Quantum Break
Arvioitu: | Xbox One |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Remedy Entertainment |
Julkaisija: | Microsoft Games |
Julkaisupäivä: | 05.04.2016 |
Pelin kotisivut |
Aika on tuli, jossa palamme
Tätä on odotettu. Max Payne ja Alan Wake saavat rinnalleen uuden nahkatakkisen, sängenkarhean sankarin, kun onnettomuus antaa Jack Joycelle kyvyn kontrolloida aikaa. Hitlerin salamurhaamiseen tai osakkeilla ketkuiluun ei kuitenkaan jää aikaa, sillä ajalla leikkivän Joycen kontolle jää koko maailmankaikkeuden pelastaminen. Quantum Break on vihdoin täällä!
Remedy on vuosikausien ajan pitänyt pintansa suomalaisen peliteollisuuden tähtenä. Yhtiön julkaisut ovat olleet sekä massiivisia tapahtumia Suomen mittaluokassa, että laadusta tinkimättömiä pelejä, jotka ovat aina pyrkineet tuomaan jotakin uutta pöytään. Vuosia odotettu Quantum Break jatkaa Remedyn totuttua linjaa hiotulla toiminnallaan sekä juonellaan, jonka monimutkaiset uomat esitellään eri medioita yhdistelemällä. Quantum Break ei tyydy kertomaan tarinaansa pelkästään perinteisillä tavoilla, kuten ympäriinsä ripotetuilla ääninauhureilla, asiakirjoilla tai edes välivideoilla, vaan mukaan on ympätty kokonainen näytelty televisiosarja. Idea ei ole Remedylle täysin uusi, sillä jo 2010 ilmestynyt Alan Wake leikitteli episodimaisella tarinankerronnalla. Lähestymistavat ideaan ovat silti kuin yö ja päivä; siinä missä Alan Wake pyrki integroimaan episodirakenteen itse peliin, Quantum Breakissa televisiosarja sekä peli ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, jotka tukevat sisällöllisesti toisiaan.
Jack Joyce (Shawn Ashmore) palaa kotikonnuilleen Riverportiin vuosikausien poissaolon jälkeen, kun lapsuudenystävä Paul Serene (Aidan Gillen) viestittää olevansa pulassa. Ongelman syyt selviävät nopeasti: Aikakoneen parissa työskentelevä Serene on vaarassa menettää projektinsa, joten sijoittajat on vakuutettava koneen toimivuudesta hinnalla millä hyvänsä. Ulkopuolisena Jack on ainoa johon Serene luottaa, mutta varotoimista huolimatta lähes kaikki tuntuu menevän mönkään: salainen testaus keskeytyy onnistuneen ensikokeilun jälkeen, kun Jackin erkaantunut veli Will (Dominic Monaghan) ilmestyy paikalle.
Will horisee maailmanlopusta, jonka aikakoneen käyttäminen tuo tullessaan, mutta puheet eivät tunnu pelkältä sanahelinältä - velipoika kun on vuosikausia tutkinut chrononeiksi nimettyjä aika-partikkeleita ja tuntuu tietävän, mistä puhuu. Väittelyn tuoksinnassa aikakone ottaa tottakai osumaa ja syöksee sisältään energiapulssin, sekä antaen Jackille kyvyn kontrolloida aikaa ympärillään, että käynnistäen samanaikaisesti tuomionpäivän kellon. Koska koko maailmankaikkeuden vääjäämätön tuho ei ole vielä tarpeeksi suuri päänvaiva sankareille, testauskammio täyttyy aseistautuneista palkkasotilaista, jotka kantavat puvuissaan monikansallisen Monarch-megayhtiön tunnuksia. Miksi maailma on tuhoutumassa, miten tuho estetään ja miten Monarchin kätyrit istuvat kokonaiskuvaan? Kysymyksiä riittää ensi sekunneilta lähtien.
