Internet muistaa, että Chibi-Robo! teki ensitulemisensa vuonna 2005 GameCubelle julkaistussa pelissä. Tuolloin minikokoinen siivousrobotti moppasi lähiöperheen lattioita, mutta pelialustojen pienentyessä panokset ovat vain kasvaneet: 3DS:n Chibi-Robo! Zip Lash usuttaa Chibi-Robon pelastamaan maailmaa avaruudesta tulleilta muukalaisilta. Töpselinheiluttelun ohella kerätään maastosta rikat ja roskat sekä promotaan kansainvälisesti tunnettujen karkkimerkkien makeisia. Kierrätys ja kapitalismi kunniaan!




Tällä kertaa seikkaillaan sivusta kuvatussa tasoloikassa. Pelimekaniikan juju on Chibi-Robon monikäyttöinen johto, jolla läimitään pahiksia ja parkourataan erilaisilla pinnoilla. Chibi-Robon energiamittari on myös aikalaskuri, jota säännöllisesti lataamalla watit riittävät kentän loppuun asti. Eteneminen on jokseenkin suoraviivaista, vaikka mukaan mahtuu myös päättelyä vaativia puzzleja ja erikoiskenttiä. Tarvittaessa Chibi-Robon kaveri neuvoo kuitenkin hankalimmissa kohdissa, ja voipa kokonaisen tasonkin läpäistä etukäteen kerätyillä kolikoilla.


Jeesailun määrästä päätellen Chibi-Robon kohdeyleisö kallistuu nuorempaan polveen, joskaan peli ei silti ole ylenpalttisen helppo. Harmillista kyllä, vaikeus syntyy (kuten lastenpeleissä yleensä) enemmän kontrolleista ja kenttäsuunnittelusta kuin aidosta haasteesta. A-X-Y-akselin priorisoiminen iskostuu jähmeästi selkärankaan, kun taas slide pad reagoi tähtäimenä arvaamattomasti. Tämä tekee toiminnasta kömpelöä, sillä Chibi-Robo on laiska vaihtamaan lennosta komentoja, ja tämän hitbox vaikuttaa toisinaan ulottuvan täältä Azerbaidzaniin.




Kömpelöksi voi kuvata myös pelin yleisilmettä. Nintendon peliksi Chibi-Robo on kaikin puolin kumman pliisu. Sankarimme itsessään on sympaattinen, mutta graafisesti Zip Lash on hahmo- ja kenttäsuunnittelultaan kovin mitäänsanomaton. Valtaosa kentistä toistaa itseään myös rakenteellisesti, mikä vain alleviivaa hajutonta ja mautonta fiilistä. Tämä tekee tasojen välillä pelattavasta onnenpyörä-minipelistä käsittämättömän: lineaarisuuden sijaan epäonnisella pyöräytyksellä löytää itsensä jo aiemmin kolutusta kentästä. Toistollako tässä olisi tarkoitus herättää peli henkiin?

Sinänsä Chibi-Robon seikkailu on ihan mukiinmenevää seurattavaa: konsepti pitää linjansa, ja liikeratojen arvioiminen ei aina ole niin simppeliä kuin luulisi. Puutuminen iskee silti parin kentän välein, sillä kaikenlainen nikottelu muistuttaa pelin puutteista. Hitaat valikot ja jähmeästi peruutettavat komennot syövät äkkiä motivaatiota. Etenkin aikarajoitteisiin puzzleihin liittyvät äkkikuolemat saavat napsauttamaan 3DS:n kannen kiinni, sillä kenttäsuunnittelu harvoin tukee laajakuvanäkymää tai taktikointia. Vaihteluksi tarkoitetut erikoiskentätkin usein lähinnä turhauttavat.


Chibi-Robo on ristiriitainen peli, sillä siitä haluaisi kovasti pitää. Uuttera pikkurobotti ja pöljät avaruusolennot ottavat kyllä sydämestä (sillä hyvällä tavalla), mutta jähmeä monotonisuus sen sijaan nostaa verenpainetta. Puzzle-tasoloikkana Chibi-Robo! Zip Lash suoriutuu ehkä paremmin kuin toiminta-tasoloikkana, mutta kovin korkeille palkintosijoille ei tällöinkään nousta. Tämä on sääli – peittelemättömästä mainonnasta huolimatta ne kansainvälisesti tunnettujen karkkimerkkien makeiset ovat nimittäin aika söpöjä. Mentos!