Transformers: Devastation
Arvioitu: | Xbox One |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 12 |
Kehittäjä: | PlatinumGames |
Julkaisija: | Activision |
Julkaisupäivä: | 09.10.2015 |
Pelin kotisivut |
Naposteltavaa nostalgiannälkään
Transformers: Devastation on selkeä kunnianosoitus 80-luvun G1-Transformerseille. Sen sarjakuvamaisiksi piirretyt robotit muistuttavat estetiikaltaan lapsuuden animaatiosarjoja ja sarjakuvia, ja ääninäyttelijöiksi on saatu ihan alkuperäisiä televisiosarjan näyttelijöitä.
Toisaalta peli vastaa myös tarinaltaan mielikuvaani tuon ajan animaatioista, sillä tarina on hyvin yksinkertainen ja melko mustavalkoinen. Maan kuoren alta on löytynyt Autobottien muinainen alus, jolla on muiden ihmeellisten voimiensa ohella kyky muuttaa planeettoja robottiasutukselle sopivaksi. Ominaisuus on suunniteltu autioita ja vaarallisia planeettoja varten, ja sen laukaiseminen maan päällä johtaisi hirvittäviin seurauksiin. Tämä pikkuseikka ei tietenkään pahoja Decepticoneja estä, joten Optimus Prime, Bumblebee, Sideswipe, Wheeljack ja Grimlock lähtevät pysäyttämään pahisten suunnitelmia.
Transformers: Devastation on niin sanottu character action -peli, eli vauhdikas toimintapeli Devil May Cryn, Ninja Gaidenin ja Bayonettan muotista. Tämä ei ole ihme, sillä pelin on tehnyt japanilainen PlatinumGames, joka on monien muiden peliensä ohella myös Bayonettojen takana.
Pelaaja juoksentelee ja hyppii pitkin kaupungin katuja ja kattoja mätkien ja räiskien kumoon erityyppisiä Decepticon-botteja. Käytössä on heikkoja ja voimakkaita lyöntejä sekä mahdollisuus ampua kauempana olevia vihollisia. Keskiössä on kuitenkin väistely. Oikea-aikainen ja mahdollisimman viime hetkellä tehty väistö hidastaa aikaa ja antaa tilaisuuden iskeä puolustuskyvytöntä vihollista ja ladata hahmon superhyökkäysmittaria.
Transformers-pelistä kun on kyse, osaavat robotit tietenkin myös muuttua autoiksi tai muiksi kulkuneuvoiksi. Tämä on paitsi nopeampi tapa liikkua kaupungissa, myös keino väistellä edestakaisin liikkuvia sähkötolppia ja hyppiä katolta toiselle kätevästi asetettujen ramppien avulla. Automuotoa hyödynnetään myös taistelussa, sillä kunnon kombon voi päättää autohyökkäykseen, ja toisaalta kiihdyttämällä auton täyteen vauhtiin voi iskeä vihollisen kilvet pirstaleiksi.
PlatinumGamesilta on totuttu odottamaan laatua tämäntyyppisissä peleissä, eikä Transformerskaan petä. Kun taistelumekaniikkojen ja pelin tuntuman kanssa pääsee sinuiksi, peli toimii oikein hyvin. Vauhdikkuus, värikäs grafiikka ja sopivalla tavalla haastava pelattavuus pitävät otteessaan.
Erikoisuutena Transformers: Devastation sisältää pieniä roolipelimäisiä elementtejä. Aseita löytyy hirveät määrät, ja näitä voi sitten tunnistaa ja ottaa käyttöön tehtävien välissä. Asetyyppejäkin on lukuisia: esimerkiksi lekat lyövät hitaasti, mutta kovaa, kun taas miekka tikkaa nopeammin, mutta tekee joka lyönnillä vähemmän vahinkoa.
Aseilla on myös tasot ja luokitus, ja tasoja voi nostaa sulauttamalla niihin muita aseita. Näin niiden teho kasvaa, ja myös mahdolliset syötettyjen aseiden erikoiskyvyt voi siirtää aseesta toiselle. Mitä kovempi luokitus, sitä korkeampi maksimitaso aseella on.
Mitään varsinaisia panssareita pelissä ei ole, mutta kentistä keräämillään rahoilla voi rakennella erilaisia piirejä, jotka esimerkiksi kasvattavat puolustusta tai parannusesineiden tehoa. Piirejä rakennellaan minipelissä, jossa heiluva mittari pitäisi pysäyttää oikealle sektorille. Mitä paremmin onnistuu, sitä parempi satunnainen piiri syntyy.
Ehkä omituisin paranteluosuus on kuitenkin itse robotin kehittäminen. Jokaista robotin ominaisuutta voi kasvattaa paitsi keräämällä kokemuspisteitä, myös maksamalla pelin valuuttaa. Niinpä tasojen välissä voi käydä nostamassa vaikkapa robotin voimakkuutta, aina niin paljon kuin vain rahaa riittää.
