Mario Tennis: Ultra Smash
Arvioitu: | Wii U |
Genre: | Urheilupelit |
Pelaajia: | 1-4, verkkopeli |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | Camelot Software Planning |
Julkaisija: | Nintendo |
Julkaisupäivä: | 20.11.2015 |
Pelin kotisivut |
Vasemmalla kädellä viivan tuntumasta
Mario-pelejä on ainakin kolmea kategoriaa. On ne Super Mariot, joita Nintendolla viilataan vuosikausia Miyamoton tarkassa valvonnassa, ja jotka tuttuudestaan huolimatta ovat aina hiottuja teoksia, joissa useimmiten viedään tasoloikkailua taas piirun verran uuteen suuntaankin. Toisessa kastissa ovat sitten Mario Partyt, Kartit ja Smash Brosit, joihin ainakin pyritään panostamaan sen verran, että fanit ovat tyytyväisiä ja varsinkin jälkimmäisten kanssa siinä on onnistuttukin. Mario-pelien alinta kastia ovat sitten nämä urheiluhötöilyt ja muut spinoffit. Se näkyy tällä kertaa valitettavan hyvin Wii U:lle julkaistussa Mario Tennis: Ultra Smashissa.
Mario Tennis: Ultra Smash tarjoilee tarkasti määritetyn perusannoksen virtuaalista hassuttelutennistä, eikä mitään muuta. Klassikkopelitilan lisäksi tarjolla on Mega Battle, josta paljastuu pelipaketin uusi kikka: Pelikentälle saattaa ilmestyä mega-mushroom, jonka nappaaja muuttuu jättiläiseksi ja silloin vastapuolen pitää olla erityisen tarkkana. Pitää tosin itsekin olla, sillä samalla hahmo hidastuu ja suurin osa näkymästä peittyy - sekä selviää, että ideaa ei ole mietitty loppuun asti.
Jonkinmoinen joukkio tuttuja hahmoja on toki mukana, mikä ainakin pienempiä Mario-maailman faneja miellyttää, mutta kentällä on melkein sama, kuka siellä heiluu. Niin on ollut myös pelintekijöiden mielestä, sillä hahmoihin viitataan useammin geneerisillä termeillä, kuin niiden omilla nimillä. Deadlinen lähestyminen, budjetin loppuminen tai kesäharjoittelijoiden käyttäminen käyvät mielessä tekosyinä.
Mega Ball Rallyssä palloa pompotetaan, kunnes jompikumpi matsaajista mokaa. Tarkoituksena on saada siis mahdollisimman pitkä palloralli, mutta silti tietokoneen vastustajakin voi mokata koska vain, jos itse pelaa ‘liian hyvin’. Amiiboja hyödynnetään sen verran, että niitä saadaan tämänkin pelin seuraksi kaupan hyllyltä myytyä, mutta panostus uupuu jälleen.
Ainoan elämänlankansa Ultra Smash saa siitä, että pelikaveriksi sohvalle osuu rehtiä, kärsivällistä ja osaavaa kaveria perustennistä pelaamaan. Kokemus kuitenkin osoitti, että jo parin matsin jälkeen peliseura alkoi kysellä, että mitäs muuta sieltä kaapista löytyy. Verkkopelissä ei voi valita seuraansa, eikä paljon muutakaan.
Tarkoituksena on ollut varmaankin saada joulukuusen alle uusi Mario-peli ja laadunvalvojakin oli ehtinyt lomille lähtiessään vain ovensuusta kurkata, että juu, ihan hyvältä näyttää. Se ei vain riitä, eikä sen ainakaan Nintendo-faneille pitäisikään, joten pidetäänpä silmät höröllä, jotta tämä ei tule tavaksi. Iso N osaa kierrätyksen jalon taidon ja yleensä lopputuloksesta jää siitä huolimatta hyvä mieli - nyt niin ei käy.
Kentän laidalla
Mario Tennis: Ultra Smash tarjoilee tarkasti määritetyn perusannoksen virtuaalista hassuttelutennistä, eikä mitään muuta. Klassikkopelitilan lisäksi tarjolla on Mega Battle, josta paljastuu pelipaketin uusi kikka: Pelikentälle saattaa ilmestyä mega-mushroom, jonka nappaaja muuttuu jättiläiseksi ja silloin vastapuolen pitää olla erityisen tarkkana. Pitää tosin itsekin olla, sillä samalla hahmo hidastuu ja suurin osa näkymästä peittyy - sekä selviää, että ideaa ei ole mietitty loppuun asti.
