Tuorein sisältö

Assassin's Creed: Syndicate

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Julkaisupäivä: 23.09.2015
Pelin kotisivut
Esa Toikkonen

06.11.2015 klo 11.12 | Luettu: 18542 kertaa | Teksti: Esa Toikkonen

Assassiinikaksikko näyttää uuden suunnan
Vuodesta toiseen lorut ovat samat: Assassin's Creed -pelit tulevat yhtä varmasti kuin joulu. Tällä kertaa tosin parempana kuin koskaan, sillä Ubisoftin taktinen kuvio julkaista joka vuosi uusi AC-sarjan peli puree tällä kertaa hyvin. Viimevuotisesta pohjanoteerauksesta on selvitty ja nyt salamurhaajien toiminta on aiempaa monipuolisempaa. Peliä pohjustetaan tälläkin kertaa kuvitteellisen Abstergo-yhtiön tutkimushankkeella, mutta nykyaikaa nähdään vain muutaman lyhyen kohtauksen edestä. Suunta on hyvä, eikä homman punaista lankaa häiritä futuristisemmalla menolla.

Pikkupomoja on joka puolella



Uuden AC:n tarinan keskiössä ovat kaksossisarukset Evie ja Jacob Frye. He ovat nuoria assassiineja, jotka päättävät kokeneemman salamurhaajan avustuksella poistaa temppeliherrat Lontoon kaduilta. Junassa tukikohtaansa pitävä kaksikko on jatkuvasti hankaluuksissa temppeliherrojen kanssa, mutta pahimpia kihoja kaatamalla he keräävät uskottavuutta Lontoon kansalaisilta.

Pelin tarina viljelee mielenkiintoisia tilanteita ja hauskoja velikultia. 1860-luvun Lontoo on miljöönä mitä mainioin leikkikenttä salamyhkäisille salamurhaajille, mutta se olisi kaivannut enemmän tarinaa riepottelevia käänteitä. Juoni puskeutuu alusta loppuun hyvin suoraviivaisesti ja on ehkä turhankin voitokkaan tuntuista pääkaksikollemme. Jos taas tarkennetaan yksittäisiin tehtäviin ja peliä halkoviin lukuihin, ovat sankareidemme eteen tulevat koitokset mitä mielenkiintoisimpia.

1860-luvun Grand Theft Auto



Ubisoft on Synticatedin kohdalla lähtenyt liikenteeseen aivan uudella suunnitelmalla. Nyt vanhaan peliin ei pelkästään ole lisätty uusia hahmoja ja tarinaa, vaan uudistukset menevät syvemmälle pelin sisuksiin. Tarinatehtävät ovat jatkuvasti hieman erilaisia ja täysin samankaltaisten tehtävien toistoa on pyritty vähentämään. Vaihtelevuutta tuovat myös Lontoon leveillä kaduilla liikkuvat vankkurit, joita pystyy varastamaan kuin Grand Theft Auto -peleissä autoja. Peli tuntuukin näiden kahden pelisarjan yhdistelmältä.

Toiston tuntua on onnistuttu vähentämään myös pelin alussa saatavalla köysipyssyllä, jonka avulla kiipeäminen korkeidenkin rakennusten katoille onnistuu parissa sekunnissa. Köyden voi ampua myös esimerkiksi viereisen rakennuksen katolle, minkä ansiosta kadut voi ylittää nopeasti ja huomaamattomasti. Fryn sisarukset liikkuvat myös kaduilla sukkelasti. Aiemmissa AC-peleissä ahtaissa tiloissa juoksentelu oli hankalaa, kun hahmot tuppasivat tarttumaan jokaiseen tolppaan ja vastaavaan, vaikkei pelaaja näin halunnutkaan. Tilanne on onneksi parantunut ja vääriä liikkeitä tapahtuu aiempaa vähemmän.


Lähitaistelut ovat tuttua huttua ja onkin harmi, ettei tätä osa-aluetta ole saatu vietyä eteenpäin. Nappeja näpyttelemällä suojaudutaan, isketään tai rikotaan puolustusta. Aika simppeliä hommaa, kunhan painallukset ajoittaa oikein.