Scifi-tarina myötäilee aikamatkustuksesta kertovia klassikoita. Uhkaava tuho, ymmärrystä venyttävät paradoksit, kutkuttavat mysteerit sekä hämärät yhtiöt ovat genren peruskauraa. Vaikka Quantum Breakin juoni on rakennettu tutuista palasista, tarina pääsee silti yllättämään useamman kerran. Tarinankerronta ja käsikirjoitus pitävät myös pintansa muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta; välillä dialogi saattaa tuntua kankealta tai sivuhahmojen näyttely laimealta, mutta pelin juoni on pääosin laadukas ja näyttävästi toteutettu. Jack Joycea esittävä Shawn Ashmore on tosin harmillisen puiseva näyttelijä, jonka karisma ei aina tunnu riittävän päärooliin. Sivurooleissa loistavat Gillen, Monaghan sekä alati karismaattinen Lance Reddick hoitavat vastapainona roolinsa tyylikkäästi. Tämän lisäksi on kuitenkin todettava, ettei Quantum Breakin tarina kohoa missään vaiheessa esimerkiksi Primerin kaltaiseksi tajunnanräjäyttäjäksi, vaan taso muistuttaa enemmänkin hyvin kirjoitettua, nokkelaa televisiosarjaa.
Quantum Break saa lisäpisteitä haarautuvasta tarinastaan. Pelaaja pystyy vaikuttamaan tarinan kulkuun pelin muutamissa avainkohdissa, liikuttaen tulevia tapahtumia haluamaansa suuntaan. Hienona lisämausteena tapahtumat vaikuttavat sekä pelin, että televisiosarjan sisältöön. Päätapahtumat pysyvät suurimmilta osin samankaltaisina pelikerrasta toiseen, mutta muutokset tuovat tarpeeksi uutta pöytään, että erityisesti pelin juonesta kiinnostuneille löytyy hyvä syy palata vanhoihin tapahtumiin.
Pelin keskittyessä päämysteerien ratkomiseen, televisiosarja valottaa Jack Joycea ympäröivää maailmaa sekä juonen sivupolkuja. Pitkin peliä ripotellut, parinkymmenen minuutin pituiset jaksot antavat ruutuaikaa erityisesti Monarchin sisäisille kommelluksille ja avainhenkilöille. Vaikka televisiosarjan tärkeys mysteerien ymmärtämisen kannalta kasvaa tarinan loppua kohden, sarjan fokus hapuilee parhaimpinakin hetkinä. Erityisesti alkupuolella monet sivujuonteista tuntuvat turhalta filleriltä, jonka olisi voinut leikata pois eheämmän paketin toivossa. Turhautumista vahvistaa sarjan heittelevä taso: mukaan on saatu monia televisioruudun ammattilaisia, kuten jo aiemmin mainitut Aidan Gillen sekä Lance Reddick, mutta monet sivuosanäyttelijöistä tuntuvat haparoivan läpi käsikirjoituksen, joka jo itsessäänkin vaatisi hiomista. Ajoittain ongelmia aiheuttaa myös teknologian rajoittuneisuus: Quantum Break on visuaalisesti näyttävä ja tyylikäs peli, mutta grafiikat eivät ole vielä yksinkertaisesti edenneet tasolle, missä immersio säilyisi rikkumattomana pelikuvan vaihtuessa televisiosarjaan ja takaisin.
Pelin rytmitys muistuttaa Remedyn aiempaa peliä, Alan Wakea. Vaikka valtaosa peliajasta ammuskellaankin Monarchin kätyreitä, Quantum Break rytmittää toimintakohtauksia suvantohetkillä, joiden aikana ympäristöjä kolutaan tarinaa avaavien tavaroiden, kuten sähköpostien ja asiakirjojen, toivossa. Taistelu ja ympäristöjen tutkiminen on saatu erinomaiseen balanssiin keskenään - juuri kun peliruudun tapahtumat meinaavat toistaa itseään, Quantum Break vaihtaa vaihteita ja esittelee jotakin uutta. Ihastuttavasti Jackin supervoimat eivät myöskään rajoitu pelkkään taistelemiseen, vaan aikavoimia käytetään osana ympäristöjen tutkimista. Ajan kelaaminen saattaa liikuttaa esimerkiksi esteitä kulkuväylien tieltä, tai näyttää vartijan lausumassa paljon kaivatun ovikoodin. Kyvyt ovat sidottuja tiettyihin puzzleihin, joten ajan vapaata manipulointia ei kannata odottaa, mutta pienet pulmakohdat virkistävät menoa sopivin väliajoin.