Jonkinmoinen joukkio tuttuja hahmoja on toki mukana, mikä ainakin pienempiä Mario-maailman faneja miellyttää, mutta kentällä on melkein sama, kuka siellä heiluu. Niin on ollut myös pelintekijöiden mielestä, sillä hahmoihin viitataan useammin geneerisillä termeillä, kuin niiden omilla nimillä. Deadlinen lähestyminen, budjetin loppuminen tai kesäharjoittelijoiden käyttäminen käyvät mielessä tekosyinä.
Mega Ball Rallyssä palloa pompotetaan, kunnes jompikumpi matsaajista mokaa. Tarkoituksena on saada siis mahdollisimman pitkä palloralli, mutta silti tietokoneen vastustajakin voi mokata koska vain, jos itse pelaa ‘liian hyvin’. Amiiboja hyödynnetään sen verran, että niitä saadaan tämänkin pelin seuraksi kaupan hyllyltä myytyä, mutta panostus uupuu jälleen.
Rutikuivaa rutiinia
Ainoan elämänlankansa Ultra Smash saa siitä, että pelikaveriksi sohvalle osuu rehtiä, kärsivällistä ja osaavaa kaveria perustennistä pelaamaan. Kokemus kuitenkin osoitti, että jo parin matsin jälkeen peliseura alkoi kysellä, että mitäs muuta sieltä kaapista löytyy. Verkkopelissä ei voi valita seuraansa, eikä paljon muutakaan.
Tarkoituksena on ollut varmaankin saada joulukuusen alle uusi Mario-peli ja laadunvalvojakin oli ehtinyt lomille lähtiessään vain ovensuusta kurkata, että juu, ihan hyvältä näyttää. Se ei vain riitä, eikä sen ainakaan Nintendo-faneille pitäisikään, joten pidetäänpä silmät höröllä, jotta tämä ei tule tavaksi. Iso N osaa kierrätyksen jalon taidon ja yleensä lopputuloksesta jää siitä huolimatta hyvä mieli - nyt niin ei käy.
Mario Tennis: Ultra Smash (Wii U)
Nintendotennis, joka on tehty joulumarkkinoille taskulaskin sydämen paikalla.
- pohjalla videopelitenniksen perusasioita kunnossa
- myös silmämääräisesti ja teknisesti läpäisee katsastuksen
- jättipääpalloilu heikko lisä
- juuri ja juuri rutiinisuoritus
Keskustelut (7 viestiä)
26.12.2015 klo 19.52
hullu sanoa mutta Mario Tennis -sarja Amiiboja lähti heti toivelistalle. Mariot, Luigit ja muut hyllylle tennismaila kädessä, laatikossaan tietysti, niin uijjui
26.12.2015 klo 20.34 1
26.12.2015 klo 22.01
Ja tosiaan silloin Cube-aikoihinhan Mario Partyä pidettiin käytännössä pakkohankintana. Tennikset ja muut eivät ole sitä koskaan ollut. Yksittäinen tyyppi nyt voi tykätä milloin mistäkin Duke Nukem Foreveristä tai Dragon Age kakkosesta
Joko saadaan tapella?
28.12.2015 klo 15.40
Miksi piti arvostella sen sijaan tää tennis, Nintendon hätäsesti väsätty peli et saadaan enemmän sisältöä joulumarkkinoille. Ymmärrän kyl toisaalta, koska tälläsen hätäsen pelin arvostelunkin sutasee yhessä illassa. Xeno vaatii ainakin muutaman kymmentä tuntia että siitä saa jonkinlaisen käsityksen ja läpäiseminen vie helposti muutaman sataa tuntia.
Tää saitti, kuten kaikki muutkin suomen kaupalliset pelimediat löyhkäävät hyvin vahvasti Sonyn/Microsoftin rahalle. Tämä mielestäni selittää aika pitkälti Sony/Ms hypetystä ja liian hyviä arvosanoja kaikille näille alustoille toisiaan toistaville isoille peleille ja toisaalta anti Nintendo asennetta, kun sieltä ei rahaa heru.
Gamereactor, siinä on ainut valopilkku suomen pelimediakentässä. Siellä on objektiivinen ote eivätkä oo kallellaan mihinkään leiriin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
04.01.2016 klo 20.36 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
04.01.2016 klo 20.40 1
https://cdn.pbrd.co/images/y3nP7aC.png
04.01.2016 klo 21.01
Kirjoita kommentti