Kaupunkisotaa


Pelattava alue on paria puistoaluetta ja kartan halkaisevaa jokea lukuun ottamatta täytetty tiuhaan rakennuksilla, joten metsäseikkailut voi unohtaa. Se ei niinkään haittaa, koska kaupungista on onnistuttu tekemään elävän ja monipuolisen tuntuinen. Pelikartta on jaettu pienempiin alueisiin, joissa on kaikissa omat tehtävänsä. Osassa teloitetaan temppeliherrojen suurimpia pamppuja, joissakin heidät kidnapataan ja välillä vapautetaan lapsityövoimaa paikallisista tehtaista. Kun alueen tehtävät on suoritettu, koittaa jengisodan aika, ja sen voittamalla alueen hallinta siirtyy assassiineille.


Ubisoftin pelin kohdalla ei voi täysin olla puhumatta bugeista. Mikä ilahduttavinta, niitä ei tällä kertaa paljoa vastaan tullut. Pariin otteeseen kaduntallaaja leijui kauhealla vauhdilla eteenpäin ja kertaalleen hahmot hävisivät välinäytöksen aikana, mutta heidän käsissään olleet tavarat eivät. Ihan hupaisia bugejahan nuo ovat, eikä peli kuitenkaan kaatunut kertaakaan.

Punaiseen lankaan on tartuttu


Suuri kiitos minun suunnaltani kuuluu uuden Assassin's Creed -pelin keskittymiselle yhteen ydinideaan. Vuodesta toiseen hyvän yksinpelin pelin päälle on liimattu välillä turhankin oloisia moninpelimuotoja, mutta nyt haukankatse on keskittynyt täysin yksinpeliin, eikä moninpeliä tällä kertaa nähdä. Ajatus sotii jonkin verran aiempaa näkemystäni vastaan, koska vuosi sitten kaipasin enemmän tekemistä verkkopeliin. Nyt kun yksinpeli tekee pelillisesti miltei kaiken oikein, unohtuvat muut toiveet helpolla.


Peli näyttää pääsääntöisesti oikein hyvältä ja hahmojen eleet näyttävät erityisesti päähahmojen osalta luonnolliselta. Pientä valitusta voi kuitenkin sanoa ruudunpäivityksestä, joka yskii jonkin verran tiukoissa tilanteissa. Ruudulla vipeltää välillä niin suuria väkilaumoja, että toisaalta pienen tökkimisen näissä kohdissa ymmärtää. Musiikkiraita kunnioittaa ajan henkeä ja ääninäyttely on onnistunutta. Jotteivat hahmojen höpinät menisi keneltäkään ohitse, löytyy pelistä suomenkielinen tekstitys.

Tarinatilan loppuun pääseminen vei allekirjoittaneelta noin 20 pelituntia, mihin kuului myös jonkin verran oheistehtävien läpäisyä. Peli ei kuitenkaan lopu tähän, vaan tarinan läpäiseminen avaa lisää erilaisia lisätehtäviä, joiden parissa vierähtää vielä ilta jos toinenkin.


Kokonaisuutena Syndicate virkistää mukavasti tuttua ja tapoihinsa kangistunutta pelisarjaa. Asiat on tehty aiempaa monipuolisemmin ja laadukkaammin, mikä tekee pelistä mukavan pelattavan useaksi illaksi. Varsinaisia suvantovaiheita tarinan läpipeluun aikana ei tullut vastaan, joten pelaaminen oli jatkuvasti kiinnostavaa. Vaihtelevat tehtävät ja erilaiset kenttien läpäisymahdollisuudet jättävät myös jonkin verran uudelleenpeluuarvoa. Sitä ennen täytyy tosin palata vielä muutaman kerran Lontooseen selvittämään loputkin sivutehtävät ja kehittämään assassiinisisaruksien taidot tappiin. Tämän pelin kohdalla odotan jo innolla tulevaa lisäsisältöä, vaikka se maksullista tuleekin olemaan.

Pelissä on suomenkielinen tekstitys. On kuitenkin hyvä muistaa ettei peli sovi alle 18-vuotiaille.