Remedy on onnistunut luomaan peleihinsä mukaansatempaavaa räiskintää aina Max Paynesta lähtien, eikä Quantum Break ole poikkeustapaus. Aiempina vuosien trailereiden perusteella pelkäsin etukäteen, että toiminta saattaisi nojata Gears of Warin kaltaiseen suojasta ammuskeluun, mutta riemuitsin ennakkoluulojeni osoittautuessa vääriksi jo ensitaistelun aikana. Suojamekaniikat kyllä ovat osa Quantum Breakin taistelua, mutta nurkan takana nyhjöttäminen ei ole suinkaan räiskinnän kulmakivi, vaan pelkkä strateginen vetäytyminen seuraavaa iskua valmistellessa.
Piilosta räiskimisen sijaan pääosaan nousevat chronon-kyvyt, joilla Jack kontrolloi aikaa eri tavoin; väistely onnistuu sprinttaamalla valonnopeudella, ammuskelua taas auttaa vastustajien jallittaminen kuplaan, jonka sisällä aika ei etene. Kykyvalikoima kasvaa pelin edetessä niin pitkälle, että loppupuolella Jack voi jo huoletta sujahtaa vihollislauman keskelle, ampua kämmenestään jättimäisen aikapommin ja hypätä paineaallon reunalle hörppimään piña coladaa, kun Monarchin pojat lentelevät ympäri kenttää. Vaikka supervoimien käyttöä rajoitetaan cooldowneilla, taistelut muuttuvat helposti Jackin leikkikentäksi, jossa pelaaja pääsee kokeilemaan monimutkaisimpia ketjutuksia ja tyylikkäimpiä tappoja, joita mieleen vain sattuu juolahtamaan. Hauskanpidosta huolimatta Remedy on pitänyt huolen, etteivät taistelut laimene haasteettomaksi läpijuoksemiseksi: pelkästään vihollisten määrä ja tulivoima varmistaa, että huolettomat pelaajat ammutaan nopeasti seulaksi - minkä lisäksi Monarchin riveistä löytyy myös Jackin kyvyille immuuneja vastustajia.
Pelin visuaalinen puoli jaksaa ihastuttaa. Tarkempiakin hahmomalleja on toki pelien historiassa nähty, mutta Quantum Breakin tyylikäs väripaletti, visuaalinen tyyli sekä erityismaininnan ansaitsevat efektit ovat kaikki hatunnoston arvoisia. Steriileinä hohkaavat, valkoiset pinnat sekä vahvasti taustoistaan erottuvat väriloistot eivät ehkä ole uusinta uutta nykyaikaisten scifipelien kuvastoissa, mutta Quantum Breakin efektit ovat käsittämättömän komeaa katseltavaa. Ajan pysähdellessä ympäristöt jämähtävät paikoilleen kevyitä värähtelyitä lukuunottamatta, samalla kun ikuiseen luuppiin jumahtaneet esineet nytkähtelevät kevyesti edestakaisin, etsien paikkaa pysähtyneessä aika-avaruudessa. Erityisen ihastuttavia näkymiä syntyy erilaisista valoleikeistä; esimerkiksi ajan seisahtuessa lentäneet kipinäsuihkut ja syttyneet räjähdykset ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Koska samankaltaisia efektejä syntyy jatkuvasti Jackin voimien käytöstä, jokainen tulitaistelu muuttuu nopeasti silmiähivelevän kauniiksi väriräjähdykseksi.
En tiedä voinko liiaksi painottaa, miten käsittämättömän hauskaa Quantum Breakin pelaaminen parhaimmillaan on: Hiottu ohjaus, mielikuvitukselliset kyvyt sekä kaikin puolin tyylikäs toteutus tekevät Quantum Breakista yhden hauskimmista räiskinnöistä, mitä olen vuosikausiin päässyt pelaamaan. Vakavasta aiheesta huolimatta toimintaan on saatu sellaista aitoa riemua ja nokkeluutta, jota varman päälle pelaavissa AAA-luokan peleissä harvemmin nähdään. Kun selkäytimiin iskevä toiminta ja mysteerien täyttämä juoni kiedotaan näin tyylikkääseen pakettiin, Quantum Breakia voi suositella lähes varauksetta. Ajoittain tasapaksuksi laimeneva käsikirjoitus sekä tönköt sivutarinat eivät kokonaisuudessa paljoa paina, kun lopputekstien ilmaantuessa ruutuun pelaajaa hymyilyttää kuin polvenkorkuisena. Jos Remedyn aiemmat pelit ovat allekirjoittaneen tavoin lähellä sydäntä, älä missaa Quantum Breakia. Oh boy!
