Telltale Gamesilla on jo usean vuoden historia hyvin toteutetuista interaktiivisista tarinoista, joissa nimenomaan hahmot ja käsikirjoitus nostavat pelin keskinkertaisen klikkailupelin yläpuolelle. Loistavien The Walking Deadin ja The Wolf Among Usin jälkeen voisi kuvitella, ettei Batmanin kanssa voi mennä mikään pieleen. Valitettavasti viisiosaisen tarinan ensimmäinen osa herättää ristiriitaisia tunteita niin pelattavuuden kuin tarinan osalta.


Peli alkaa astetta rajummin ryöstöllä, joka tekee hyvin nopeasti selväksi, minkälainen Batman-peli tulee tunnelmaltaan olemaan. Vartijaa ammutaan kylmästi keskelle otsaa, ja korkea ikärajoitus on ansaittu jo ensiminuuteilta lähtien. Brutaalius ei ole ainoastaan pahisten luonteenpiirre tässä Batman-kertomuksessa, vaan myös naamioitu sankarimme saattaa esimerkiksi katkoa gangsterin käden.



Mikäli aiemmat Telltalen tarinat ovat yhtään tuttuja, ei Batman pelinä juurikaan yllätä. Samat vanhat elementit ovat jälleen mukana; toimintakohtaukset taotaan läpi quick time eventeillä ja tarinaa kuljetetaan eteenpäin valitsemalla vastausvaihtoehtoja, jotka tarinan sivuhahmot aina kyllä ”tulevat muistamaan”. Yllättävää kyllä, valinnat tuntuvat muihin Telltalen peleihin verrattuna tällä kertaa paljon vaikeammilta tehdä. Ei ole helppoja ”hyvis vai pahis” -ratkaisuja, ja välillä päätökseen annettu aika jopa voi loppua kesken moraalisia valintoja pohtiessa. Tämä kuvastaa mitä osuvimmin Batmanin rikkonaista sielunmaisemaa. Pelaaja luo haluamansa sankarin.


Uuden Telltale-moottorin tuoma visuaalisen ilmeen päivitys näkyy aluksi hyvin hienovaraisesti, ja pelin ensihetket huokuvat hyvin samaa tunnelmaa kuin vaikkapa Wolf Among Us. Viimeistään Waynen kartanon varainkeruutilaisuudessa nähdään jo hieman merkillisiä, ei lainkaan sarjakuvamaailmaan sopivia sumennuksia ja muita valkokankaalta tuttuja kikkoja. Tuosta hetkestä eteenpäin tämä tuppasi häiritsemään, eikä peli välillä tunnu tietävän, mitä se tällä tyylittelyllään pyrkii hakemaan. Aiempiin peleihin verrattuna uuden pelimoottorin tehot näkyvät parhaiten toimintakohtauksissa, jotka on toteutettu erinomaisesti.

Uusista ominaisuuksista ehdottomasti parasta antia saadaan Lepakkomiehen leikkiessä maailman tietokoneavusteisinta salapoliisia. Muun muassa rikospaikkaa tutkiessa hyödynnettävä lisätyn todellisuuden mallinnustoiminto tekee etsivän työstä varsin hauskaa, joskin välillä rautalangasta vääntävän yksinkertaistettua. Silti väijytyshyökkäyksen suunnitteleminen tämän metodin avulla on parasta Lepakko-karkkia peleissä aikoihin.


Myös pelin ääninäyttely on taattua Telltale-laatua. Batmanina ja sekä Bruce että Thomas Waynena kuullaan aina yhtä mainio Troy Baker ja Kissanaisena hillittömän uran ääninäyttelijänä tehnyt Laura Bailey. Myös Richard McGonagle mafiapomo Carmine Falconena on oiva valinta. Kolmikkoa kuultiin viimeksi loppukeväällä julkaistussa Uncharted 4:ssä. Muissakaan roolisuorituksissa ei ole sinänsä mitään moitittavaa, mutta animoitujen kasvojen ylikorostetut ilmeet latistavat paikoin kohtausten tunnelmaa.



Vuosien varrella Batmanista on nähty tuhottoman monta eri inkarnaatiota, ja Telltalen versio tarjoaa jälleen uuden variantin tähän joukkoon. Vaikka ensimmäisen osan perusteella ei vielä kaikkea pidäkään tietää, on silti jo selvää, että monelle fanille pyhän lepakkomytologian kerronnassa on otettu varsin uudenlaisia taiteellisia vapauksia. Esimerkiksi joidenkin olennaisten ja ikonisten hahmojen historiaa ja keskinäisiä suhteita on muutettu hyvinkin paljon, juonipaljastuksiin sen suuremmin menemättä.


Itse Bruce Waynen käyttäytymisestä voi päätellä, että Batmanin ura on vielä suhteellisen alussa viittakostajan hakiessa vielä rooliaan. Kenties tämä selittää myös Alfredin suuremman roolin lepakkoluolan sisällä. Alfredin ja Brucen välinen dialogi valtaosan ajasta ihan hirvittävän pitkäveteistä ja lepakko-kliseistä toistoa samoista vanhoista aiheista, jotka toistuvat sarjakuvasta, televisiosarjasta, elokuvasta ja videopelistä toiseen. Ja kyllä, Brucen vanhemmat ovat yhä kuolleet, eivätkä pelin sivuhenkilöt saati Bruce itse anna tämän seikan unohtua hetkeksikään.

Tarina on kuitenkin paikoin hyvinkin viihdyttävä, ja se tarjoaa monia meheviä lepakko-hetkiä. Se ei nouse samalle tasolle kuin vaikkapa Wolf Among Us, mutta ensimmäiselle osalle tärkeästi Telltalen Batman teki sen tärkeimmän tehtävänsä tyylillä: se herätti nälän saada lisää.




Kokonaisuutena Telltale on onnistunut välttämään suurimmat kerronnan sudenkuopat, mutta valitettavasti kuitenkin pelattavuus on kärsinyt kehittäjän edellisiin tuotoksiin verrattuna. Vaikka rauhallisempaa Telltalen luomusta on epäreilua verrata toiminnantäytteiseen Arkham-sarjaan, on silti hivenen tyhmää nähdä Batman tai Bruce Wayne hiirenhiljaisella rikospaikalla hinkkaamassa itseään näkymättömiin seiniin. Pelattavuudeltaan peli ei haasta, vaan ohjeistaa vain painamaan oikeaan aikaan oikeaa nappia. Mikäli klikkaaminen ei onnistu, ei siitä kuitenkaan rangaista kuin hyvin aniharvoin. Sama koskee myös pelaajan tekemiä valintoja, joista osa ei tunnu vaikuttavan tarinalliseen lopputulokseen lainkaan. Tasapaino tuntuu löytyvän juuri ennen ensimmäisen osan lopputekstejä, mikä sekä turhauttaa että jättää toivon kipinän.

Christopher Nolanin Batman-trilogialla ja Rocksteadyn Arkham-trilogialla on muutakin yhteistä kuin heikompi kolmas osa: ne ovat asettaneet riman aivan törkeän korkealle seuraavaa Batmanin seikkailujen toteuttajaa varten. Ensimmäisen osan perusteella on jo kuitenkin selvää, ettei Telltale tee peli-Batmanille samanlaista hallaa kuin Zack Snyder elokuvamaailmassa.