Harmonixin uusin ei vaadi kitaraa, ei rumpuja, ainoastaan pelaajan omat kädet – ja tietysti Kinectin. Kuin kapellimestari konsanaan, pelaaja heiluttelee käsiään musiikin tahdissa. Yksinkertaisista liikkeistä muodostuu kokonaisuus, joka toimii yllättävän hyvin yhteen musiikin kanssa.



Alussa pelaajaa opetetaan tekemään perusliikkeet. Idea on yksinkertainen: ruudulla näkyy kuvioita, jotka symboloivat käden heilautusta, nopeaa iskua ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Kuviot tulee toistaa oikeassa kohdassa, jolloin pelaaja palkitaan pisteillä.


Tutoriaali on nopeasti läpikäyty, mutta yllätykseksi tämän jälkeen tutoriaali tuntuu alkavan alusta, tällä kertaa keskittyen tiettyihin liikkeisiin kokonaisten kappaleiden ajan. Tässä Fantasia tekee virheen – se, mikä olisi voinut hyvin tuntua jo pelaamiselta, tuntuu nyt ylipitkältä tutoriaalilta, joka ei tunnu loppuvan missään vaiheessa.

Tutoriaali on samalla pelin tarinamoodi, mutta tarinana se ei ole kovin vahva. Oppaana toiminut Fantasiastakin tuttu velho katoaa, ja meteli valtaa Fantasian maailmoja. Yhdessä toisen oppilaan kanssa tehtävänä on karkottaa meteli musiikin avulla. Jokaiseen maailmaan on piilotettu musiikkipätkiä, jotka pelaajan tulee löytää ja rakentaa, jotta meteli kaikkoaisi. Musiikkipätkiin käsiksi pääsemiseksi tulee kutakin maailmaa tutkia ja suorittaa sieltä löytyviä kappaleita, joskus samoja pariinkin otteeseen.




Parhaimmillaan peli on siinä vaiheessa, kun pääsee vapaammin valitsemaan biisinsä. Tarinan päätyttyä on vielä paljon kerättävää ja avattavaa, mutta jos sellainen ei kiinnosta, pääsee Fantasiassa myös bilemoodiin, jossa voi valita listasta minkä tahansa kappaleen ilman turhaa liikkumista maailmojen välillä. Huomattavaa on, että tämä tila on avattavissa heti alusta lähtien – ei siis ole mitään tarvetta tarpoa tutoriaalia, jotta saisi Fantasiasta jotain irti vaikkapa ystävien illanvietossa.

Kappalelista on kunnioitettavan monipuolinen. Mukana on Fantasiastakin tuttua klassista musiikkia, mutta myös Queeniä, Jimi Hendrixiä, David Bowieta ja sitten toisaalta myös Lady Gagaa, Drakea ja Nicki Minajia. Parhaiten kapellimestarointi sopii klassiseen musiikkiin, mutta kyllä Bohemian Rhapsodyn tahtiin heilumisessakin sitä jotakin on. Valitettavasti tarinamoodi pakottaa kokemaan myös sitä musiikkia, josta ei itse niin välittäisi. Kaikista kappaleista on normaalin version lisäksi kaksi remixiä, joista tosin valitettavan harva onnistuu ilahduttamaan positiivisesti. Remixejä voi myös kokeilla sekoittaa toisiinsa, valiten tiettyjä soittimia yhdestä remixistä, toisia toisesta.

Turhan vaikeaksi Fantasia ei missään vaiheessa muutu. Vaikeammissa kappaleissa voi jäädä osa nuoteista osumatta, mutta hävitä ei voi. Heikommalla menestyksellä saa vain vähemmän tähtiä ja pisteitä. Musiikki myös vaimenee epäonnistumisten jälkeen, joten parhaalta kokemus tuntuu ja kuulostaa hyvällä suorituksella. Lisämaustetta tuovat kappaleiden väleistä löytyvät omien musiikkielementtien luomiseen tarkoitetut työkalut. Käsiä liikuttelemalla voi luoda erilaisia luuppeja, jotka sitten sulautetaan itse kappaleisiin. Joskus tämä toimii erinomaisesti, toisinaan taas ei.




Edellisen sukupolven Kinectin kanssa tapelleena odotin, että uusi versio toimisi huomattavasti paremmin, kuten lupailtu oli. Vaikka jotain parannusta ehkä olikin, samoja ongelmia tuli silti edelleen vastaan. Osa liikkeistä jäi rekisteröimättä, kaksinpelin aloittaminen oli usein hankalaa ja maailmoissa liikkumiseen tarvitun kursorin ohjaaminen tuskaa. Toisinaan peli kadotti minut kokonaan ja kappale keskeytyi. Optimaalisemmassa tilassa kuin ahtaassa olohuoneessani pelaaminen sujui paremmin, muttei täysin ongelmitta sielläkään.

Kinectin ongelmat aiheuttivatkin suurimman osan turhautumisesta, sillä muuten Fantasia toimii oikein kivana ja virkistävänä kokemuksena. Parin testin perusteella se toimii myös erinomaisena party-pelinä, sillä sen lisäksi että kiinnostuneita kokeilijoita riitti, tuntui pelaaminen olevan myös hauskaa katseltavaa. Kun listan biisit alkavat kyllästyttää, uusia kyllä saa – siitä kertoo heti jo se, että listassa on valmiiksi näkyvillä ostettavia kappaleita. Koska haastetta ei ole ihan hirveästi, ostettavasta lisäsisällöstä huolimatta epäilyttää, kuinka kauan tämä konsepti jaksaa lopulta viihdyttää.