Battlefield-pelisarja on ottanut askeleen kohti uudistumista Visceral Gamesin ottaessa vastuun uuden pelin kehityksestä. Pelisarjan alkuperäinen kehitystiimi on toki ollut tukena peliä tehtäessä. Hardlinessä edetään pääosin hyvin samankaltaisissa kantimissa kuin edellisessä osassa. Selvimmät muutokset ovat nähtävissä yksinpelikampanjan televisiosarjamaisessa tyylissä, moninpelin keventäessä otettaan.

Battlefieldeissä moninpeli on ollut aina se päällimmäinen juttu. Yksinpeli on ollut toissijainen asia, mutta panostus siihen on kasvanut osa osalta. Hardlinen yksinpelitilassa on lainattu paljon televisiossa pyöriviltä rikossarjoilta, juonellisesti ja visuaalisesti. Pelissä seurataan Nick Mendoza -nimisen poliisin ja tämän partnerin edesottamuksia kovalla rikolliskentällä.


Tunnelman korostamiseksi pelin ääninäyttelijäkaartiin on palkattu useita tutuissa rikossarjoissa nähtyjä näyttelijöitä.. Tämä tv-sarja … siis … peli koostuu esinäytöksen lisäksi kymmenestä keskimäärin kolme varttia kestävästä jaksosta. Kentät eivät ole yksittäisiä tarinoita, vaan juoni jatkuu jaksosta toiseen. Jaksoissa on omat tavoitteensa, joiden suorituksen jälkeen peli rientää seuraavaan kenttään.



Yksinpelin televisiosarjamaisuus tulee selkeästi esiin heti alkuintrosta ja lisää samaa menoa tarjotaan pitkin peliä. Pelaajan keskeyttäessä yksinpelikampanjan peluun, ruutuun ilmestyy lyhyt koontipätkä seuraavan jakson tapahtumista. Palattaessa uudelleen kampanjatilaan, pelaajalle näytetään lyhyesti mitä viime jaksossa tapahtui. Hauska idea, joka tukee televisiosarjamaista fiilistä. Jaksojen välillä ruudussa näytetään infoa seuraavan jakson tapahtumista kellon tikittäessä kohti seuraavaa episodia. Samanlainen väliruutu on nähtävissä Netflixin sarjoja katsellessa.


Jaksoissa riittää yllättävän monipuolisesti erilaista tekemistä johtolankojen etsimisestä pidätyksiin asti. Pelin tapahtumat on tiukasti käsikirjoitettu, joten meno on alusta loppuun melko putkimaista. Putkessa on onneksi tilaa erilaisille etenemistavoille ja useimmiten määränpäähän pääsee pariakin eri reittiä. Useissa tilanteissa pelaaja voi itse päättää hyökätäänkö vauhdilla aseiden laulaessa, vai hiivitäänkö eteenpäin ja kolkataan rikolliset takaapäin. Huomaamattomasti vastustajan läheisyyteen päästessä on myös mahdollista kaivaa virkavallasta kertova merkki rintataskusta ja tehdä pidätys käsirautoja hyödyntäen.



Moninpeli on varmastikin edelleen se päällimmäisin syy, miksi pelikauppojen kassat laulavat ja BF:n pelilevyjä kassin pohjalle pudotetaan. Verkkopeli on melko pitkälti sitä samaa mitä aiemmissa osissa on nähty, tosin hieman yksinkertaistettuna. Ajoneuvot ovat aiempaa pienemmässä roolissa ja tuttuja pelimuotoja on heitetty romukoppaan. Niitä on korvattu rosvoteemaan sopivammilla, kuitenkaan muuttamatta pelin henkeä hirveästi. Uudistuksista johtuen peli on hieman aiempaa aloittelijaystävällisempi. Tähtäyksen automaattinen avustin (auto-aim) tukee aloittelijoiden pelikokemusta, mutta on ärsytys ammattilaisten touhuissa.