Quantum Break julkaistaan 5. huhtikuuta Xbox Onelle ja PC:lle. Quantum Breakin mukana tulee myös kopio Alan Wakesta The Signal- ja The Writer-DLC:n kanssa. Xbox storesta digitaalisen Quantum Breakin ennakkotilanneet saavat myös Windows 10-version pelistä.
Aika korjaa kaiken, mutta kuka korjaa ajan?
Remedy on vuosikausien ajan pitänyt pintansa suomalaisen peliteollisuuden tähtenä. Yhtiön julkaisut ovat olleet sekä massiivisia tapahtumia Suomen mittaluokassa, että laadusta tinkimättömiä pelejä, jotka ovat aina pyrkineet tuomaan jotakin uutta pöytään. Vuosia odotettu Quantum Break jatkaa Remedyn totuttua linjaa hiotulla toiminnallaan sekä juonellaan, jonka monimutkaiset uomat esitellään eri medioita yhdistelemällä. Quantum Break ei tyydy kertomaan tarinaansa pelkästään perinteisillä tavoilla, kuten ympäriinsä ripotetuilla ääninauhureilla, asiakirjoilla tai edes välivideoilla, vaan mukaan on ympätty kokonainen näytelty televisiosarja. Idea ei ole Remedylle täysin uusi, sillä jo 2010 ilmestynyt Alan Wake leikitteli episodimaisella tarinankerronnalla. Lähestymistavat ideaan ovat silti kuin yö ja päivä; siinä missä Alan Wake pyrki integroimaan episodirakenteen itse peliin, Quantum Breakissa televisiosarja sekä peli ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, jotka tukevat sisällöllisesti toisiaan.
Jack Joyce (Shawn Ashmore) palaa kotikonnuilleen Riverportiin vuosikausien poissaolon jälkeen, kun lapsuudenystävä Paul Serene (Aidan Gillen) viestittää olevansa pulassa. Ongelman syyt selviävät nopeasti: Aikakoneen parissa työskentelevä Serene on vaarassa menettää projektinsa, joten sijoittajat on vakuutettava koneen toimivuudesta hinnalla millä hyvänsä. Ulkopuolisena Jack on ainoa johon Serene luottaa, mutta varotoimista huolimatta lähes kaikki tuntuu menevän mönkään: salainen testaus keskeytyy onnistuneen ensikokeilun jälkeen, kun Jackin erkaantunut veli Will (Dominic Monaghan) ilmestyy paikalle.
Will horisee maailmanlopusta, jonka aikakoneen käyttäminen tuo tullessaan, mutta puheet eivät tunnu pelkältä sanahelinältä - velipoika kun on vuosikausia tutkinut chrononeiksi nimettyjä aika-partikkeleita ja tuntuu tietävän, mistä puhuu. Väittelyn tuoksinnassa aikakone ottaa tottakai osumaa ja syöksee sisältään energiapulssin, sekä antaen Jackille kyvyn kontrolloida aikaa ympärillään, että käynnistäen samanaikaisesti tuomionpäivän kellon. Koska koko maailmankaikkeuden vääjäämätön tuho ei ole vielä tarpeeksi suuri päänvaiva sankareille, testauskammio täyttyy aseistautuneista palkkasotilaista, jotka kantavat puvuissaan monikansallisen Monarch-megayhtiön tunnuksia. Miksi maailma on tuhoutumassa, miten tuho estetään ja miten Monarchin kätyrit istuvat kokonaiskuvaan? Kysymyksiä riittää ensi sekunneilta lähtien.
