Kuluva kesä on ollut urheilun juhlaa, eikä tämä ole voinut olla heijastumatta myös pelirintamalle. Ylen testilähetyksiä odotellessa olympialaisia pääsee uuden sukupolven konsoleilla ihastelemaan teräväpiirtona jo nyt, mutta ennakkoluuloilta on vaikea välttyä, sillä perinteisesti olympialaisia simuloivien pelien laatu on ollut kuin maanmiehiemme menestys kyseisissä kisoissa: poikkeuksellista ja pääsääntöisesti historiaa. Otetaanpa siis sekuntikellot ja mittanauhat esiin ja selvitetään, riittääkö tämänkertainen suoritus palkintopallille saakka.



Lajimäärän puolesta lähtökohdat ovat ainakin lupaavat, sillä pelattavaa riittää lähes 40 lajin verran. Yleisurheilun ohella mukaan on mahtunut mm. uintia, ammuntaa, voimistelua ja judoa, mikä takaa treenattavaa useammaksikin illaksi. Joidenkin lajien tapauksissa treeni on myös todella tarpeen, sillä C64:n legendaarisen Track & Fieldin ilotikuntapposessioiden tapaan luvassa on usein joko nappien hakkaamista tai tattien vatkaamista aina ranteiden kramppaamiseen saakka.

Parhaimmillaan kontrollit ovat loistavat. Esimerkiksi keihäänheitossa vauhtia kerätään kahta nappia hakkaamalla, keihäs viedään taakse vetämällä vasenta tattia oikealle ja heiton kulma puolestaan määräytyy sen mukaan, miten jyrkästi vasemmalle yläviistoon samaista tattia tökkää keppiä heittäessään. Jousiammunnassa puolestaan jousi viritetään vetämällä oikea tatti taakse, jonka jälkeen vasemmalla tatilla tähdätään ja jyvän ollessa kohdallaan päästetään oikeasta tatista irti. Juoksulajit taas hoituvat joko nappeja hakkaamalla tai analogitikkua heiluttamalla, joskin pikamatkojen startti ei ollut toteutettu aivan allekirjoittaneen makuun. Ideana on nimittäin hartianappeja näpyttämällä saada eräänlainen voimamittari pysymään mahdollisimman lähellä rajaa, jonka ylittäminen saa juoksijan liikkeelle. Mikäli raja ylittyy ennen starttipistoolin laukausta, on seurauksena varaslähtö, mutta lähtölaukauksen jälkeenkään liikkeelle on turha kuvitella pääsevänsä ennen mittarin täyttymistä. Periaatteessa idea on toimiva, mutta johtaa käytännössä lähes aina ikävään altavastaajan asemaan koneen kanssa kisattaessa.

Pienet miinukset olisi helppo unohtaa, mikäli mukaan ei olisi mahtunut muutamia mittavia huteja. Esimerkiksi koskenlasku kajakilla ja judo ovat lajeina mielenkiintoisia lisäyksiä perinteisesti yleisurheilupuolta painottaneeseen peligenreen, mutta uutuudenviehätys karisee nopeasti joko täysin käsittämättömien kontrollien tai ylipäätään onnettoman toteutuksen ansiosta. Myös muutamat periaatteessa hyvin toteutetut lajit eivät tahdo käytännön kilpailutilanteessa avautua. Esimerkiksi kuulantyönnössä voimaa kerätään tattia pyörittämällä, mikä ei ainakaan itseltäni tahtonut millään onnistua tikun suuren liikeradan ja liukkaahkon pinnan vuoksi. Onneksi pääosa lajeista on sentään toteutettu vähintäänkin siedettävästi ja loput voi ainakin treenatessa tai kavereiden kesken kisatessa jättää suosiolla väliin.



