Gearbox Software julkaisi vuonna 2009 Mad Max -henkisen Borderlands -pelin, joka valloitti hieman puolivahingossa sekä kriitikoiden, että pelaajien sydämet puolelleen. Ydinsodan jälkeisen maailman eloonjäämistaistelu sarjakuvamaisissa maisemissa oli todellakin sitä jotakin. Vaikka pelin tekninen toteutus ei ollut aivan sataprosenttista timanttia, sen koukku oli erittäin terävä. Aseiden käytännössä loputon määrä antoi pelaajille varsin hyvän syyn etsiä entistä parempia tuliluikkuja illasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Borderlandsin viehättävyys piilee muutenkin hyvin pitkälti tavaran loottaamisessa sekä tietysti hahmon taitojen viilaamisessa.




Borderlands – The Handsome Collectionista on jätetty sarjan ensimmäinen, teknisesti viimeistelemättömämpi ja budjetiltaan alunperin varmasti vaatimattomampi osa suosiolla pois. Sen sijaan kokoelma niputtaa yksiin kuoriin monta pykälää tasokkaammat jatko-osat - Borderlands 2:n, joka lienee se peli, mikä ensimmäisen osan olisi suonut olevan, sekä Borderlands: The Pre-Sequelin, joka... noh, tarjoaa hyvin pitkälti lisää sitä ihteään.

Kakkosessa pyöritään edelleen hyvin ykkösosan kaltaisissa maailmanlopun aavikkomaisemissa. Tuoreemmassa jatko-osassa karistetaankin Pandora-planeetan pölyt buutseista ja suunnataan avaruuteen – toiminta painottuu Hyperionin avaruusasemalle sekä Elpis-kuuhun. Pohjimmiltaan toiminta on hyvinkin samaa kummassakin pelissä, sekä hyvässä että pahassa. Pre-Sequelin avaruusaspekti tuo toki touhuun hieman lisämaustetta vähäisemmän painovoiman sekä ilmakehän hapettomuuden suhteen. Kummassakin pelissä siirtymät alueelta toiseelle venyvät toisinaan rasittavan pitkiksi, mutta toisaalta antavat hyvän tekosyyn levuttaa hahmoaan säännöllisen epäsäännöllisesti vastaan putkahtelevia vihollisia kurmoottamalla.


Borderlands -sarja ei ota itseään turhan tosissaan. Pelin huumori on sopivan räävitöntä ja istuu sarjakuvamaiseen tunnelmaan erittäin mainiosti. Pääasiassa Jesper Kydin luotsaama ääniraita tukee niin ikään erinomaista tunnelmaa. Pelin juoni on kokonaisuudessaan tyhjäpäisen kepeä, mutta riittävän viihdyttävä pitääkseen pelaajan hereillä.



Kokkarin olemuksen syvin tarkoitus on tuoda tämä laatuviihde tuoreemmille pelikonsoleille (PS4 ja Xbox One). Grafiikka on tietysti aiempaa tarkempaa ja mukana on jopa nelinpeli samalla televisiolla. Valitettavasti omat aiemmat Borderlands-kokemukseni rajoittuvat juurikin siihen ensimmäiseen osaan, joten en pysty suoraan vertailemaan uuden version grafiikan superparhautta verrattuna edellisen konsolisukupolven vastaaviin. Visuaalinen anti on joka tapauksessa todella näyttävää ja tarkkaa. Pelien PC-versioiden ruutukaappausten perusteella, jos niihin nyt on luottamista, näiden nykykonsoliversioiden grafiikka vaikutti hyvinkin vastaavalta. Ruudunpäivitys ei suinkaan rullaa kaiken aikaa aivan silkinpehmeästi, mutta ei toisaalta hyydy missään vaiheessa pelikelvottomaksikaan.


Uudemmille konsoleille ei vielä tahdo löytyä kovinkaan paljoa ale-hintaisia pelejä. Borderlands: The Handsome Collection tarjoaa kaksi kappaletta kelpo pelejä niin sanotusti yhden hinnalla. Osoitan teitä siis vahvalla suosituspeukulla, etenkin jos Borderlandsit ovat vielä kokeilematta. Toisaalta, jos peliä on tullut mätettyä enemmänkin edellisellä konsolilla, on vanhan hahmon siirtäminen tiettävästi mahdollista. Nämä pohjimmiltaan jo muutaman vuoden ikäiset pelit on päivitetty vastaamaan tämän päivän tuoreempien pelikonsolien omistajien tiukkoja laatukriteerejä.