Hyvä scifi kertoo mielikuvituksellisia tarinoita vaihtoehtoisista maailmoista, erinomainen puhuttelee myös nykypäivän ongelmia sekä ajatuksia tulevaisuuden keinoin. Deus Ex on nostanut viidentoista vuoden ajan esille vaikeita kysymyksiä politiikasta, filosofiasta ja etiikasta, eikä uusin osa Mankind Divided ota pesäeroa pelisarjan aiempiin osiin. Tunnelmallinen cyberpunk-seikkailu ottaa vahvasti kantaa syrjintään sekä kapitalismin ongelmiin, tarjoten siinä ohella erinomaisen roolipelin salaliittojen ytimessä.




Lähitulevaisuutta kuvaavat Deus Exit ovat erityisesti allekirjoittaneelle pelikulttuurin merkkiteoksia. Jo ensimmäisessä osassa tutuiksi tulleet tukipilarit - roolipelaaminen, hahmonkehitys, vaihtoehtoiset läpäisytavat, kiemurtelevan monimutkainen juoni sekä vahva tunnelma - ovat pitäneet pintansa jatko-osasta toiseen; vaikka Invisible Waria onkin vaikea kutsua erinomaiseksi peliksi, jokainen osa on esitellyt oman versionsa samoista päämekaniikoista, jatkaen samalla Deus Exin universumin tarinaa eri päähenkilöllä. Mankind Divided on tässä mielessä yllättävin jatko-osa: viiden vuoden takaiseen Human Revolutioniin ei oteta juuri lainkaan etäisyyttä, vaan kyseessä on hyvin perinteinen jatko aiemmalle tarinalle. Adam Jensen on tälläkin kertaa pääosassa, augmentaatiot ovat pitkälti pysyneet samoina, eikä pelin mekaniikkoja ole liiaksi alettu päivittämään. Tarinakin jatkaa miltei suoraan siitä, mihin viime kerralla päädyttiin.

Kaksi ensimmäistä Deus Ex -peliä esittelivät vision dystopian partaalla keikuttelevasta ihmiskunnasta. Teknologisesta kehityksestä huolimatta saasteet, sodat ja kasvavat luokkaerot ovat rampauttaneet yhteiskunnan, jossa JC Denton ja myöhemmin Alex D. yrittävät luoda omanlaisensa tulevaisuuden. Seasta löytyi aimo annos filosofista pohdintaa, kiperiä kysymyksiä yhteis- ja ihmiskunnan perimmistä arvoista sekä eettisistä valinnoista. Vaikka jokainen peli on ollut aihepiiriltään vakava, pilkettä on aina löytynyt silmäkulmasta: Deus Exin maailmassa jokainen mahdollinen salaliittoteoria Roswellin alieneista temppeliritareihin on totisinta totta. Cyberpunkista teemoja ja ideoita löytäneet Deus Exit kulminoituivat kuitenkin tarinallisesti niin pitkälle, ettei kahden ensimmäisen osan jäljiltä jatkoa ollut enää mahdollista tehdä. Viiden vuoden takainen Human Revolution käänsikin katseet menneeseen: esiosana toimiva tarina yritti taustoittaa maailmaa ja näyttää, miten kukoistava sivilisaatio alkoikaan luhistua.




Mankind Dividedissa päästä varpaisiin augmentoitu, ikiyrmy Adam Jensen jatkaa maailmaa hallitsevien salaseurojen jäljittämistä. Interpolin riveihin värvätty Jensen on tietoinen Illuminatista, konglomeraateista sekä salaisista tutkimuskeskuksista, mutta pääjehujen päät pitäisi saada vadille. Tutkimukset kuitenkin keskeytyvät äkillisesti, kun Prahan juna-asema joutuu terroristi-iskun kohteeksi. Tavallisesti terroristi-iskun kaltaiset yksittäistapahtumat ovat toimineet lähinnä aloituspisteenä suuremmalle juonikokonaisuudelle, mutta Mankind Divided pitää tarinansa tiiviinä, keskittyen iskun selvittelyyn. Tällä kertaa ei matkata ympäri Tellusta temppeliritarien perässä, vaan fokus pidetään pienemmällä kantamalla.

Päätös on kahtiajakoinen: vaikka pelisarjan tutut pahikset ovatkin tarinassa mukana, aiempiin peleihin verrattuna juoni tuntuu pienimuotoiselta ja antiklimaattiselta. Samanaikaisesti aiheesta saadaan kuitenkin aiempaa enemmän irti. Syitä, seurauksia ja taustalla häärääviä piruja selvitellessä tulee tunne, että tässä oikeastikin tutkitaan rikosta. Harmillisesti tarina ei kuitenkaan onnistu saamaan itseään kunnolla päätökseen: eri juonipolut saavat loppunsa, eikä peli pääty cliffhangeriin, mutta muutamat hahmot sekä kohtalot jätetään tarkoituksella avoimiksi, oletettavasti seuraavaa osaa varten. Vastapainona pelisarjan moraalinen harmaus on toteutettu erinomaisesti: Jensen kohtaa tarinan aikana lukuisia tilanteita ja tahoja, joissa oikeita ja vääriä vastauksia ei ole saatavilla, vaan pelaaja pakotetaan epävarmoihin päätöksiin.


