Disney Infinity 2.0 on ruma kohelluspeli lapsille ja monipuolinen ohjelmalelu. Mikäli rakastat Disneyn hahmoja tai Marvelin supersankareita, älä leukaa auo, mulkoile, kun rukouksiisi vastataan. Anna tulla, sano toivomus: jos löytyy listaa kilsakaupalla, silloin toimii peliin sijoitus. Hoo ho hoo!



Kriitikko on lahjottu. Sijoitin peliin noin 135 euroa omaa rahaa. Ensisijaisesti himoitsin nättejä patsaita, joilla hahmot avautuvat. Arvostelua varten sain noin 150 eurolla lisää rihkamaa. Tämä - vajaan 300 euron - peli on tänään arvostelussa. Aloituspaketista (Marvel Super Heroes) puuttuu vain yksityiskohtia, mutta esimerkiksi sievä talvinen maisema on yksityiskohta, joka käsittääkseni kustantaa 25 euroa (voimalevy tulee Elsa & Anna -tuplapaketissa).


Marvel-aloituspaketista löytyy simppeli seikkailu, jossa Iron Man, Thor ja Black Widow murjovat Lokin värväämiä kuurapeikkoja. Ultimate Spider-Man -lisäosassa samaan pieneen ja kuivaan kaupunkiin iskevät Venomin liejumaiset kakarat. Guardians of the Galaxy -lisäosa piristää limudiscohenkisellä avaruusoopperalla. Toy Box -aloituspakkaus on nimensä mukaisesti suunnattu pelkästä kenttäeditorista innostuneille.

"Maailmat" ovat "avoimia". Tarinat on jätetty lyhyiksi ja katkonaisiksi, koska pelaajan oletetaan keräilevän kuutioita pari tuntia ja jäävän koukkuun pallojenpuhkomishaasteeseen. Tein näin mielelläni. Tarinoilta ei tule odottaa mitään. Hahmojen kanssa hengailu on kivaa kiitos sujuvan ohjauksen ja persoonallisten kykyjen. Lego-pelit huvittavat toisinaan välivideoilla ja Little Big Planet lienee katu-uskottavan kenttäinsinöörin valinta, mutta vaikka lego- ja sukkaukot voi pukea lisenssivaatteisiin, pelaamisessa ei ole vastaavaa fiilistä kuin Infinityssä.

Thor on nautinto: hänen tapansa heittää vasara ja pyörittää sitä ladatakseen erikoishyökkäystä rytmittävät rämpytysmätkintää ja lentelyä. Palkitsevin tapa edetä on Spider-Manin seittisinkoilu: mälli tarttuu ilmaankin, mutta leijuviin bonuksiin on vaikeampaa singahtaa kuin lentää, joten touhussa on tekemisen makua. Helinä-keiju on antanut enemmän kuin oletin. Käytän häntä rakentajana, koska hän lentää. Yksin hänen vuokseen suunnittelen laajaa pasifistista haastetta, sillä hänen sauvallaan viholliset saa leijumaan. Ehkä haaste sijoittuu luolaan, jottei hän voi lentää; ehkä jokainen kamerakulma on harkittu kuin Resident Evilissä.

Vain Hawkeye ja Angelina Jolie tympäisivät. Ehkä hekin saavat kiintoisia kykyjä kehittyessään, mutta hitaat hahmot unohtuvat, ellei pelaaja heitä rakasta. Vailla kykyä itkeä, mamoilla ja jakaa tosirakkauden suudelmia kyttäämilleen pikkutytöille Jolie ei tunnu näyttelemältään Pahattarelta, saati sitten aidolta pimeyden ruhtinattarelta. Hawkeye ei näytä sarjis- eikä leffaversioltaan, joten hän on vain jousimies ilman jousen narua.

Spider-Man-setin kakkoshahmossa Novassa on pakkopullan tuoksua. Lähes tuntematon hahmo muistuttaa kyvyiltään Iron Mania, jota saa käyttää tässäkin seikkailussa, muttei aluksi. Vain kourallisella hahmoja on oikeus osallistua muuhunkin kuin editorilla tehtyyn sisältöön, koska - insinööri on lahopää? Bisnesmies yrittää olla ovela? Guardians of the Galaxy tarjoaa selkeämmin uutta, joten hmm, ehkä ostamme vain sen ja Venomin, joka on hauskempi steroidiversio Spider-Manista. Jos tykkäsit videoni "lonkerolässähtäjistä", niin pahus. Ne avautuvat vain Spider-setillä.


