Forza Horizon 2 oli erinomainen peli. Se riitti melkein yksinään syyksi koko Xbox Onen hankintaan, etenkin kun nykyisellä konsolisukupolvella tällaisia kevyitä autopelejä ei alkuun ilmestynyt lainkaan liiaksi. Laajennuksineen ja autopaketteineen pelistä on riittänyt iloa tähän päivään asti, joten sarjan kolmososa pääsi ilmestymään puolivarkain ennen kuin ehdin edes kunnolla hypettyä.


Iso asia FH3:ssa on etenkin se, että peli toimii sekä Xbox Onella että Windows 10:llä. Koska jälkimmäinen kieltäytyi päivittymästä pelikoneeseeni siivosti, enkä ollut sillä tuulella jolla haluan asentaa yli 150 sovellusta uudelleen, testailin peliä vain X1:llä.



Tällä kertaa Horizon-festivaali järjestetään Australiassa. Valinta on ihan toimiva, sillä seitsemäs manner sisältää paitsi omituisia pussieläimiä, myös upeita ajomaisemia ja hyvin omintakeista autoilukulttuuria. Kyllä, aussien "uteja" eli henkilöautoa muistuttavia avolavoja pääsee ajamaan. Lisäksi mukana on mm. Mad Maxista tuttu Ford Falcon ja muutakin kengurueksotiikkaa.


Mantereen vaihdos on tuonut mukanaan kiitettävän vaihtelevaa maisemaa, merenrannoista autiomaan kautta reheviin sademetsiin. Kaikkiin näihin pääsee myös ajamaan. Kääntöpuolena on sitten se, että keskimääräinen eurokuski unohtaa jatkuvasti Australian vasemmanpuoleisen liikenteen ja posottelee vastaantulijan keulaan.



Horizon kolmoseen suoraan kakkosesta loikkaavalle päällimmäinen tunne on tuttuus. Kaikki valikoita myöten muistuttaa entisestä, ja vaikka lisäominaisuuksia on tullutkin sinne ja tänne, asiat ovat tutuilla paikoillaan. Tämä on toki enimmäkseen hyvä asia, sillä suurin osa asioista oli Horizon 2:ssa hoidettu kerrassaan erinomaisesti, mutta luo myös välittömän vaikutelman siitä, että osa 3 voisi yhtä hyvin olla osan 2 lisäsisältö.


Uudistuksena taustatarinan kannalta on se, että siinä missä pelaaja on aiemmin osallistunut Horizon-festivaaliin kuljettajana, nyt hän on järjestämässä sitä. Käytännön ero on huomattavasti pienempi kuin voisi ajatella, sillä peliä pelataan edelleen ratin eikä kirjoituspöydän takana. Tavoitteet ovat hieman erilaisia, mutta suoritustapa sama: kierretään mannerta reunasta toiseen ja ajetaan erilaisia kisoja. Muun muassa "kisojen suunnittelu" on reunaehdoiltaan niin tiukkaa, että sitä voi pitää käytännössä yhdentekevänä.

Musiikki oli itselleni kakkososan ikimuistoisia ominaisuuksia (eikä ykkösessäkään huonoa). Pelkkää drum'n'bassia soittava Hospital Records Radio tuntui kuin minulle tehdyltä, ja myös Horizon Bass Arena soi monen kilpailun taustalla. Molemmat ovat mukana nytkin, joskin ne pitää erikseen avata käyttöön. Biisivalikoima on edelleen enemmän kuin kohdallaan, pari kertaa piti oikein pysäyttää auto tien varteen ja kuunnella "stereoista" Future Sound of Londonia ja Adamskia. Mukana on nyt myös "Skill Song", jonka soidessa XP-pisteet saa tuplana.




