Milloin on hyvä aika tuoda uusioversio pelistä markkinoille? Useimpien pelifirmojen mielestä silloin, kun uusi konsolisukupolvi uusine tehoineen julkaistaan. Insomniac odotti Ratchet & Clankin kanssa 14 vuotta, ja kun elokuvateattereihin puskettiin R&C-elokuva, niin pitihän peli päivittää sen mukaiseksi.


14 vuotta on siksikin hyvä aika, että vaikka pidän Ratchet ja Clankia maailman toiseksi parhaana tasoloikkapelisarjana, olivat muistikuvani ensimmäisestä pelistä jo täysin hämärtyneet. Uusi versio ei ole suora kopio alkuperäisestä, vaan tekee asioita monilta osin kokonaan uudelleen. Jos minulta kysyttäisiin nyt, pelin läpäisyn jälkeen, mikä oli uutta ja mikä vanhaa, en osaisi vastata. Joitakin tuttuja maisemia aivoni väittivät kuitenkin tunnistavan.

Näppäryytensä avulla ja muutamien sattumien kautta Ratchet värväytyy toheloa kapteeni Qwarkia keulakuvanaan pitävään sankariorganisaatioon ja tavoitteena on tietenkin pelastaa koko galaksi ilkeältä suunnitelmalta. Samaan aikaan sotarobottitehtaalla luodaan vahingossa “viallinen robotti”, ketterä ja älykäs Clank, jonka polut tietenkin törmäävät Ratchetin kanssa ja legendaarinen kaksikko on valmis.


Koko tarinan kertojana toimii Qwark, joten kertojan ääni saattaa välillä hieman eksyä aiheesta tai silotella tapahtumia. Juoni on kevyttä viihde-scifi-huttua, mutta tehokkaasti eteenpäin jylläävä ja koko ajan kieli poskessa tehty. Useamman kerran hörähdin ääneen, eikä sitä pilannut edes suomenkielinen ääninäyttely, joka oli muutamaa vähän liian innotonta repliikkiä lukuunottamatta sekin lajinsa parhaimmistoa.



Suurin osa toiminnasta on räiskintää ja loikintaa, mutta myös muuta matkan varrelle mahtuu: välillä lennellään avaruusaluksella ammuskellen, välillä osallistutaan leijulautakisoihin ja joskus grindaillaan kiskoja pitkin. Viimeksi mainittu onkin ehdottomasti pelin heikointa antia, sillä muuten aivan erinomaisen pätevät kontrollit muuttuvat kiskolta toiselle loikkiessa mummon marjapuuron läpi kahlaavaksi etanaksi. Uudelleen aloittaminen ei vie onneksi paljon aikaa, mutta jos huippulaadukkaassa timantissa on särö, se iskee ikävästi silmään. Kunhan kiskot oppi ulkoa ja otti liikkeisiinsä ennakkoa, niistäkin selvisi.


Osioista parempaa satsia edustavat Clankin soolonumerot, joissa QTE-henkisten juoksuosioiden lomassa ratkotaan logiikkapulmia. Clank pystyy hallitsemaan pikkurobotteja, jotka voivat muuttua ponnahdusalustoiksi, silloiksi tai virtalähteiksi. Jos tavoitteena on saada vaikkapa huoneen kolme sähkötolppaa toimimaan, pitää miettiä moneen kertaan, mihin kulmaan robotit heitetään, mihin sillat asetetaan ja mitä kautta tarvittava määrä robotteja saadaan tolppien luokse. Aivan A Crack in Timen tasoisiin ajanpyörityspulmiin ei päästä, mutta aivojen rauhallinen rassailu (vaikka näennäisesti KAIKKI onkin JUURI NYT räjähtämässä) hektisen taistelun lomassa on mukavaa ajanvietettä.


Pätevän päheän hullunkurisen velmu asevalikoima on aina ollut yksi R&C:n tavaramerkkejä, eikä uusioykkösosa tietenkään sillä saralla petä. Nyt myöhemmistä peleistä tuttuja aseita pääsee käyttämään tässä “ensimmäisessä” seikkailussa ja kyllä kelpaa. Hetken totuttelun jälkeen peukalo valitsee puoliautomaattisesti liekinheittimen perusviholliselle ja jo seuraavassa hetkessä ampuu ohjuspatterin taivaalta laskeutuvaan robottiin. Pieni taktikointi on paikallaan, etteivät tehoaseista lopu ammukset, vaikka usein niitä onkin lisää taas aivan nurkan takana.




Uusia aseita ostetaan tuttuun tapaan kaikesta tuhottavasta saatavilla muttereilla, kunhan kauppa osuu kohdalle. Lisäksi kumppanukset löytävät välillä sirpaleita, joilla aseiden kykyjä voi kehittää. Vaikka teinkin periaatteessa vähän typerästi testatessani mitä tapahtuu, kun yhden tuhovekottimen virittää huippuunsa muiden kustannuksella, niin olipa minulla sitten lopputaistelussa ase, jonka kanssa ei tarvinnut kauaa nokkaa koputella. Lisäksi seikkailua voi pitkittää etsimällä kentissä olevia kultaisia muttereita, joilla pääsee sitten tutustumaan Insomniacin muistelukirjaston antimiin, sekä keräilykortteja, jotka avaavat erilaisia bonuksia. Niiden perusteella saa muun muassa mukaansa aseita seuraavalle pelikierrokselle, heti pelin alkumetreiltä lähtien.


“Kuin pelattava Pixarin leffa”, on pelin mainoksiinkin asti päässyt ulkomaalaisen arvostelijan lausahdus. Aivan ehkä sille tasolle ei graafisesti ylletä, mutta ei kaukana olla. Jos pitäisi vetää vertailu pelien ja leffojen välille, niin toki R&C lähimmäksi Pixareita pääsee toteutukseltaan. Hullunkuriset hahmot, hiotun liioitellut animaatiot, värikkäät maailmat ja loppusilauksen antavat tehosteet ovat kaunista katsottavaa varsinkin ulkomaisemissa, joissa sotivilla planeetoilla tapahtuu aina jotakin kaukaisuudessakin. Insomniac osaa asiansa ja on hoonannut taitonsa huippuunsa viime vuosikymmenen aikana. Musiikkipuolella ei ole kovin paljon mieleenjäävää - lähinnä Star Wars -henkistä sankarointia - mutta rimanalituksia ei silläkään puolella ole.


Pelasin Ratchet & Clankia yhden viikon ajan, tunnista pariin illassa ja lähes pelkästään hymyissä suin. Näin viihdyttävää peliviikkoa minulla ei ole ollut sitten Tomb Raiderin viimeisimmän osan ja se taas oli synkän vakava teos. Jos vanha peli on vielä tiukasti muistissa, uusio-R&C ei välttämättä niin paljon anna, mutta meikäläinen nautti läpipeluusta lapsenomaisella innolla täysin sydämin. Välillä taistelua oli vähän liikaa suhteessa pulmiin ja kaidegrindaus oli turha tuska, mutta muuten Ratchet & Clank olivat enemmän kuin tervetulleita takaisin myös vanhoja muistellen. Koska tulee seuraava osa?