Saints Row: Gat out of Hell
Arvioitu: | Xbox One |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Volition |
Julkaisija: | Deep Silver |
Julkaisupäivä: | 23.01.2015 |
Pelin kotisivut |
Yhtä helvetin pelleilyä
Saints Row on, kuten tunnettua, lyönyt hommat läskiksi jo aikaa sitten. Ensimmäisestä puolivillaisesta GTA-kopiosta oli jo nelosversioon mennessä edetty melkoiseen spedeilyyn, joten en odottanut mitään vähempää tältä itsenäiseltä DLC:ltä. Nyt ei seikkailla virtuaalisessa Steelportissa vaan helvettiversiossa siitä, mutta askelmerkit ovat tutut.
Pelin alussa leikitään spiritismilaudalla ja Saintsien pomo tulee temmatuksi tuonpuoleiseen, jossa odottaa pakkoavioliitto Saatanan jälkikasvun kanssa. Universumin kovin jätkä Johnny Gat ryntää tietenkin taistelupareineen perään ja havaitsee, että Helvetti muistuttaa jossain määrin Steelportia, kas kummaa. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole mistään hiilikopiosta, vaan paikkoja on pantu uusiksi laajemminkin.
Hyvin nopeasti osoittautuu, että yhden avioliiton estäminen on yllättävän hankalaa, kun sen taustavoimana on koko alamaailman pomomies. Onneksi Helvetistäkin löytyy vastavoimia, kunhan ne saa ensin koottua yhteen. Ennen pitkää pelaaja huomaakin juoksevansa eri tahojen asioilla eri puolilla Helvettiä.
Hommaa nopeuttaa huomattavasti se, että hahmolleen saa nopeasti kerättyä erikoisominaisuuksia. Nopea juokseminen ja holtittoman korkeat hypyt onnistuvat, eikä pitkienkään matkojen liitely ole mikään ongelma, kun selkäänsä saa (langenneen) enkelin siivet. Tämä tekee autoilusta melko nopeasti tarpeetonta, vaikka Helvetin autokanta onkin ulkomuodoltaan kiitettävän rosoista.
Aiempia Saints Row -osia ja yleensäkin sandboxeja pelannut tuntee olonsa välittömästi kotoisaksi. Tekniikan puolella kaikki on kunnossa: ohjainergonomia toimii, ruudunpäivitys on riittävän nopeaa, grafiikka kelvollista ja tallentaminenkin sujuu milloin tahansa.
SR:GooHin ehdottomasti heikoin puoli on se, että tehtävien välinen vaihtelu on jokseenkin minimissään. Tarjolla on liki jatkuvasti vain erilaista ammuskelua, vaikka sen nimelliset perustelut vaihtelevatkin. Lisäksi vaikeusaste on sen verran leppoisa, että kuolon musta enkeli ei juuri pelisessiota pääse häiritsemään.
Peli on myös sandboxiksi lyhyt. Jopa kaltaiseni nysvääjä runnoi sitä läpi noin neljänneksen per tunti, joten onneksi paketista ei pyydetä kokonaisen pelin hintaa. Ja ehkä juuri lyhyyden sivutuotteena tuntuu siltä, että pelaaja hukutetaan kaikenlaiseen avattavaan tavaraan. Olin itse ehtinyt saada sen seitsemän asetta ja erikoistaitoa ennen kuin edes ymmärsin mistä on kysymys.
Kaikki tämä kuitenkin haittaa yllättävän vähän, sillä peli on oikeasti varsin hauska. Se ei todellakaan ota itseään vakavasti ja tarinaa kuljettavat satukirjan sivut onnistuvat paikoin naurattamaan. Huumori on tutun Saints Row -tyylistä, mutta käsikirjoitus on paremmin nipussa kuin melkoisen sekavassa nelososassa. SR:ää on tarkoitus pelata aivot narikassa, ja jos pääsee kiinni tähän lähestymistapaan, ei Gat out of Hell tuota pettymystä. Parikymppiä parin illan räimintäilottelusta on ihan sopuhinta.