Harjoittelun ja vapaamuotoisten, konetta tai kaveria vastaan joko verkossa tai samalla koneella pelattavien kisojen ohella tarjolla on myös olympialaismoodi, jossa kisaa käydään päivä kerrallaan edeten karsintojen kautta finaaleihin. Jokaiselle päivälle on asetettu tavoitteet, kuten jatkoon selviytyminen riittävän monessa lajissa. Aluksi esteitä etenemiselle ei juuri ole näkyvissä, mutta vaatimusten kasvaessa huonosti toteutetut lajit saattavat pahimmillaan katkaista hyvin alkaneet kisat kokonaan, tekoäly kun ei kehnoista kontrolleista kärsi. Vastuksen taso on muutenkin hieman ongelmallinen. Lajeissa, joissa kontrollit pelaavat, jäävät tekoälykaverit usein kirkkaasti kakkosiksi; muissa taas voi olla tyytyväinen, jos onnistuu ohittamaan edes yhden koneen ohjastamista atleeteista.

Toinen kyseiseen pelimoodiin liittyvä ongelma ovat tulokset. Melkoinen osa pelin viehätyksestä nimittäin perustuu ennätyksiin ja reaaliaikaisesti kaikkien pelaajien saavutusten mukaan päivittyviin tuloslistoihin, joiden kautta omaa tasoaan voi jatkuvasti arvioida. Olympialaismoodissa pelaaja kuitenkin saa pisteitä hyvistä suorituksista ja näillä pisteillä puolestaan voi pikku hiljaa korottaa oman joukkueensa ominaisuuksia esimerkiksi tarkkuuden, voiman tai kestävyyden osalta. Idea on hauska, mutta ennätystehtailun voi unohtaa, sillä vasta kaikkien ominaisuuksien ollessa maksimissa päästään tulosten osalta samalle viivalle harjoittelu- ja kilpailumoodien kanssa.



Vaikkei suuria virheitä tällä kertaa olekaan tehty, jättää Beijing 2008 monilta osiltaan hieman viimeistelemättömän vaikutelman. Ulkoasu on pääosin kohdallaan ja muutamia hieman tönkköjä animaatioita lukuun ottamatta suurin osa lajeista on varsin komeaa katseltavaa. Itse suoritukseen päästäkseen joutuu kuitenkin nappia painelemalla hyppimään yli useammastakin turhasta animaationpätkästä, jossa urheilijat valmistautuvat koitokseen. Erityisesti useita suorituksia sisältävissä lajeissa, kuten korkeushypyssä, tämä on rasittavaa, eikä tilannetta paranna sekään, ettei pelaajalle anneta mahdollisuutta aloituskorkeuden valintaan.

Rasittavaksi osoittautui myös pelin halu päivittää tuloslistat verkosta jokaisen suorituksen jälkeen. Kyse ei usein ole kuin muutaman sekunnin odottelusta, mutta tämäkin on liikaa, sillä listalla näkyy aina vain pelaajan kaikkien aikojen paras tulos kyseisessä lajissa. Järkevämpää olisikin ollut näyttää, mikä olisi ollut sijoitus viimeisimmällä tuloksella, tai mieluummin säästää koko lista tilanteisiin, joissa oma ennätys ylittyy. Kyseinen ominaisuus sinänsä on kuitenkin erinomaisen koukuttava ja pelin parasta antia kaverikisojen ohella tarjoaakin ennätystehtailu toimivimmissa lajeissa, kuten keihäässä.

Virheistään huolimatta kyseessä on kuitenkin onnistunein omalle kohdalleni osunut olympialaisjulkaisu vuosiin ja erityisesti kontrolliensa puolesta parhaiten toimivia lajeja on kaveriporukassa varsin hauska hakata useammankin illan verran. Kovin syvällistä pelikokemusta ei olympiamoodista huolimatta kannata odottaa, mutta jo ennätystehtailu ja maailmanlaajuiset tuloslistat pitävät mielenkiintoa yllä keskimääräistä pidempään. Seuranpuutteesta kärsiville verkkopeli on mukava bonus, mutta liiaksi sen varaan ei kannata laskea, sillä ainakin testihetkellä pelaajia löytyi linjoilta varsin vähän ja näistäkin suurin osa oli kiinnostunut lähinnä 100 metrin juoksusta. Oikeita kavereita omistaville virtuaaliurheilun ystäville kyseessä ei kuitenkaan ole ollenkaan kehnompi julkaisu, vaikkei suoritus aivan mitalisijoille riitäkään.