen tunnelmasta on menetetty jotain. Aiden Pearce tuntui todella taistelevan dystooppista yhteiskuntaa vastaan sateisessa Chicagossa, Marcus Holloway kumppaneineen tubettaa hassuja videoita Kalifornian auringosta.