Sherlock Holmesin tapasimme pelissä viimeksi reilu pari vuotta sitten. Tapaaminen ei ollut täysin onnistunut, mutta jäin silti jälkeenpäin kaipaamaan tätä kohtaamista. Frogwaresin edellinen Sherlock-peli, The Testament Of Sherlock Holmes, oli monella tapaa mielenkiintoinen tapaus, mutta viimeistelemättömyys ja bugisuus söivät peli-iloa. Pelisarjan uusin osa kantaa nimeä Crimes & Punishments. Sen pelimoottori on vaihdettu aiempaa kehittyneempään ja samalla Sherlockia päästään pelaamaan ensimmäistä kertaa uuden sukupolven laitteilla. Nämä uudistukset ovat tehneet kokemukselle hyvää, mutta aivan kaikilla osa-alueilla ei ole päästy eteenpäin.


Viimeksi Holmesin seikkailu perustui yhteen rikokseen. Nyt murhamysteerejä on kuusi erilaista - ikään kuin elokuvaformaatista olisi siirrytty minisarjamaiseen kaavaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin käsitellään yksi rikos ja kun syyllinen on löydetty, siirrytään seuraavaan. Tyylin muutoksessa on hyviä ja huonoja puolia. Tunnista kolmeen tuntiin kestävän jakson nauttii kivasti illassa, vaikka vain silloin tällöin nautittuna. Toisaalta taas syvemmät juonikoukerot jää kokematta, kun tapaus saa ratkaisun nopeasti.




Pelissä selvitetään mysteerejä, jotka ovat paikoin niin monimutkaisia, ettei tavallisella etsivällä ole mitään jakoa syyllisen selvittämiseen. Välillä Sherlockin oivallukset ovat täysin käsittämättömiä, mutta sehän juuri tekeekin hänestä neron. Olisihan itsenikin pitänyt heti keksiä, mitä metallinen mötti höyrysaunan tulisilla hiilillä tekee.

Jotta syyllinen saataisiin vastuuseen teostaan, on rikoksen tiimoilta kuulusteltava uhrin läheisiä, epäiltyjä ja muita tapaukseen liittyviä. Varsin etevänä miehenä Sherlock huomioi tarkkaan kuulusteltavien ulkoiset piirteet. Halvat vaatteet ja sormuksesta sormeen jäänyt jälki huomioidaan, ja tarvittaessa näitä huomioita käytetään epäiltyä vastaan. Sherlock pystyy kehittyneitä aistejaan hyödyntämällä erottamaan selkeästi rikospaikan erikoisuudet ja muuten näkymättömiin jäävät seikat. Kuvittelukykyä ja johtolankoja yhdistelemällä hän pystyy näkemään miten tapahtumat rikospaikalla ovat edenneet.


Oikeiden johtolankojen löydyttyä mutkikkaat tapaukset alkavat pikkuhiljaa lähestyä ratkaisuaan. Mutkia matkalla riittää ja välillä on pyydettävä kyläläisten apua. Sherlockin koiran Tobynkään aisteja ei jätetä hyödyntämättä, vaan välillä rikospaikka tarvitsee koiramaisia kykyjä. Vanhat sanomalehdet ja laaja kirjo erilaista kirjallisuutta ovat myös monessa kohtaa apuna.

Jaksojen lopulla yhdistellään tehtyjä päätelmiä ja pelaajalle annetaan valta päätellä, kuka on syyllinen ja kuinka hänet tuomitaan. Telkien taakse heittäminen tai vaihtoehtoinen moraalinen vapautus antavat tarinaan erilaisen lopun. Valinta ei välttämättä ole oikea ja oikea syyllinen voi jäädä rankaitsematta. Ratkaiseva vihje saattaakin olla vielä täysin löytämättä. Pelaajalle annetaan mahdollisuus nähdä jakson lopuksi oliko tehty valinta oikea, mutta spoilereiden vuoksi peli ei sitä suosittele. Samalla peli kertoo, kuinka monta johtolankaa jakson aikana on löydetty ja montako jäi vielä huomioimatta.




Parisen vuotta sitten arvioin edellisen Sherlok Holmes -pelin ja nostin sen hyviksi puoliksi kiinnostavan tarinan ja vaihtelevat aivopähkinät. Näissä asioissa on otettu takapakkia. Tarina ei onnistu olemaan lainkaan niin mielenkiintoinen ja samalla puzzle-tehtävät eivät pääse monipuolisuudellaan loistamaan edellisen tapaan. Ovien tiirikointi on turhankin simppeliä ja nappuloiden näpytystä vaativa kädenvääntö on pulmapeliin kankean tuntuinen lisä. Sherlockin tutkimuspöydällä tehtävät työt ovat asteen haastavampia ja välillä jopa mahdottoman tuntuisia. Parissa tutkimustyössä en päässyt ollenkaan hommaan sisään ja kun kokeilukaan ei tuottanut tulosta, käännyin Youtuben puoleen. Sielläkään porukka ei tuntunut olevan ihan perillä kaikista minipeleistä, mutta lopulta kokeilu tuotti tulosta.

Aivopähkinöitä ei tarvitse pelätä tyhmemmänkään, koska ne voi huoletta skipata ja jatkaa peliä kuin olisi haasteista selvinnyt. Peli antaakin monessa kohtaa periksi ja pelaajan niin halutessa kokonaisuuden läpäisy on helppo urakka. Välillä puuttuvan johtolangan löytyminen aiheuttaa pieniä jumitilanteita ja ylimääräistä pyörimistä. Tarinan kulkua ja johtolankojen vinkkejä seuraamalla homma etenee kuitenkin jouhevasti.




Pelinkehityksen paukut on siirretty viime osan ongelmakohtiin, joihin lukeutuivat niin tekninen kuin visuaalinenkin viimeistely. Crimes & Punishments on hyvännäköinen peli. Hahmojen ulkonäköä on viilailtu huolella, joskaan erityisen luonteviin kasvonliikkeisiin ei ole ylletty. Kontrollitkin ovat aiempaa viimeistellymmät ja luontevamman tuntuiset. Liikkuminen on sujuvaa sekä ensimmäisestä, että kolmannesta persoonasta pelattuna. Kuvakulman muutos onnistuu yhdellä napin painalluksella. Ainoat ongelmat liikkumiseen aiheuttaa Holmesin tietokoneohjasteinen ystävä tohtori Watson, joka onnistuu turhankin usein valitsemaan olinpaikkansa niin, että Sherlock jää nurkkaan nalkkiin.

Pari vuotta sitten nähtyyn Holmesin peliseikkailuun verratuna Crimes Punishmentiin on tehty erinomaisia korjauksia. Bugit loistavat poissaolollaan ja kokonaisuudesta huokuu hyvin tehty viimeistelytyö. Automaattisen tallennuksenkaan puutekaan ei enää riesaa ja valikkorakenteet ovat aiempaa selvemmät. Valitettavasti pelin aivopähkinät ja tarina ei ole viime osan tasolla. Kokonaisuus on kuitenkin hyvä, ja piristää pimeitä iltoja kummasti.