Pitkäksi aikaa ei pelistä iloa ole. Itsellä tarinatilan parissa meni lopulta kuutisen tuntia, ja sekin kiirehtimättä. Lyhyyden ja mitäänsanomattoman tarinan olisi ehkä kestänyt paremmin, jos pelillistä sisältöä olisi ollut enemmän. Nyt lyhyen tarinan aikana juostaan kentästä toiseen täsmälleen samoissa ympäristöissä taistelemassa usein samoja vihollisia vastaan. Jopa pomovastuksia kierrätetään niin, että samat Decepticonit juoksevat vastaan useissa kentissä.
Tarinatilan jälkeen riittää vielä pelattavaa haastekentissä. Nämä tarjoavat lisää samanhenkistä sisältöä kuin pääpelin aikana vastaantulleet tehtävät, mutta irrotettuna kontekstistaan. Mukana on niin kilpa-ajelua, vihollisaaltojen tuhoamista kuin robottikaverin puolustamistakin. Kun tehtävissä riittää haastetta vaikeustasojen ja arvosanojen muodossa, tarjoaa tämä ihan kivaa lisäviihdykettä.
Moninpeliä ei ole, mikä on todella harmillista. Peli olisi hyötynyt merkittävästi lokaalista kaksinpelistä. Valittavana on kuitenkin useita erityyppisiä robotteja, joten mikäs olisikaan ollut sen hauskempaa kuin muodostaa näistä kaverin kanssa parivaljakko. Myöskään yksinpelissä ei tarjota motivaatiota pelailla eri roboteilla, vaikka vaihtoehtoja olisi. Itsellä pysyi alussa valittu Optimus Prime käytössä lähes koko pelin ajan. Kun kerran kokeilin vaihtaa välillä toiseen robottiin, pärjäsi sillä huomattavasti huonommin – ehkä osittain siksi, ettei sen kehittämiseen ollut vielä panostanut paljoa. Jos tasot olisivat suosineet erityyppisiä robotteja, olisi vaihtelua varmasti tapahtunut enemmän.
Transformers: Devastation on niitä pelejä, joiden pelaaminen on viihdyttävää, mutta jotka unohtuvat aika pian lopputekstien jälkeen. Henkilökohtaisesti merkityksettömyyteen tosin vaikuttaa myös se, etten ole koskaan juuri innostunut Transformerseista – fanilaseilla varustetut voinevat lisätä arvosanaan ainakin puolikkaan tähden lisää.
Toisaalta peli vastaa myös tarinaltaan mielikuvaani tuon ajan animaatioista, sillä tarina on hyvin yksinkertainen ja melko mustavalkoinen. Maan kuoren alta on löytynyt Autobottien muinainen alus, jolla on muiden ihmeellisten voimiensa ohella kyky muuttaa planeettoja robottiasutukselle sopivaksi. Ominaisuus on suunniteltu autioita ja vaarallisia planeettoja varten, ja sen laukaiseminen maan päällä johtaisi hirvittäviin seurauksiin. Tämä pikkuseikka ei tietenkään pahoja Decepticoneja estä, joten Optimus Prime, Bumblebee, Sideswipe, Wheeljack ja Grimlock lähtevät pysäyttämään pahisten suunnitelmia.
Bayonettan jalanjäljissä
Transformers: Devastation on niin sanottu character action -peli, eli vauhdikas toimintapeli Devil May Cryn, Ninja Gaidenin ja Bayonettan muotista. Tämä ei ole ihme, sillä pelin on tehnyt japanilainen PlatinumGames, joka on monien muiden peliensä ohella myös Bayonettojen takana.
Pelaaja juoksentelee ja hyppii pitkin kaupungin katuja ja kattoja mätkien ja räiskien kumoon erityyppisiä Decepticon-botteja. Käytössä on heikkoja ja voimakkaita lyöntejä sekä mahdollisuus ampua kauempana olevia vihollisia. Keskiössä on kuitenkin väistely. Oikea-aikainen ja mahdollisimman viime hetkellä tehty väistö hidastaa aikaa ja antaa tilaisuuden iskeä puolustuskyvytöntä vihollista ja ladata hahmon superhyökkäysmittaria.
Transformers-pelistä kun on kyse, osaavat robotit tietenkin myös muuttua autoiksi tai muiksi kulkuneuvoiksi. Tämä on paitsi nopeampi tapa liikkua kaupungissa, myös keino väistellä edestakaisin liikkuvia sähkötolppia ja hyppiä katolta toiselle kätevästi asetettujen ramppien avulla. Automuotoa hyödynnetään myös taistelussa, sillä kunnon kombon voi päättää autohyökkäykseen, ja toisaalta kiihdyttämällä auton täyteen vauhtiin voi iskeä vihollisen kilvet pirstaleiksi.