Tarinan pienemmän mittakaavan myötä myös tapahtumapaikkoja on vähemmän. Tämä ei kuitenkaan harmita, sillä päänäyttämönä toimiva Praha on herätetty eloon erinomaisesti. Tutuiksi tulevista kaduista löytyy uusia puolia eri vuorokaudenaikoina, eikä kaikkia kujia, asuntoja sekä viemäriverkostoja koluta aivan pikkuhetkessä läpi. Pelitunteja kertyi itselleni useita kymmeniä, vaikka jätin suosiolla muutaman sivutehtävän - ja korttelin - väliin. Vaikka visuaalisesti Praha ei onnistu sykähdyttämään yhtä suuresti kuin aiempien pelien cyberpunkia henkivät Hong Kong ja Hengsha, realistisempi tyyli onnistuu yhdistämään Deus Exin universumin aiempia osia paremmin tosimaailmaan. Täysin cyberpunkitta ei kuitenkaan jäädä, vaan muut tapahtumapaikat, kuten upeasti toteutettu slummialue Utulek esittelevät myös futuristisempaa arkkitehtuuria.

Erinomaisen scifin tavoin Deus Exien futuristinen maailma on aina onnistunut puhuttelemaan nykypäivän ongelmia. Human Revolutionissa pääaihe pysytteli kärjistyvässä kapitalismissa sekä transhumanismissa, Mankind Dividedissa tutkitaan samoja asioita eri vinkkelistä. Uusimpaan teknologiaan vuorattu Jensen oli aiemmassa osassa arvostettu ja pelätty, mutta Mankind Dividedissa pelaaja pakotetaan sorretun näkökulmaan. Human Revolutionin tapahtumien jäljiltä maailma on saanut robottikäsistä ja röntgensilmistä tarpeekseen, ja Praha toimii kasvavan rasismin ja segregaation päänäyttämönä. Tosielämän ongelmat, kuten ennakkoluulot, puhdas viha ja auktoriteettien väärinkäyttö näkyvät läpi tarinan. Siviilit mulkoilevat ja haistattelevat Jensenille, poliisit häiritsevät jokaisessa tilanteessa, eikä omienkaan piiristä tunnu aina löytyvän sympatiaa. Tuntikausien vähättelyn ja kettuilun jäljiltä masentuneiden, radikalisoituvien sorrettujen näkökulma alkaa tuntua hyvinkin ymmärrettävältä. Peli ei kuitenkaan miellyttävästi tarjoile oikeita ajatuksia saati vastauksia, vaan jättää pelaajan pohdiskelemaan tilannetta.




Pelimekaniikallisesti Mankind Divided on käytännössä yhtäläinen Human Revolutioniin. Pää- ja sivutehtäviä suorittamalla, sivukujia tutkimalla tai mitä tahansa muuta tekemällä - aina tietokoneiden hakkeroinnista kirjojen lukemiseen - ansaitaan kokemuspisteitä. Roolipelien karismamittarit ja ketteryyttä kuvaavat taulukot on korvattu erilaisilla augmentaatioilla, joita hankitaan Praxis-pakkauksilla. Vaikka suurin osa augmentaatioista onkin aiemmasta pelistä tuttuja, Jensenin robottikehoa on päivitetty sitten viime kerran. Esimerkiksi käteen piilotettuja teriä voi nyt myös ampua, tai kehon panssaroida kauttaaltaan. Kokonaisuudessaan augmentaatiot on toteutettu paremmin kuin koskaan ennen: hakkeroinnin kaltaisia vanhoja kykyjä on tiivistetty kokonaisuuksiksi, uusilla leluilla on hauska leikkiä, eikä turhia pistesyöppöjä löydy juuri lainkaan - jopa myrkyiltä suojaavalle keuhkoaugmentaatiolle on tällä kertaa keksitty käyttöä.

Deus Exien idea on aina ollut tarjota pelaajalle eväät erilaisten pelitapoihin, mitä monilukuiset augmentaatiot ja kenttäsuunnittelu tukevat. Pelisarjan idean voi tiivistää havainnollistavaan, suljetun oven esimerkkiin: tavallisessa pelissä suljetusta ovesta edetään yleensä yhdellä, pelin tarjoamalla tavalla. Deus Ex vastaavasti tarjoaa liudan erilaisia tapoja, joista pelaaja voi valita mieluisimman. Ninjat voivat hakkeroida oven auki ja hipsiä sisään, ramboilijat taasen ampua vartijan - joko tappavasti tai tainnuttaen - ja nyysiä ovikoodin. Laatikon ulkopuolelta ajattelija saattaa hakkeroida tykkitornin tappamaan vartijan puolestaan, lahjoa vartijan tai vaikka kiertää koko oven ilmastointiputken kautta.