Verkkopelin tähti ja mielenkiintoisin uutuus on Heist-pelimuoto – ainakin paperilta katsottuna. Rosvot lähtevät tekemään ryöstöä ja poliisit kiitävät ajoneuvoineen asemastaan kohti tapahtumapaikkaa. Loppuerän ajan rosvot yrittävät viedä saalista ja poliisit rauhoittelevat tilannetta. Alku hyvä, mutta loppu on sekavaa räiskintää. Peli eniten odottamani kirkkain tähti sammui siis hyvinkin nopeasti. Onneksi mukana on vielä kuusi muutakin pelimuotoa.

Lempimuodokseni loppujen lopuksi selviytyi tarjolla olevista se rauhallisin, nimeltään Crosshair. Erät pelataan kahden maksimissaan viiden hengen joukkueen välillä paras yhdeksästä -menetelmällä. Kun kuula napsahtaa kaaliin, on siirryttävä odottamaan seuraavaa pelierää. Poliiseista yksi valikoituu VIPiksi, joka tulisi saattaa kolmen minuutin erässä kentän toisessa päässä merkittyihin pisteisiin. Rosvot taas pyrkivät estämään poliisien tehtävän. Tiimin yhteen pelaaminen on tässä muodossa avain voittoon.


Loput pelimuodot ovat melko tuttua kauraa: yhdessä panostetaan ajamiseen ja toisessa taas teloittamiseen. Panttivankien pelastaminen on tuttua monista peleistä ja se toimii tässäkin. Joukkueiden välinen tappomatsi ei sekään petä, mutta ei yllätäkään. Loppujen lopuksi pelimuototarjotin ei ole kovinkaan laaja, mikä johtunee muotojen säästelystä maksullisiin lisäpaketteihin. Pelaamaan päästään parhaimmillaan jopa 64 pelaajan voimin. Isoissa peleissä ärsyttävintä oli turhankin usein syntyminen suoraan jonkun tähtäimeen, jolloin oma hauta oli kaivettava melko nopeasti uudelleen.



Pelaamaan pääsee yhdeksässä eri kartassa, mikä mielestäni tuntuu hieman liian vähältä. Ne ovat keskenään turhankin samankaltaisia, vaikka sodinnan keskipisteenä toimivatkin hyvin. Onneksi osasta karttoja löytyy omaperäisiä elementtejä, esimerkiksi yhdessä kentistä hissin avulla pääsee vaivatta korkean rakennuksen katolle. Sieltä tarkkuuskiväärillä rankaiseminen on mielenkiintoista, kunnes joku päättää yllättää pampun kanssa takaapäin.

Verkkopelissä pelaajat jaetaan neljään eri hahmoluokkaan; Operator, Mechanic, Enforcer ja Professional. Niillä kaikilla on omat aseensa ja taitonsa. Operaattorin pystyessä pelastamaan tantereella kaatuneita, voi Professional kaivaa tarkkuuskiväärin takataskustaan. Aluksi jokaisella luokalla on aseita vain rajoitetusti, mutta pikkuhiljaa pelin virtuaalitilin rahasumma kasvaa ja pelaaja pääsee avaamaan uusia tussareita. Tarjonta aseissa ei ole huikaisevan laaja, mutta eiköhän jokainen löydä omansa.


Graafisesti peli ei onnistu häikäisemään, mutta näyttää kuitenkin pääsääntöisesti kelvolliselta. Siellä täällä esiin pomppaavat rumat tekstuurit ja sahalaidat häiritsevät hieman. Yksinpelissä on myös nähtävissä epärealistisia hahmojen animointeja ja ongelmia huulisynkassa. Leffamaisessa pelissä toivoisi erityisesti, että nämä seikat olisivat kunnossa.

Kokonaisuutena uudistunut BF on mielenkiintoinen toimintapläjäys. Pelin aiempaa kevyempi ote kosiskelee selkeästi Call of Dutyihin hurahtaneita, yrittäen samalla tyydyttää Battlefield-pelaajien tarpeita. Osa sarjan faneista toki varmasti pettyy uudistuksiin ja erityisesti verkkopelin vähentyneisiin ajoneuvoihin. Toisaalta ennen Battlefieldeja pelaamattomille Hardline on oiva osa tutustua pelisarjan maailmaan sen aiempaa helpomman oppimisasteen vuoksi. Suurin ongelma pelissä ehkä on se, että siinä on kaikille vähän jotain, mutta ei kuitenkaan täydellistä räiskintäpakettia kellekään.