Illat senkun pimenevät, joten on hyvä aika rauhoittua konsolisodinnan pariin. Tämän vuotisesta CoD-elämyksestä vastaa Treyarchin kehitystiimi, joka on työstänyt aiempien Black Ops -osien lisäksi muitakin Call of Duty -pelejä. Kokemusta ainakin tiimillä riittää ja pelaajien odotukset ovat sen mukaiset. Edellinen Black Ops on allekirjoittaneella edelleen niiden pelien joukossa, joihin palaan aina silloin tällöin, mikä lisää omiakin odotuksia uudelle pelille.


Pelin kampanjatilassa matkataan ajassa 40 vuotta eteenpäin ja sota on edelleen arkipäivää. Teknologia on kehittynyttä, minkä ansiosta raajojaan menettäneitä sotilaita voidaan jopa ”korjata” mekaanisilla käsillä ja jaloilla. Vastaan asettuu myös normaalia kestävämpiä sotureita, kun pitkälle kehitetyt robotit antavat aseiden laulaa. Tarinatilaa aloitellessaan tulee aivan ensimmäisenä luoda oma hahmo. Sukupuolen valinnan lisäksi tarjolla on kourallinen erilaisia kasvo- ja hiusmalleja valittavaksi. Pelaajalle annetaan pelin edetessä joukko erilaisia erikoiskykyjä, joita voi vaihdella kenttien välillä ja tasoista löytyvistä aselaatikoista. Kykyjen avulla voi esimerkiksi ottaa robotteja hallintaansa tai heittää parven ötököitä vastustajien sotilaita häiritsemään.



Black Ops 3:n kampanjassa on erityisesti panostettu yhteisöllisyyteen. Tarinatilan voikin pelata maksimissaan neljän verkkopelaajan voimin ja pelattavan kentän voi heti alusta pitäen valita koko valikoimasta. Tarinan seurannan kannalta ei ole toki fiksuinta aloittaa lopusta, mutta positiivisena puolena kavereiden peleihin voi liittyä, vaikka itse ei olisi niin pitkälle kampanjassa edennyt. Homma toimi erittäin sulavasti, paitsi jos tarinaa haluaa seurata, koska peliaulan vetäjä voi kylmästi sivuuttaa kaikki välianimaatiot.


Itse tarina on melko sekavaa seurattavaa eikä yllä mitenkään viimevuotisen CoDin tasolle. Sekavuus johtunee co-opin mukaan tuomisesta, mikä ei varmasti yksikseen pelaavia naurata. Tapahtumia ei pohjusteta kunnolla ja keskeiset hahmot eivät tunnu kovinkaan läheisiltä. Onneksi itse pelikentät on hyvin suunniteltu ja menossa on tarpeeksi vaihtelua, ettei kyllästyminen pääse yllättämään. Onnistunutta kenttäsuunnittelua tukevat myös pelin mahtavat ja jouhevasti rullaavat grafiikat. Peli näyttää konsoleilla todella komealta ja pelatessani ruudunpäivitys ei herpaantunut kertaakaan.



Zombit ovat täällä taas. Tällä kertaa zombit astelevat kiusaamaan pelaajia 1940-luvun film-noir hengessä ja pelimuodon aikakausi tuo sopivasti vaihtelua muuhun pelin tarjontaan. Pelihahmojen äänistä vastaavat tunnetut näyttelijät Jeff Goldblum, Heather Graham, Ron Perlman ja Neil McDonough. He heittävät pelin aikana hauskoja sutkautuksia jazzahtavan musiikin soidessa taustalla. Aalloittain neljän ihmispelaajan päälle käyviä zombeja voi laittaa muusiksi luotien ja räjähteiden lisäksi myös muuttumalla lonkeroita heiluttelevaksi hirviöksi – outoa, mutta hauskaa.