Ripottele kenttään niin paljon mörköjä kuin ilkeät ja pulttaa Aladdin tai Black Widow taisteluhelikopteriin. Jo tämä on hilpeää.

Videossani on ohjelmoituja tapahtumia, mutta se on silkkaa leikkiä. Editorilla on mahdollista tehdä aitojakin pelejä monipuolisilla säännöillä. Esimerkkeinä mahdollisuuksista toimivat valmiit minipelit, kuten Thorin tornipuolustushaaste. Vihollisaallot pyrkivät särkemään esineen. Pelaaja pieksee konnia tienaten valuuttaa, jolla ostetaan avustavia torneja ja ansoja. Perusasioiden toimiessa, tällaisia viritelmiä on hauska pelatakin.

Käyttäjien luomuksista löysin näppäriä tasohyppelykenttiä, joita kankeimmat hahmoni kipeästi kaipasivat. Ilahduin myös Facebook-henkisestä persoonallisuustestistä, enkä vain siksi, että haluan luoda sellaisen, kunhan tajuan miten. Samaistun moniin Disneyn prinsessoihin, mutta en erityisesti Jasmineen, joka on ainoa peliin päässyt sellainen tänä vuonna. Kuka uusista hahmoista minä sitten olen? Tietenkin Jasmine – syistä, jotka viimein ymmärsin! Iik!

Fanit varmasti jatkavat pätemistä. Irtopalikoista on väsätty näkyjä, joita ei tarjota valmiina. Ehkä enemmän näkyjä voitaisiin tarjota. Mainoskuvat juhlivat moninpeliskenaarioita tyyliin Jack Sparrow ajamassa autolla Captain American yli Räyhä-Ralfin karkkimaassa. Teoriassa sekin onnistuu, jos tahdot rakentaa Puolen hehtaarin metsän asukeille mielisairaalan, tai kehittää mekanismin, jossa Karhukopla teloitetaan tulivuorella. Nalle Puhin ja koplan kaltaisia sivunaamoja ei kuitenkaan ole toteutettu asiallisina hahmomalleina, vaan jökkivinä maatuskoina.

Tee mätkintäkenttä. Seikkailuista tutut monipuolisesti käyttäytyvät hirviöt ovat käytössäsi. Karpaasi Aladdinista ja sarvikuonofurry Robin Hoodista ovat myös, mutta sitten tekijät väsyivät ja tilasivat kesäharjoittelijoilta Karhukopla-maatuskan, jne. Löysin sisäisen Jasmineni, mutten voi kokea kaksintaistelua Jafarin kanssa. Sen verran olen ohjelmaleluja testaillut, että tiedän, ettei ole liikaa pyytää Jafarin näköistä Jafaria, jonka kaikkia ominaisuuksia voi muokatakin. Tahdon DLC:tä!! Tahdon ohjelmoitavaan jukeboksiin kaikki jo omistamani Disney-biisit, enkä yhden CD-levyn verran täytemateriaalia. Tahdoin soittaa videoni viimeisen osion aikana bambia.

Voimalevyjä en suosittele. Ensimmäisestä pussistani löytynyt Ghost Riderin palava ruoska on hupaisa keräilyharvinaisuus. Ajoneuvoista tuli hyödyttömiä avattuani vastaavia pääpelistä. Saamiini näytteisiin lukeutuu rumia maastotekstuureita ja kaksi samalla periaatteella toimivaa riippuliidintä, joita tarvitaan - lentokyvyttömien hahmojen base-hyppyihin?


Editori on helppo oppia ja vaikea hallita, mikä on aina uljas asia. Oman pelin tekeminen rikkaalla maailmalla jää haaveeksi useimmille, joilla on elämä, vaan tällöinpä hätiin tulevat apurit ja valmiit asiakokonaisuudet. Koristele itse valmis pikkupeli. Muokkaa tekoälyn rakentamaa autorataa. Ehkä tämä on keino kouluttaa viisivuotiaasta mestariohjelmoija.

Disney Infinity on tee-se-itse-lisenssipeli. Muistan parikin sujuvaa lasten leffapeliä, jotka olivat kriitikon näkökulmasta rentouttavaa ajanvietettä, mutta jotka kestivät noin 4 tuntia huolimatta 70 euron hintalapusta. Jos yrität Disney Infinityssä kehittää ikiliikkujan, jolla saa ansaittua nopeammin valopalloja, joilla voi avata ominaisuuksia, jo siinä saattaa vierähtää sama aika ja hauskaa on.