Ruudulta toiseen ja takaisin
Scifi-tarina myötäilee aikamatkustuksesta kertovia klassikoita. Uhkaava tuho, ymmärrystä venyttävät paradoksit, kutkuttavat mysteerit sekä hämärät yhtiöt ovat genren peruskauraa. Vaikka Quantum Breakin juoni on rakennettu tutuista palasista, tarina pääsee silti yllättämään useamman kerran. Tarinankerronta ja käsikirjoitus pitävät myös pintansa muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta; välillä dialogi saattaa tuntua kankealta tai sivuhahmojen näyttely laimealta, mutta pelin juoni on pääosin laadukas ja näyttävästi toteutettu. Jack Joycea esittävä Shawn Ashmore on tosin harmillisen puiseva näyttelijä, jonka karisma ei aina tunnu riittävän päärooliin. Sivurooleissa loistavat Gillen, Monaghan sekä alati karismaattinen Lance Reddick hoitavat vastapainona roolinsa tyylikkäästi. Tämän lisäksi on kuitenkin todettava, ettei Quantum Breakin tarina kohoa missään vaiheessa esimerkiksi Primerin kaltaiseksi tajunnanräjäyttäjäksi, vaan taso muistuttaa enemmänkin hyvin kirjoitettua, nokkelaa televisiosarjaa.
Quantum Break saa lisäpisteitä haarautuvasta tarinastaan. Pelaaja pystyy vaikuttamaan tarinan kulkuun pelin muutamissa avainkohdissa, liikuttaen tulevia tapahtumia haluamaansa suuntaan. Hienona lisämausteena tapahtumat vaikuttavat sekä pelin, että televisiosarjan sisältöön. Päätapahtumat pysyvät suurimmilta osin samankaltaisina pelikerrasta toiseen, mutta muutokset tuovat tarpeeksi uutta pöytään, että erityisesti pelin juonesta kiinnostuneille löytyy hyvä syy palata vanhoihin tapahtumiin.
Pelin keskittyessä päämysteerien ratkomiseen, televisiosarja valottaa Jack Joycea ympäröivää maailmaa sekä juonen sivupolkuja. Pitkin peliä ripotellut, parinkymmenen minuutin pituiset jaksot antavat ruutuaikaa erityisesti Monarchin sisäisille kommelluksille ja avainhenkilöille. Vaikka televisiosarjan tärkeys mysteerien ymmärtämisen kannalta kasvaa tarinan loppua kohden, sarjan fokus hapuilee parhaimpinakin hetkinä. Erityisesti alkupuolella monet sivujuonteista tuntuvat turhalta filleriltä, jonka olisi voinut leikata pois eheämmän paketin toivossa. Turhautumista vahvistaa sarjan heittelevä taso: mukaan on saatu monia televisioruudun ammattilaisia, kuten jo aiemmin mainitut Aidan Gillen sekä Lance Reddick, mutta monet sivuosanäyttelijöistä tuntuvat haparoivan läpi käsikirjoituksen, joka jo itsessäänkin vaatisi hiomista. Ajoittain ongelmia aiheuttaa myös teknologian rajoittuneisuus: Quantum Break on visuaalisesti näyttävä ja tyylikäs peli, mutta grafiikat eivät ole vielä yksinkertaisesti edenneet tasolle, missä immersio säilyisi rikkumattomana pelikuvan vaihtuessa televisiosarjaan ja takaisin.
Aika tykki aikatykki
Pelin rytmitys muistuttaa Remedyn aiempaa peliä, Alan Wakea. Vaikka valtaosa peliajasta ammuskellaankin Monarchin kätyreitä, Quantum Break rytmittää toimintakohtauksia suvantohetkillä, joiden aikana ympäristöjä kolutaan tarinaa avaavien tavaroiden, kuten sähköpostien ja asiakirjojen, toivossa. Taistelu ja ympäristöjen tutkiminen on saatu erinomaiseen balanssiin keskenään - juuri kun peliruudun tapahtumat meinaavat toistaa itseään, Quantum Break vaihtaa vaihteita ja esittelee jotakin uutta. Ihastuttavasti Jackin supervoimat eivät myöskään rajoitu pelkkään taistelemiseen, vaan aikavoimia käytetään osana ympäristöjen tutkimista. Ajan kelaaminen saattaa liikuttaa esimerkiksi esteitä kulkuväylien tieltä, tai näyttää vartijan lausumassa paljon kaivatun ovikoodin. Kyvyt ovat sidottuja tiettyihin puzzleihin, joten ajan vapaata manipulointia ei kannata odottaa, mutta pienet pulmakohdat virkistävät menoa sopivin väliajoin.