Verkkopelin yhteyteen liitetty Freerun-pelimuoto ei vie verkkosodintaan, vaan opettaa näppärästi liikkumisen alkeet moninpelaamista ajatellen. Kontrolleissa on hieman eroa yksinpelikampanjaan, minkä vuoksi tämä juoksu kannattaa ainakin kertaalleen suorittaa. Pelimuoto avaa pelaajalle läpijuostavan radan, jossa on erilaisia esteitä ja haasteita. Perinteisten ylihypättävien ja alisyöksyttävien esteiden lisäksi rata opettaa kuinka seinillä juostaan ja ammutaan samanaikaisesti. Verkkomoninpeliin uutena ominaisuutena tullutta uintitaitoa pääsee myös kokeilemaan radan turvallisissa olosuhteissa. Virheet lasketaan ja kello käy, joten täydellisen suorituksen himoitseville pelimuoto tarjoaa jo itsessään muutaman hetken hupia. Itsekin jäinkin hieman tähän juoksenteluun koukkuun ja omien tuloksien paranteluun. Helpoimman juoksuradan läpäistessään pelaaja voi syöksyä vielä kolmelle hieman haastavammalle tasolle.



Itse moninpeli on tuttuakin tutumman oloista, toki muutamin pikku uudistuksin. Mehukkain uudistus tuo peliin kourallisen erilaisia pelihahmoja, joilla jokaisella on omat kykynsä. Hetken tulosta tuottaneen sodinnan jälkeen erikoiskyky aktivoituu käytettäväksi ja se saattaa olla esimerkiksi jousipyssyllä ammuttava pommi tai hetkellinen vahingoittumattomuus. Kaikkia on päästävä vähintään kerran kokeilemaan, millä saadaan luotua intoa pelaajalle pelata enemmän ja enemmän avatakseen hahmolleen kaikki mahdolliset kyvyt.


PvP-muotoja pääsee harjoittamaan yhteensä kahdellatoista eri kentällä, joiden suunnittelussa on onnistuttu hyvin. Erityisen pieniä tai suuria kenttiä pelissä ei nähdä, joten kaikki soveltuvat hyvin 12 pelaajan otteluihin. Kentät ovat luonteeltaan riittävän erilaisia ja niissä on viljelty hyvin paikkoja seinäjuoksun sekä uinnin harjoittamiselle. Mikäs olisikaan sen rentouttavampaa, kun istuskella puusillalla odottaen vastapuolen sotilaan uimista tähtäimeen.

Verkkopeli rullaisi muuten erinomaisesti, mutta serveriongelmat tekivät pelaamisesta välillä tuskallista. Toisinaan verkkopelivalikkoon ei meinannut päästä alkuunkaan ja välillä itse pelaaminen lagasi häiritsevästi. Seura löytiy kyllä nopeasti, mutta ruudulla teleporttailet vastustajat tuottivat ärräpäitä. Pelimuotovalinnallakin tuntui olevan hieman vaikutusta asiaan. Search & Destroy –pelimuoto ei kokeilussani tökkinyt lainkaan, niin kuin esimerkiksi Team Deathmatch.




Uusia pelaajia varmasti harmittaa hieman kilpakumppanien tappiin asti viritetyt levelit ja täten paremmat varusteet. Tätä tuskaa voi lievittää kilpailullisessa Arena-tilassa, jossa kaikki lähtevät samalta viivalta. Ennen varsinaista pelaamista äänestetään erästä pois jätettävät aseet, perkit jne. Jos ei halua poistaa mitään, voi halutessaan suojella esimerkiksi lempiasettaan. Tämän jälkeen tehdään hahmo- ja varustevalinnat, minkä jälkeen peli voi alkaa. Pelimuoto on muuten mainio, mutta aikaa vievien valintojen jälkeen tuntui melko ärsyttävältä, jos puolet pelaajista lähtevät ensimmäisten minuuttien aikana. Tätäkin välillä kävi.

Tämän vuotinen CoD-annos ei suuresti yllätä, mutta onnistuu tekemään kokemuksesta hieman jopa aiempia osia monipuolisemman. Vaihtelua riittää ja zombi-pelimuodon vienti menneisyyteen tuo pelin teemaan mukavasti vaihtelua. Yksinpeli on melkoista nannaa kaveriporukalla, mutta yksinpelattuna pieni pettymys. PvP-moninpeli olisi mainio, jos serveriongelmat saataisiin kuntoon. Kokonaisuutena Black Ops 3 on takuuvarma esitys. Tehdään niitä juttuja missä ollaan oltu hyviä ja annetaan muutoksien olla pieniä. Näin varmanpäälle pelatessa kriitikoilta ei täysiä pisteitä heru, mutta pelaajat ovat ainakin tyytyväisiä.

Päivitys 20.11. klo 22:00 : Arvosteluun vaihdettu arvostelijan ottamia ruutukaappauksia.