Pelin alussa leikitään spiritismilaudalla ja Saintsien pomo tulee temmatuksi tuonpuoleiseen, jossa odottaa pakkoavioliitto Saatanan jälkikasvun kanssa. Universumin kovin jätkä Johnny Gat ryntää tietenkin taistelupareineen perään ja havaitsee, että Helvetti muistuttaa jossain määrin Steelportia, kas kummaa. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole mistään hiilikopiosta, vaan paikkoja on pantu uusiksi laajemminkin.
Siivet selkään
Hyvin nopeasti osoittautuu, että yhden avioliiton estäminen on yllättävän hankalaa, kun sen taustavoimana on koko alamaailman pomomies. Onneksi Helvetistäkin löytyy vastavoimia, kunhan ne saa ensin koottua yhteen. Ennen pitkää pelaaja huomaakin juoksevansa eri tahojen asioilla eri puolilla Helvettiä.
Hommaa nopeuttaa huomattavasti se, että hahmolleen saa nopeasti kerättyä erikoisominaisuuksia. Nopea juokseminen ja holtittoman korkeat hypyt onnistuvat, eikä pitkienkään matkojen liitely ole mikään ongelma, kun selkäänsä saa (langenneen) enkelin siivet. Tämä tekee autoilusta melko nopeasti tarpeetonta, vaikka Helvetin autokanta onkin ulkomuodoltaan kiitettävän rosoista.
Aiempia Saints Row -osia ja yleensäkin sandboxeja pelannut tuntee olonsa välittömästi kotoisaksi. Tekniikan puolella kaikki on kunnossa: ohjainergonomia toimii, ruudunpäivitys on riittävän nopeaa, grafiikka kelvollista ja tallentaminenkin sujuu milloin tahansa.
Ampu tulee
SR:GooHin ehdottomasti heikoin puoli on se, että tehtävien välinen vaihtelu on jokseenkin minimissään. Tarjolla on liki jatkuvasti vain erilaista ammuskelua, vaikka sen nimelliset perustelut vaihtelevatkin. Lisäksi vaikeusaste on sen verran leppoisa, että kuolon musta enkeli ei juuri pelisessiota pääse häiritsemään.
Peli on myös sandboxiksi lyhyt. Jopa kaltaiseni nysvääjä runnoi sitä läpi noin neljänneksen per tunti, joten onneksi paketista ei pyydetä kokonaisen pelin hintaa. Ja ehkä juuri lyhyyden sivutuotteena tuntuu siltä, että pelaaja hukutetaan kaikenlaiseen avattavaan tavaraan. Olin itse ehtinyt saada sen seitsemän asetta ja erikoistaitoa ennen kuin edes ymmärsin mistä on kysymys.
Kaikki tämä kuitenkin haittaa yllättävän vähän, sillä peli on oikeasti varsin hauska. Se ei todellakaan ota itseään vakavasti ja tarinaa kuljettavat satukirjan sivut onnistuvat paikoin naurattamaan. Huumori on tutun Saints Row -tyylistä, mutta käsikirjoitus on paremmin nipussa kuin melkoisen sekavassa nelososassa. SR:ää on tarkoitus pelata aivot narikassa, ja jos pääsee kiinni tähän lähestymistapaan, ei Gat out of Hell tuota pettymystä. Parikymppiä parin illan räimintäilottelusta on ihan sopuhinta.
Saints Row: Gat out of Hell (Xbox One)
Gat out of Hell on tuttua Saints Row -menoa, mutta tiiviimmässä ja älyttömämmässä paketissa.
- Tekniikka toimii
- Idea toimii
- Huumorikin toimii
- Lyhyt
- Liiankin helppo
- Kierrätystähän se tämäkin on
Keskustelut (4 viestiä)
02.03.2015 klo 21.04 4
02.03.2015 klo 22.12
07.03.2015 klo 21.29 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
08.03.2015 klo 15.30 1