Rallipelien sarja on nyt täysi: WRC 5:n ja Sebastien Loeb Rallyn seuraksi konsolipuolelle hyppää viimein myös pitkään PC:llä Early Accessissa pyörinyt Colin McRae -sarjan henkinen jatkaja. Aiemmissa arvosteluissa epäilin, että kauden parasta rallipeliä halajavan kannattanee lykätä hankintapäätöstä siihen asti, kunnes kaikki kolme ovat markkinoilla. Nyt näin on käynyt, joten onko viimeisenä tullut näistä kolmesta paras? Kyllä on. Mutta onko se paras rallipeli ikinä? Tämä sitten onkin jo laajempi kysymys.


Kuten olen aiemminkin todennut, rallipeligenren on vallannut porukka, jonka mielestä pelin pitää olla ainakin riittävän vaikea. Dirt Rally lukeutuu myös tähän koulukuntaan. Jos haluat, että voitat ensimmäisen kisasi näytöstyyliin ja jatkat siitä suoraa polkua maailmanmestariksi, palaa suoraan vuoteen 1998 ja ensimmäiseen Colin McRae Rallyyn. Tässä pelissä luvassa on nimittäin harjoittelua ja taas harjoittelua, ennen kuin kirkkaimman mitalin saa ripustaa kaulaansa.



Kuten kaksi kilpailijaansakin, Dirt Rally on erittäin perinteinen sorateiden kilpa-ajopeli. Tarjolla on etupäässä uramoodi sekä irtonaisia kilpailuita. Mausteeksi mukaan on heitetty myös rallicrossia ja mäkikisoja. Ajamisen lisäksi autoaan joutuu korjaamaan käytettävissä olevan ajan puitteissa sekä ajoittain myös säätämään sopivaksi. Kilpailua edeltävä "shakedown" on mukana, jotta asetuksia voi testata.


Ulkokuoreltaan DR kuitenkin erottuu heti edukseen. Paitsi, että se näyttää graafisesti sukupolvea uudemmalta kuin WRC ja Loeb, se myös pyörii paremmin. Ruudunpäivitys on sulavaa ja pysyy sellaisena myös silloin, kun maastossa on paljon puita ja muuta kasvustoa. Tiet eivät tunnu aivan niin kapeilta kuin toisissa peleissä ja reunoilla on hieman enemmän pelivaraa.

Myös kartanlukijan nuotit toimivat paljon paremmin kuin kahdessa muussa. Siinä missä sekä WRC että Loeb lappavat ajoittain kuskille niin monta mutkaa, ettei niitä tahdo muistaa oikein mitenkään, Dirt Rallyn navigaattorin paperit pysyvät järjestyksessä. Äänipuoli on muutenkin herkullinen.


Vahinkomalli on sekin omintakeinen. Peli jäljentää ihan hyvin pikkukolhut ja niiden vaikutukset autoon, mutta isommasta kolarista peli vihelletään poikki ja pelaajalle kirjataan keskeytys. Vaikka kolariporno jää nyt näkemättä, tämä on yllättävän järkevä lähestymistapa. Maaliin nilkuttaminen kuulostaa teoriassa hauskemmalta kuin käytännössä, ja kun auto on puun ympärillä, peli on joka tapauksessa menetetty (eli aloitettu uudelleen).



Koska olin jo pelannut näitä kahta aiempaa rallia, osasin odottaa Dirtistäkin haastavaa kokemusta. Sen toki sainkin, mutta samalla alusta asti jäi myös tunne, että tätä peliä on kuitenkin mahdollista pelata. Jopa padilla. Vaikka sainkin välittömästi 15 sekunnin aikasakon, kun en ymmärtänyt pitää autoa käsijarrulla paikoillaan lähdössä, ja vaikka menetin 1000 krediittiä palkinnosta joka kerran kun aloitin tason uudestaan törmättyäni jälleen kerran, minusta tuntui siltä, että haluan oikeasti päästä erikoiskokeen loppuun asti.


PC-puolen Early Access on selvästi tehnyt hyvää pelin ajotuntumalle, sillä se on varsin napakka. Ilman rattiohjaintakin auton saa aivan eri tavalla haltuun kuin kilpailijoissa, vaikkakin padipelaaja halunnee kytkeä käyttöön automaattivaihteet. Muita ajoapuja on myös tarjolla taitotason mukaan.

Tässä onkin juuri se ero turhauttavan ja haastavan pelin välillä. Dirt Rally vaatii pelaajaltaan paljon, mutta tarjoaa keinot vastata haasteisiin. Vaikeus syntyy auton hallinnasta, ei pelimoottoria vastaan painimisesta. Aloin tosissani miettiä rattiohjaimen hankintaa Xbonelle - en siksi, että peliä olisi huono pelata ilman sitä, vaan koska sitä on hyvä pelata myös ilman.




Vaan jossakin on pakko näkyä senkin, etteivät rallipelit enää kerää megamyyntejä. Takavuosien hittipelien presentaatio on saanut antaa tilaa varsin perustason valikoille ja pelitoiminnoille. Koska WRC-lisenssi on muualla, pitää kaiken olla vähän sinnepäin - radat sijoittuvat vain kolmeen eri paikkaan (joskin lisää on tulossa) ja ainoastaan rallicross on virallisesti lisensoitu sellaisenaan. Mukana on kyllä paljon oikeita autoja ja tekstiä niistä, mutta kaikesta näkyy, että näitä pelejä tehdään nykyisin enimmäkseen alan harrastajille, ei megabudjeteilla joka makuun. Enkä sano tätä välttämättä kokonaan negatiivisena asiana.

Satunnaisen pelaajan Lika Ralli päättyy todennäköisesti varsin pian siihen, että tie nousee pystyyn taitojen suhteen. Jo alkusarjoissa mennään aika kovaa historic-kalustolla. Kun sitten kokee päässeensä hieman eteenpäin perinteisen rallin kanssa, voi siirtyä vaikkapa rallicrossiin tai mäkikisoihin - ja tulla täydellisesti nöyryytetyksi.


Siksi en oikein voi suositella tätä(kään) heille, joiden edellinen muistikuva rallipeleistä on sieltä 90-luvun puolelta. Sellaista mukavan keveää kasuaalirallausta ei tällä hetkellä tarjoile oikein kukaan. Dirt Rally tekee kuitenkin paljon oikein ja palkitsee pelaajansa harjoittelusta. Näistä kolmesta se on selvästi vahvin peli ja viihdyttävä vaihtoehto pitkäpinnaiselle rattimiehelle tai -naiselle.

P.S. Pahoittelut lehdistökuvien käytöstä – oikeat työt ovat taas nielaisseet siinä määrin ilta-aikaa, ettei oikeita shotteja ehtinyt ottaa.