Tekniikasta ei ole juuri poikkipuolista sanottavaa. Peli pyörii edelleen Forza-moottorin päällä, enkä parempaa pohjaa semirealistiselle konsoliautoilulle äkkiä keksisikään. Ohjaustuntuma on mainio, autot kauniita ja lisenssien rajoittama vauriomallikin ajaa asiansa. Tuki on luvassa myös HDR-kuvantamiselle, jota Xbox One S tukee. Koska Microsoft tekee uutta nihkeilyn maailmanennätystä S-mallin demolaitteiden kanssa, pelasin peliä ihan tällä (aikanaan itse ostamallani) peruslootalla. Sillä havaitsin, että kun autoja on oikein paljon yhdessä nipussa, muuttuu normaalisti sulava ruudunpäivitys huomattavasti vähemmän sulavaksi. Onneksi ongelma on kuitenkin riittävän harvinainen ja esiintyy lähinnä maastokisoissa.

Kokeilussa oli pelin Ultimate-versio, joka sisältää laajimman valikoiman kaikenlaista oheiskrääsää. Se on Microsoft Storessa hinnoiteltu sentin alle sataseen. Vaikka näennäistä digitaalista vastinetta rahalle onkin runsaasti, olisi itselleni aikamoinen kynnys tuutata moinen summa pelkkään latauskoodiin. Erikoispainoksesta johtuen pääsin kuitenkin katsomaan aiemmin kritisoimaani "pay to winiä" myös saamapuolelta: koska olin Horizon VIP, sain mm. tason nousun yhteydessä voitetut krediitit tuplana. Tästä oli ainakin se seuraus, ettei auto- ja viritysosakaupoilla tarvinnut juuri miettiä rahojen riittävyyttä. Mutta kuten tunnettua, ahneudella ei ole ylärajaa: tämäkin erikoispainos haluaa edelleen lisää kolikoita mm. aarrekartasta, joka neuvoo herkkujen sijainnit (ja pilaa samalla löytämisen ilon).




Rakastuin Forza Horizon 2:een jo ensimmäisen illan perusteella ja pidän siitä edelleen kovasti. Ykkösosa jätti rajoituksineen kylmäksi, mutta FH2 oli omaan makuuni juuri sopivan kevyttä ja vapaata kaahailua pienellä realismin sivumaulla. Autovalikoima oli kuumottava ja täydentyi lisäkuumottavuudella, joten peliin tuli palattua ja sisältöpaketteja ostettua. Ja kuten sanottua, musiikkikattaus iski omaan makuhermooni täydellisesti.

Forza Horizon 3 on kaikkea tätä ja vielä enemmän. Mitään ei ole pilattu, kaikkea on pikemminkin lisätty ja hieman parannettu. Miksi en sitten pidä siitä vielä enemmän? Koska yllätysmomenttia ei enää ole. Tiesin jo, että tämä on mainio peli, joten en muuta odottanutkaan kuin laatua. Sen sijaan odotin, että minua olisi sen lisäksi jotenkin ällistytetty siten kuin FH2 teki. Todellisten, tuntuvien uudistusten määrä on kuitenkin likimain olematon. Jos unohdetaan HDR ja Play Anywhere, ensikertalainen saa ihan saman nautinnon ostamalla kakkososan alennusmyynnistä.


Windows 10 -pelaajalle tilanne on selkeämpi, koska Horizon nähdään nyt ensi kertaa olkkarin ulkopuolella. Jos olet kuin minä ja pidät periaatteessa hienoista realistisista autopeleistä, mutta käytännössä haluat vain pitää hauskaa erilaisilla autoilla sen sijaan, että käytät kolme tuntia etuilmanohjaimen kulman optimaalisen säädön etsintään, Forza Horizon 3 on täydellinen paketti. Lue FH2-arvostelusta, mistä hommassa on kyse, ja osta sitten peli pois kuleksimasta.

P.S. Arvostelu on tehty ennen julkaisua, joten omien ruutukuvien ottaminen oli erinomaisen hankalaa. Siksi käytämme pressikuvia. Peli on erittäin hyvännäköinen, mutta täydellisiksi hiotuista markkinointikuvista on aina syytä suorittaa ns. bullshot-vähennys.