V2.fi | Esa Toikkonen

Assassin's Creed: Syndicate (Playstation 4)

Assassin’s Creed –pelisarja palaa näyttävästi huipulle viimevuotisen hutikudin jälkeen. Uudet seikkailut ovat mieletön kokemus, kun pelisarjan pahimmat viat on korjattu.
  • Upea paluu Unityn jälkeen
  • Vaihtelevat haasteet
  • Mielenkiintoiset henkilöhahmot
  • Köysipyssyn avulla kiipeily
  • Tarinasta ei puristeta kaikkea irti
  • Lähitaistelu edelleen turhan yksinkertaista
< Devil's Third... WRC 5: World Rally C... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (8 viestiä)

Liimaletti

06.11.2015 klo 12.00 11 tykkää tästä

Kehutaanko tätä uusinta Ass Creediä sen takia, koska Unity oli niin paska, että jopa tämäkin tylsä, by-the-numbers Ass Creedi näyttää Unityyn verrattuna hyvältä?
lainaa
Jep

06.11.2015 klo 16.52 11 tykkää tästä

Liimaletti kirjoitti:
Kehutaanko tätä uusinta Ass Creediä sen takia, koska Unity oli niin paska, että jopa tämäkin tylsä, by-the-numbers Ass Creedi näyttää Unityyn verrattuna hyvältä?


Perus jonnekommentti taas, jossa AC:t kokeilematta paskaa... Pelaa peliä ensin ennen kuin tulet tänne itkemään sieltä äidin kellarista.
lainaa
yolomastah

07.11.2015 klo 00.43 2 tykkää tästä

Revelationin kaameuden jälkeen olen kiertänyt kaukaa mutta paluu aina houkuttanut silloin tällöin.(salamurhaaminen on kivaa) 1 2 ja brotherhood olivat hyviä.
lainaa
aasi

07.11.2015 klo 09.07 2 tykkää tästä

Ite kyllä oon tykänny kaikista Ass Creedeistä, paitsi Black Flagista. Kyllä tämäkin tulee ostettua jossain välin
lainaa
sdijfofsdhio

07.11.2015 klo 10.45 1 tykkää tästä

niinkuin kommenteistakin käy ilmi se, että pitääkö jostain ACstä vai inhoaako sitä on täysin satunnaista, joten tämä arvostelukin on pelkkää jaarittelua
lainaa
Yazu

08.11.2015 klo 01.05

onko tässä vieläkin päähahmo puolijumala, jolla on 8 eri asetta tappaa vihollinen? Onko haaste noussut yhtään verrattuna aikaisempiin peleihin?
lainaa
MacandFryes

08.11.2015 klo 17.26

Olen aika koukussa tähän peliin. Tuli sopivasti helpottamaan Fallout 4:n odotusta. Tämä voi olla jopa paras AC.

Sivuhöttöä on todella paljon, ja osa siitä on keskinkertaista, mutta päätehtävät ja kartan valloitus oikein mukava puuhastelua.

Jos hiiviskely epäonnistuu niin tappeluja ei enää automaattisesti voita, ei ainakaan alussa. On melkein parempi pötkiä pakoon.
Varsinkin kun kytkee tappeluja helpottavia markereita pois päältä hudista.
lainaa
Jantsa

Rekisteröitynyt 14.12.2011

13.11.2015 klo 12.01

Jep kirjoitti:


Perus jonnekommentti taas, jossa AC:t kokeilematta paskaa... Pelaa peliä ensin ennen kuin tulet tänne itkemään sieltä äidin kellarista.

Tämä taas puolestaan kuulostaa totaalisen fanipojan ulinalta kun kaikki ei tykkääkään vuosipäivitetystä soopasta.

AC oli aikanaan kaikkine virheineen erinomainen paketti, kakkonen otti liian kevyen näkökulman oikeastaan kaikkeen vaikka pelillisesti sisälsi ykköstä parempia ratkaisuja. Brotherhood oli loistava lisä sarjaan ja oli imo ehkä hiotuin kokonaisuus.

Revelations oli täysi susi, kolmosessa tyhmennettiin koko freerun-järjestelmä ja tuotiin hienolle trilogian-alulle äärimmäisen paska lopetus. Black flagia en jaksanut puolta tuntia pidempää ja unityyn en edes koskenut, kuten en aio tähänkään koskea edes pitkällä tikulla.
Muokannut: Jantsa 13.11.2015 klo 12.02 lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova