Tuuli tuivertaa puuterilunta naamalle, ja keskipäivän aurinko häikäisee silmiä. Hengitykseni höyrystyy tutkaillessani kaukaista, lumista horisonttia. Jos meteorologit ovat oikeassa eikä talvi tulekaan Suomen luo, niin Suomi tulee kyllä talven luo; Alpha Polariksessa päästään seikkailemaan Grönlannin hyisissä maisemissa.




Rovaniemeläisen Turmoil Gamesin Alpha Polaris saapui markkinoille jo muutama vuosi takaperin, mutta julkaisusopimusten muututtua arktinen kauhuseikkailu julkaistaan myös Steamissa. 90-luvun seikkailupelejä pelanneet ovat ensi hetkestä lähtien kuin kotonaan: napapiirin mysteerejä ratkotaan hiirinaksuttelun voimin, ajoittain päästään jopa leikkimään parserilaatikon kanssa.

Tarinapuolen antimet ovat näennäisesti hyvällä mallilla. Kuuluisasta kauhuteos The Thingistä aineksia lainailevassa Alpha Polariksessa katseet käännetään Grönlannin lumiseen erämaahan, missä sijaitsevan aseman väki joutuu painajaisten, hirviöiden ja erilaisten ilmiöiden uhriksi. Vanha öljykonkari palaa retkeltä eriskummallisen löydön kanssa: uuden arktisen öljylähteen vierestä on paljastunut luola, jonka pimeät käytävät ovat täynnä arkeologisia aarteita. Todisteeksi tuotu huopa pitää sisällään paitsi muutaman luun, myös omituisia riimuja, jotka tuntuvat kertovan ikiaikaista tarinaa. Ennen kuin luiden alkuperä on edes selvillä, tutkimusaseman arki muuttuu radikaalisti: painajaisten ja sääilmiöiden lisäksi emoyhtiön johtoporras päättää tehdä yllätysvisiitin.


Alpha Polariksen juonessa on hyviä aineksia, mutta tarinankerronta takkuilee. Ääninäyttely ja dialogi on ajoittain mukiinmenevää, mutta useimmiten tutkijoiden höpinät vajoavat myötähävettävälle tasolle. Erityisesti pelin päähenkilön, norjalaisen Runen ponnettomat ja monotoniset höpinät ovat parhaimmillaankin vaivaannuttavaa kuunneltavaa. Kun tutkijoiden kokema pelkokaan ei ääninäyttelystä johtuen välity ruudun toiselle puolelle, pelaajan on vaikeampaa välittää tapahtumista. Vastapainona pelin tunnelma itsessään on luotu erinomaisesti, liikutellen pelaajan tunnetiloja eristyksen mukanaan tuomasta turvattomuudesta aina ahdistukseen ja ihmetykseen. Luiden sekä hieroglyfien ympärille kietoutuva mysteeri pitää myös onnistuneesti otteessaan loppumetreille saakka.



Vaikka Alpha Polaris on pelimekaniikoiltaan puhdasta ysäriseikkailua, nykyaikaisia helpotuksia on luvassa. Tuntikausien polygonimetsästystä helpotetaan toiminnolla, joka korostaa vuorovaikutettavat osat - kuten ovet ja tutkittavat esineet - muusta maailmasta, eikä inventaario pääse missään vaiheessa paisumaan kymmenistä, näennäisesti merkityksettömistä tavaroista. Suoraviivaisuus on nähtävillä koko pelisuunnittelussa: tavaroita keräillään sitä tahtia kun ne muuttuvat merkityksellisiksi tarinan kannalta, ja puzzlet pysyvät suurimman osan ajasta yksinkertaisissa kokonaisuuksissa. Ajoittain peli kuitenkin lyö eteen yllättävänkin monimutkaisia pulmia, joiden selvittäminen vaatii mukana kulkevan muistikirjan tarkkaa tutkimista. En myöskään häpeä myöntää turvautuneeni ajoittain netin läpipeluuohjeisiin; Alpha Polaris vaikeuttaa puzzlejaan ajoittain ottamalla Runen jääkarhuopinnot ja tieteelliset vermeet osaksi ongelmanratkaisua.


Audiovisuaalisesti peli tippuu indieasteikon keskituntumaan. Talvimaisemat muistuttavat ilkeästi helmikuun paukkupakkasista, ja sisätilojen lämmin valo luo juuri oikeanlaisen kontrastin ulkoa hohkaavalle kylmyydelle. Tyylikkään tapahtumapaikan vastapainoksi hahmomallit ovat lähinnä tikkusuorina sojottavia, elottomia pökkelöitä. Audiopuoli on pitkälti huomaamatonta, eikä herätä tunteita suuntaan tai toiseen; ajoittain ambienttiäänet onnistuvat nostamaan tunnelmaa yhden pykälän korkeammalle.

Kirjoittaessani tätä arviota huomasin, etten juurikaan käyttänyt positiivisia sanoja kuvaillessani kokemustani pelin parissa. On kuitenkin tärkeää sanoa, ettei Alpha Polaris ole millään muotoa huono peli: 90-luvun seikkailunaksuja emuloivat mekaniikat sekä tunnelma on onnistuttu siirtämään onnistuneesti uudelle vuosituhannelle, ja pelistä huokuu selvä yrittämisen henki. Vaikka seikkailu-ummikoille seikkailu napapiirillä ei tulekaan avaamaan uusia peliulottuvuuksia, naksuttelufaneille Alpha Polaris tarjoaa simppelin, suomalaisvoimin väsätyn pikkuseikkailun, joka on selvistä ongelmistaan huolimatta yllättävänkin charmikas.