Remedy on onnistunut luomaan peleihinsä mukaansatempaavaa räiskintää aina Max Paynesta lähtien, eikä Quantum Break ole poikkeustapaus. Aiempina vuosien trailereiden perusteella pelkäsin etukäteen, että toiminta saattaisi nojata Gears of Warin kaltaiseen suojasta ammuskeluun, mutta riemuitsin ennakkoluulojeni osoittautuessa vääriksi jo ensitaistelun aikana. Suojamekaniikat kyllä ovat osa Quantum Breakin taistelua, mutta nurkan takana nyhjöttäminen ei ole suinkaan räiskinnän kulmakivi, vaan pelkkä strateginen vetäytyminen seuraavaa iskua valmistellessa.
Piilosta räiskimisen sijaan pääosaan nousevat chronon-kyvyt, joilla Jack kontrolloi aikaa eri tavoin; väistely onnistuu sprinttaamalla valonnopeudella, ammuskelua taas auttaa vastustajien jallittaminen kuplaan, jonka sisällä aika ei etene. Kykyvalikoima kasvaa pelin edetessä niin pitkälle, että loppupuolella Jack voi jo huoletta sujahtaa vihollislauman keskelle, ampua kämmenestään jättimäisen aikapommin ja hypätä paineaallon reunalle hörppimään piña coladaa, kun Monarchin pojat lentelevät ympäri kenttää. Vaikka supervoimien käyttöä rajoitetaan cooldowneilla, taistelut muuttuvat helposti Jackin leikkikentäksi, jossa pelaaja pääsee kokeilemaan monimutkaisimpia ketjutuksia ja tyylikkäimpiä tappoja, joita mieleen vain sattuu juolahtamaan. Hauskanpidosta huolimatta Remedy on pitänyt huolen, etteivät taistelut laimene haasteettomaksi läpijuoksemiseksi: pelkästään vihollisten määrä ja tulivoima varmistaa, että huolettomat pelaajat ammutaan nopeasti seulaksi - minkä lisäksi Monarchin riveistä löytyy myös Jackin kyvyille immuuneja vastustajia.
Pirstaloitunut tulevaisuus
Pelin visuaalinen puoli jaksaa ihastuttaa. Tarkempiakin hahmomalleja on toki pelien historiassa nähty, mutta Quantum Breakin tyylikäs väripaletti, visuaalinen tyyli sekä erityismaininnan ansaitsevat efektit ovat kaikki hatunnoston arvoisia. Steriileinä hohkaavat, valkoiset pinnat sekä vahvasti taustoistaan erottuvat väriloistot eivät ehkä ole uusinta uutta nykyaikaisten scifipelien kuvastoissa, mutta Quantum Breakin efektit ovat käsittämättömän komeaa katseltavaa. Ajan pysähdellessä ympäristöt jämähtävät paikoilleen kevyitä värähtelyitä lukuunottamatta, samalla kun ikuiseen luuppiin jumahtaneet esineet nytkähtelevät kevyesti edestakaisin, etsien paikkaa pysähtyneessä aika-avaruudessa. Erityisen ihastuttavia näkymiä syntyy erilaisista valoleikeistä; esimerkiksi ajan seisahtuessa lentäneet kipinäsuihkut ja syttyneet räjähdykset ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Koska samankaltaisia efektejä syntyy jatkuvasti Jackin voimien käytöstä, jokainen tulitaistelu muuttuu nopeasti silmiähivelevän kauniiksi väriräjähdykseksi.
