On syy siihen, miksi Nintendo on 30 vuoden pakertamisen jälkeen yhä tasoloikkapelien kärkinimi, kun Sonicit, Bandicootit ja muut ovat jääneet historiaan tai muuten kauas taakse. Ei varmaan monikaan ole nimittäin Mario-peliä pelatessaan miettinyt, että “minä olisin tehnyt tämän kentän paremmin”. Toki Nintendollakin on huonompia ja parempia päiviä, mutta laatutaso on aina ollut kova. Siksipä Super Mario Maker oli yllättävä julkistus aikanaan - kenttäsuunnittelu annetaankin nyt pelaajien käsiin.




Mitään kovin koherenttia “Nintendon parhaat kenttäsuunnittelijat näyttävät, mihin tällä pystyy” -pelitilaa Super Mario Makerista ei löydy, mikä oli minulle pieni pettymys. Mukana on joitakin ison N:n tekemiä kenttiä pelitilassa nimeltä 10 Mario Challenge, jossa tarkoituksena on selvitä kahdeksasta satunnaisesta kentästä kymmenellä elämällä. Kenttien laatu on kuitenkin niin vaihtelevaa, että pelielämyksestä tulee yskähtelevä. Parhaat haasteet ovat hauskoja vääntää läpi, huonoimmat vasemmalla kädellä huitaistuja. Tämä on harmi, sillä Nintendolla osataan tehdä nerokkaita tasoloikkahaasteita. Toki Mariomestarien on pakko pelata kaikki kentät läpi, jotta pääsee viimeisten erikoiskenttien kimppuun, mutta silti - olisivat edes pistäneet jonkin Shigerun spesiaalin mukaan. Fanipalvelusta tehdään kyllä sitten monessa muussa paikassa.


Toinen, suurempi osio paketista on itse kenttäeditori. Muinaisen Mario Paintin kaikuja herättelevä käyttöliittymä on Wii U:n Gamepadilla erinomaisen helppo käyttää. Yläreunasta valitaan haluttu palikka/esine/vihollinen ja sitten sitä vain läiskitään kentälle niin kuin sielu sietää. Pienellä ravistuksella esimerkiksi piranha plantista saa tulta syöksevän version ja tekelettä pääsee milloin vain testaamaan alakulman Play-napista. Myös ympäristön (maan päällä, maan alla, vedessä, ilmalaivassa, kummitustalossa, linnassa) ja teeman (Mario, SMB3, Super Mario World, New SMB) voi vaihtaa lennossa.


Kaikki työkalut eivät ole kuitenkaan heti käytössä. Alunperin niiden kaikkien ilmestymistä piti odotella yhdeksän päivän ajan, mutta sittemmin Nintendo päivitti peliä ja nyt kaikki palaset on mahdollista saada käyttöön parin illan rakentelulla, kunhan muistaa läiskiä kaikkia tarjolla olevia paikoilleen - ja mahdollisimman paljon. Lopulta rakennuspalasia on 60 erilaista, enkä tiedä onko Nintendon suunnitelmissa julkaista lisää. Minulle kelpaisi.


Yksi hauskimmista muokkaustoiminnosta on oman ääniefektin lisääminen kenttään Gamepadin mikrofonilla. Valitettavasti Nintendo ei luota (ja ihan syystä!) siihen, että ihmiset puhuisivat vain sivistyneitä, joten nettiin muiden pelattaviksi lähetetyissä kentissä äänipätkä muuttuu neutraaliksi vakioääneksi. Kenttien lähettämisestä puheenollen: alkujaan niitä voi lähettää vain 10, mutta jos kansa tykkää, saa lähetysmahkuja enemmänkin. Kentät, joita kukaan ei halua pelata, poistuvat valikoimasta kaikessa hiljaisuudessa, millä pyritään karsimaan verkkopalvelusta suurin kura. Lähetettävän kentän vaatimuksena on myös se, että pelielämyksen luonut pelaaja pystyy sen itse läpäisemään.




Toinen pelillinen tila on 100 Mario Challenge, jonka nimestä voinee tässä vaiheessa päätellä mistä on kyse: nettiin ladatuista kentistä arvotaan läjä, joka pitää päästä läpi sadalla elämällä. Taas ongelmana on se, että osa kentistä on nautinnollisia, osa hassuja, osa tuskastuttavia ja osa tyhmiä. Läpäisystä saa palkaksi mysteerisieniasun, eli Mario voi muuttua vaikka Warioksi tai Samukseksi. Moisia asuvariaatioita saa myös skannaamalla Amiibo-hahmoja. Pelillisesti niillä ei ole vaikutusta, mutta kyllä se nyt pienen hymyn saa suupieleen, kun toilailee Marion maisemissa vaikkapa Sonicina.


LittleBigPlanetin, Minecraftin ja Trials-pelien kenttäeditoreissa on yksi asia yli muiden: niiden asettamat rajoitukset mielikuvitukselle ovat äärettömän avarat. LBP:llä on tehty vaikka minkä genren pelejä, Minecraftilla toimivia tietokoneita ja Trials-moottoripyöräpelistä on väännetty muun muassa FPS-räiskintä! Mario Makerilla tähän ei pysty. Sillä voi tehdä 2D-tasoloikkakenttiä Mario-tyyliin, eikä paljon muuta. Toki tästäkin pursuaa vaihtoehtoja lukemattomiksi erilaisiksi pelikentiksi, mutta entistä vaikeampaa on erottua joukosta (kenttiä on tehty jo yli miljoona) ja muiden löytää sieltä ne parhaat helmet. Ainakin tällä hetkellä eniten suositteluja saaneet kentät olivat enimmäkseen kahta kategoriaa: “katsopas kun tämä pelaa itsekseen itsensä läpi” ja “hehee, tein Metroidin/MegaManin” (vaikket tehnytkään). Onnistuin kyllä löytämään nautinnollistakin pelattavaa internetin avustuksella (mm. Kotakun artikkelissa on muutamia hyviä vinkkejä).

Odotin Super Mario Makeria innolla, mutta hieman se jätti hieman ristiriitaisen fiiliksen - olisin toivonut olevani lopputuloksesta aivan pähkinöinä. Siitä huolimatta tätäkin kirjoittaessani sormeni syyhyävät uutta kenttää tekemään. Se on Nintendon taikaa.