PlatinumGamesilta on totuttu odottamaan laatua tämäntyyppisissä peleissä, eikä Transformerskaan petä. Kun taistelumekaniikkojen ja pelin tuntuman kanssa pääsee sinuiksi, peli toimii oikein hyvin. Vauhdikkuus, värikäs grafiikka ja sopivalla tavalla haastava pelattavuus pitävät otteessaan.
Robottitehdas
Erikoisuutena Transformers: Devastation sisältää pieniä roolipelimäisiä elementtejä. Aseita löytyy hirveät määrät, ja näitä voi sitten tunnistaa ja ottaa käyttöön tehtävien välissä. Asetyyppejäkin on lukuisia: esimerkiksi lekat lyövät hitaasti, mutta kovaa, kun taas miekka tikkaa nopeammin, mutta tekee joka lyönnillä vähemmän vahinkoa.
Aseilla on myös tasot ja luokitus, ja tasoja voi nostaa sulauttamalla niihin muita aseita. Näin niiden teho kasvaa, ja myös mahdolliset syötettyjen aseiden erikoiskyvyt voi siirtää aseesta toiselle. Mitä kovempi luokitus, sitä korkeampi maksimitaso aseella on.
Mitään varsinaisia panssareita pelissä ei ole, mutta kentistä keräämillään rahoilla voi rakennella erilaisia piirejä, jotka esimerkiksi kasvattavat puolustusta tai parannusesineiden tehoa. Piirejä rakennellaan minipelissä, jossa heiluva mittari pitäisi pysäyttää oikealle sektorille. Mitä paremmin onnistuu, sitä parempi satunnainen piiri syntyy.
Ehkä omituisin paranteluosuus on kuitenkin itse robotin kehittäminen. Jokaista robotin ominaisuutta voi kasvattaa paitsi keräämällä kokemuspisteitä, myös maksamalla pelin valuuttaa. Niinpä tasojen välissä voi käydä nostamassa vaikkapa robotin voimakkuutta, aina niin paljon kuin vain rahaa riittää.
Lyhyt ja merkityksetön
Pitkäksi aikaa ei pelistä iloa ole. Itsellä tarinatilan parissa meni lopulta kuutisen tuntia, ja sekin kiirehtimättä. Lyhyyden ja mitäänsanomattoman tarinan olisi ehkä kestänyt paremmin, jos pelillistä sisältöä olisi ollut enemmän. Nyt lyhyen tarinan aikana juostaan kentästä toiseen täsmälleen samoissa ympäristöissä taistelemassa usein samoja vihollisia vastaan. Jopa pomovastuksia kierrätetään niin, että samat Decepticonit juoksevat vastaan useissa kentissä.
Tarinatilan jälkeen riittää vielä pelattavaa haastekentissä. Nämä tarjoavat lisää samanhenkistä sisältöä kuin pääpelin aikana vastaantulleet tehtävät, mutta irrotettuna kontekstistaan. Mukana on niin kilpa-ajelua, vihollisaaltojen tuhoamista kuin robottikaverin puolustamistakin. Kun tehtävissä riittää haastetta vaikeustasojen ja arvosanojen muodossa, tarjoaa tämä ihan kivaa lisäviihdykettä.
Moninpeliä ei ole, mikä on todella harmillista. Peli olisi hyötynyt merkittävästi lokaalista kaksinpelistä. Valittavana on kuitenkin useita erityyppisiä robotteja, joten mikäs olisikaan ollut sen hauskempaa kuin muodostaa näistä kaverin kanssa parivaljakko. Myöskään yksinpelissä ei tarjota motivaatiota pelailla eri roboteilla, vaikka vaihtoehtoja olisi. Itsellä pysyi alussa valittu Optimus Prime käytössä lähes koko pelin ajan. Kun kerran kokeilin vaihtaa välillä toiseen robottiin, pärjäsi sillä huomattavasti huonommin – ehkä osittain siksi, ettei sen kehittämiseen ollut vielä panostanut paljoa. Jos tasot olisivat suosineet erityyppisiä robotteja, olisi vaihtelua varmasti tapahtunut enemmän.
Transformers: Devastation on niitä pelejä, joiden pelaaminen on viihdyttävää, mutta jotka unohtuvat aika pian lopputekstien jälkeen. Henkilökohtaisesti merkityksettömyyteen tosin vaikuttaa myös se, etten ole koskaan juuri innostunut Transformerseista – fanilaseilla varustetut voinevat lisätä arvosanaan ainakin puolikkaan tähden lisää.
Transformers: Devastation (Xbox One)
Ihan kiva nostalginen Transformers-mättö, jossa pelattavuus toimii, mutta sisältö jää suppeaksi.
- Taistelumekaniikat
- 80-luvun animaatioestetiikka
- Alkuperäiset ääninäyttelijät
- Ympäristöjen ja vihollisten kierrättäminen
- Nopeasti läpi
- Ei moninpeliä
- Ei kannusta vaihtelemaan hahmoa
Keskustelut (1 viestiä)
28.11.2015 klo 10.47