Mankind Divided onnistuu erilaisten reittien tarjoamisessa erinomaisesti; yhteenkään ongelmaan ei tunnu olevan vain yhtä reittiä tai toteutustapaa, vaan hoksottimet hereillä pitämällä voi aina löytää vaihtoehtoisen toimimistavan. Räiskijöille tarjotaan liuta erilaisia tuliluikkuja, joita voi tuttuun tapaan muokata varsin vapaasti; hiljentimien ja tähtäimien kaltaisten lisäosien lisäksi miltei jokaiseen aseeseen löytyy useampaa ammustyyppiä sekä tulitusnopeutta. Pasifistien asetarjonta on pienempää, mutta tainnutustapojakin on lisätty: pistoolin ja kiikarikiväärin lisäksi augmentaatiot antavat uusia hiipparointivaihtoehtoja esimerkiksi sähköshokkien, tainnutuspulssien ja horisontaalisten syöksyjen muodossa.

Allekirjoittaneeseen suurimman vaikutuksen teki kuitenkin kenttien tutkimista helpottavien augmentaatioiden käytännöllisyys. Vaikka superhypyt, teräskeuhkot ja röntgensilmät ovat pelisarjan peruskauraa, Mankind Divided tuntuu ensimmäiseltä peliltä missä Praxis-pakkausten käyttäminen jääkaappien ja kokisautomaattien nosteluun mahdollistavaan supervahvuuteen on järkevää, jo ensihetkiltä lähtien. On kyse sitten yksinkertaisesta kerrostaloasunnosta tai monimutkaisesta pankkiholvijärjestelmästä, jokaiseen tilaan tuntuu aina löytyvän monta sisäänpääsyä, eikä yksikään tunnu huonommalta vaihtoehdolta kuin toinen.




Audiovisuaalisesti Deus Ex liikkuu päräyttävän tyylikkään sekä mukiinmenevän välimaastossa. Kenttäsuunnittelussa on selkeästi panostettu uskottavien tilojen luomiseen, ja pelialueet ovat täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia joita tarkastella. Ränsistyneet kujat, roikkuvat julisteet ja yön pimeydessä hohkaavat kosketusnäytöt luovat täydellisesti scifi-henkisen, mutta realistisen maailman. Human Revolutionin kultaa ja mustaa yhdistelevää väripalettia on myös laajennettu ja eri alueet pääsevät erottumaan toisistaan kunnolla. Esimerkiksi kostea, likainen ja täyteen ahdettu Utulek on klaustrofobisuudessaan yksi hienoimmista paikoista, joita pelisarjassa on esitelty. Michael McCann ja Sascha Dikiciyan esittelevät tutun kuuloisia sävellyksiä, jotka onnistuvat erinomaisesti Deus Ex -tunnelman luomisessa.

Tekniseltä puoleltaan Mankind Divided tuntui hieman viimeistelemättömältä, mutta on painotettava että arvostelussa käytetty pressiversio ei sisältänyt ns. ensimmäisen päivän päivitystä. Erityisesti tästä syystä johtuen erilaiset bugit ja takkuamiset tulivat pelin aikana tutuiksi. Ruudunpäivityksen heittelyä, siviilien muuttumista mykäksi sekä hahmojen jumittelua ympäristöön tuli jatkuvasti vastaan, mutta pelinkaatobugeja ei arvosteluversiossakaan nähty. Fiboja lukuunottamatta Mankind Dividedin tekninen sekä audiovisuaalinen tarjonta hoitaa hommansa juuri niin hyvin kuin pitäisi: niitä ei juuri lainkaan noteeraa pelin aikana, koska niistä syntynyt immersio on niin vahva.


Kampanjan lisäksi mukana on myös Breach-peli. Kampanjasta irrallisessa Breachissa heilutaan hakkerina virtuaalitodellisuudessa, suorittaen lyhyitä tehtäviä emopelin mekaniikkoja hyödyntäen. Nopeusennätyksiä, tappeluita ja teknofuturistista minimalismia yhdistelevä Breach ei onnistunut lyhyessä testauksessa juuri sykähdyttämään: pelaamalla voi selvitellä Deus Exin universumia täyttäviä salaliittoja, mutta muuten kokemus tuntuu irralliselta turhakkeelta. Muutaman illan lisähupina Breachista saattaa saada jotakin irti, mutta kyseessä ei ole missään nimessä aterian pihvi saati perunakaan, vaan jonkinlainen salaatin ja jälkiruokapastillin välimuoto.

Kokonaisuutena Deus Ex: Mankind Divided on erinomainen jatko klassiselle pelisarjalle. Tyylikäs audiovisuaalinen toteutus ja mielenkiintoiset tarinat imevät pelaajan hienosti suunniteltuihin ympäristöihin, missä moraalinen harmaus sekä eettiset pohdinnat konkretisoituvat vaikeiksi valinnoiksi. Kun koko kokemuksen pohjana toimivat erinomaisesti toteutetut, erilaisia pelityylejä mahdollistavat pelimekaniikat, Mankind Dividedin cyberpunk-seikkailua voi suositella estoitta.