Vuodesta toiseen lorut ovat samat: Assassin's Creed -pelit tulevat yhtä varmasti kuin joulu. Tällä kertaa tosin parempana kuin koskaan, sillä Ubisoftin taktinen kuvio julkaista joka vuosi uusi AC-sarjan peli puree tällä kertaa hyvin. Viimevuotisesta pohjanoteerauksesta on selvitty ja nyt salamurhaajien toiminta on aiempaa monipuolisempaa. Peliä pohjustetaan tälläkin kertaa kuvitteellisen Abstergo-yhtiön tutkimushankkeella, mutta nykyaikaa nähdään vain muutaman lyhyen kohtauksen edestä. Suunta on hyvä, eikä homman punaista lankaa häiritä futuristisemmalla menolla.




Uuden AC:n tarinan keskiössä ovat kaksossisarukset Evie ja Jacob Frye. He ovat nuoria assassiineja, jotka päättävät kokeneemman salamurhaajan avustuksella poistaa temppeliherrat Lontoon kaduilta. Junassa tukikohtaansa pitävä kaksikko on jatkuvasti hankaluuksissa temppeliherrojen kanssa, mutta pahimpia kihoja kaatamalla he keräävät uskottavuutta Lontoon kansalaisilta.

Pelin tarina viljelee mielenkiintoisia tilanteita ja hauskoja velikultia. 1860-luvun Lontoo on miljöönä mitä mainioin leikkikenttä salamyhkäisille salamurhaajille, mutta se olisi kaivannut enemmän tarinaa riepottelevia käänteitä. Juoni puskeutuu alusta loppuun hyvin suoraviivaisesti ja on ehkä turhankin voitokkaan tuntuista pääkaksikollemme. Jos taas tarkennetaan yksittäisiin tehtäviin ja peliä halkoviin lukuihin, ovat sankareidemme eteen tulevat koitokset mitä mielenkiintoisimpia.




Ubisoft on Synticatedin kohdalla lähtenyt liikenteeseen aivan uudella suunnitelmalla. Nyt vanhaan peliin ei pelkästään ole lisätty uusia hahmoja ja tarinaa, vaan uudistukset menevät syvemmälle pelin sisuksiin. Tarinatehtävät ovat jatkuvasti hieman erilaisia ja täysin samankaltaisten tehtävien toistoa on pyritty vähentämään. Vaihtelevuutta tuovat myös Lontoon leveillä kaduilla liikkuvat vankkurit, joita pystyy varastamaan kuin Grand Theft Auto -peleissä autoja. Peli tuntuukin näiden kahden pelisarjan yhdistelmältä.

Toiston tuntua on onnistuttu vähentämään myös pelin alussa saatavalla köysipyssyllä, jonka avulla kiipeäminen korkeidenkin rakennusten katoille onnistuu parissa sekunnissa. Köyden voi ampua myös esimerkiksi viereisen rakennuksen katolle, minkä ansiosta kadut voi ylittää nopeasti ja huomaamattomasti. Fryn sisarukset liikkuvat myös kaduilla sukkelasti. Aiemmissa AC-peleissä ahtaissa tiloissa juoksentelu oli hankalaa, kun hahmot tuppasivat tarttumaan jokaiseen tolppaan ja vastaavaan, vaikkei pelaaja näin halunnutkaan. Tilanne on onneksi parantunut ja vääriä liikkeitä tapahtuu aiempaa vähemmän.


Lähitaistelut ovat tuttua huttua ja onkin harmi, ettei tätä osa-aluetta ole saatu vietyä eteenpäin. Nappeja näpyttelemällä suojaudutaan, isketään tai rikotaan puolustusta. Aika simppeliä hommaa, kunhan painallukset ajoittaa oikein.