En tiedä voinko liiaksi painottaa, miten käsittämättömän hauskaa Quantum Breakin pelaaminen parhaimmillaan on: Hiottu ohjaus, mielikuvitukselliset kyvyt sekä kaikin puolin tyylikäs toteutus tekevät Quantum Breakista yhden hauskimmista räiskinnöistä, mitä olen vuosikausiin päässyt pelaamaan. Vakavasta aiheesta huolimatta toimintaan on saatu sellaista aitoa riemua ja nokkeluutta, jota varman päälle pelaavissa AAA-luokan peleissä harvemmin nähdään. Kun selkäytimiin iskevä toiminta ja mysteerien täyttämä juoni kiedotaan näin tyylikkääseen pakettiin, Quantum Breakia voi suositella lähes varauksetta. Ajoittain tasapaksuksi laimeneva käsikirjoitus sekä tönköt sivutarinat eivät kokonaisuudessa paljoa paina, kun lopputekstien ilmaantuessa ruutuun pelaajaa hymyilyttää kuin polvenkorkuisena. Jos Remedyn aiemmat pelit ovat allekirjoittaneen tavoin lähellä sydäntä, älä missaa Quantum Breakia. Oh boy!
Quantum Break julkaistaan 5. huhtikuuta Xbox Onelle ja PC:lle. Quantum Breakin mukana tulee myös kopio Alan Wakesta The Signal- ja The Writer-DLC:n kanssa. Xbox storesta digitaalisen Quantum Breakin ennakkotilanneet saavat myös Windows 10-version pelistä.
Quantum Break (Xbox One)
Quantum Break on loppuun asti hiottu kokonaisuus, jossa kekseliäs tarina ja hiottu, tyylikäs toiminta kulkevat käsi kädessä.
- Mielenkiintoisesti punottu sekä esitetty juoni
- Hiottu ja hauska toiminta
- TV-sarjan ja pelin risteytys mielenkiintoinen idea
- Erinomaiset ja tyylikkäät efektit
- Tarinan muutamat sivupolut tuntuvat turhilta
- Osa näyttelysuorituksista tasapaksuja
- Jack Joyce on harmillisen puiseva päähahmo
Keskustelut (11 viestiä)
01.04.2016 klo 10.24 9
01.04.2016 klo 10.42 5
01.04.2016 klo 11.20 28
01.04.2016 klo 12.23 7
Harmi ettei Remedy ymmärrä julkaista tuotantoaan Windowsin ulkopuolella vaan keskittyy jälleen yksin oikeuksiin. Taloudellisesti ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi kovin pitkälle kantava strategia vaikka tosin tekeekin pelin kehittämisen ja hiomisen helpommaksi.
Nimenomaan kysymys on siitä että ymmärretään olla haaskaamatta resursseja Linux/Mac-puolelle. Reiluahan se kyllä olisi, mutta ei taloudellisesti kannattavaa missään nimessä.
Rekisteröitynyt 20.02.2010
01.04.2016 klo 14.06 6
Nimenomaan kysymys on siitä että ymmärretään olla haaskaamatta resursseja Linux/Mac-puolelle. Reiluahan se kyllä olisi, mutta ei taloudellisesti kannattavaa missään nimessä.
Taidettiin puhua Win kauppa paikasta, eikä järjestelmistä.
Taisi tarkoittaa että huono homma ku ei julkaista steamissa jossa olisi varmasti ostajia paljon enemmän.
01.04.2016 klo 18.57 8
02.04.2016 klo 16.31 8
03.04.2016 klo 10.16 4
04.04.2016 klo 18.43
05.04.2016 klo 17.34 8
06.04.2016 klo 11.08 1
Nimenomaan kysymys on siitä että ymmärretään olla haaskaamatta resursseja Linux/Mac-puolelle. Reiluahan se kyllä olisi, mutta ei taloudellisesti kannattavaa missään nimessä.
Taidettiin puhua Win kauppa paikasta, eikä järjestelmistä.
Taisi tarkoittaa että huono homma ku ei julkaista steamissa jossa olisi varmasti ostajia paljon enemmän.
Ei ollut Steamissakaan silloin aluksi käyttäjiä vaan kova ulina en siirry digitaaliseen mitä jos Valve vetää töpselin haluan kerätä jne. Ja toisaalta jotain 80-90% digitaalisista peleistä ilmestyy vain Steamiin eikä siitä näytä ulisevan kukaan. Mitä jos pidänkin GOGista ja haluan sieltä GTAni tai Uplaysta (en tiedä kyl onko enää olemassa)?
Tavallaan itsekin pidän yhden järjestelmän yksinkertaisuudesta mutta kuka täällä sanoisi että olispa vaan S-kauppa?