Pelattava alue on paria puistoaluetta ja kartan halkaisevaa jokea lukuun ottamatta täytetty tiuhaan rakennuksilla, joten metsäseikkailut voi unohtaa. Se ei niinkään haittaa, koska kaupungista on onnistuttu tekemään elävän ja monipuolisen tuntuinen. Pelikartta on jaettu pienempiin alueisiin, joissa on kaikissa omat tehtävänsä. Osassa teloitetaan temppeliherrojen suurimpia pamppuja, joissakin heidät kidnapataan ja välillä vapautetaan lapsityövoimaa paikallisista tehtaista. Kun alueen tehtävät on suoritettu, koittaa jengisodan aika, ja sen voittamalla alueen hallinta siirtyy assassiineille.


Ubisoftin pelin kohdalla ei voi täysin olla puhumatta bugeista. Mikä ilahduttavinta, niitä ei tällä kertaa paljoa vastaan tullut. Pariin otteeseen kaduntallaaja leijui kauhealla vauhdilla eteenpäin ja kertaalleen hahmot hävisivät välinäytöksen aikana, mutta heidän käsissään olleet tavarat eivät. Ihan hupaisia bugejahan nuo ovat, eikä peli kuitenkaan kaatunut kertaakaan.



Suuri kiitos minun suunnaltani kuuluu uuden Assassin's Creed -pelin keskittymiselle yhteen ydinideaan. Vuodesta toiseen hyvän yksinpelin pelin päälle on liimattu välillä turhankin oloisia moninpelimuotoja, mutta nyt haukankatse on keskittynyt täysin yksinpeliin, eikä moninpeliä tällä kertaa nähdä. Ajatus sotii jonkin verran aiempaa näkemystäni vastaan, koska vuosi sitten kaipasin enemmän tekemistä verkkopeliin. Nyt kun yksinpeli tekee pelillisesti miltei kaiken oikein, unohtuvat muut toiveet helpolla.


Peli näyttää pääsääntöisesti oikein hyvältä ja hahmojen eleet näyttävät erityisesti päähahmojen osalta luonnolliselta. Pientä valitusta voi kuitenkin sanoa ruudunpäivityksestä, joka yskii jonkin verran tiukoissa tilanteissa. Ruudulla vipeltää välillä niin suuria väkilaumoja, että toisaalta pienen tökkimisen näissä kohdissa ymmärtää. Musiikkiraita kunnioittaa ajan henkeä ja ääninäyttely on onnistunutta. Jotteivat hahmojen höpinät menisi keneltäkään ohitse, löytyy pelistä suomenkielinen tekstitys.

Tarinatilan loppuun pääseminen vei allekirjoittaneelta noin 20 pelituntia, mihin kuului myös jonkin verran oheistehtävien läpäisyä. Peli ei kuitenkaan lopu tähän, vaan tarinan läpäiseminen avaa lisää erilaisia lisätehtäviä, joiden parissa vierähtää vielä ilta jos toinenkin.


Kokonaisuutena Syndicate virkistää mukavasti tuttua ja tapoihinsa kangistunutta pelisarjaa. Asiat on tehty aiempaa monipuolisemmin ja laadukkaammin, mikä tekee pelistä mukavan pelattavan useaksi illaksi. Varsinaisia suvantovaiheita tarinan läpipeluun aikana ei tullut vastaan, joten pelaaminen oli jatkuvasti kiinnostavaa. Vaihtelevat tehtävät ja erilaiset kenttien läpäisymahdollisuudet jättävät myös jonkin verran uudelleenpeluuarvoa. Sitä ennen täytyy tosin palata vielä muutaman kerran Lontooseen selvittämään loputkin sivutehtävät ja kehittämään assassiinisisaruksien taidot tappiin. Tämän pelin kohdalla odotan jo innolla tulevaa lisäsisältöä, vaikka se maksullista tuleekin olemaan.

Pelissä on suomenkielinen tekstitys. On kuitenkin hyvä muistaa ettei peli sovi alle 18-vuotiaille.