Kirjoittelin pitkän ennakkokatsauksen uusimmasta Sivistyksestä pari kuukautta sitten. Silloin totesin, että uutuus tarjoilee etupäässä perinteistä Civilization-menoa uudelle planeetalle siirrettynä ja uudella teknologiapuulla, mutta mullistaa tuskin lajityyppiä oikein millään tavoin. Suosittelenkin, että vilkaiset ennakkokatsaukseni tämän arvostelun pohjaksi, niin säästyn kirjoittamasta samoja asioita uudelleen.


Kovin paljon lopullinen versio ei tunnu previkasta muuttuneen. Pelasin peliä samoilla asetuksilla kuin ennakossa, tietenkin uudelleen alusta aloittaen. Eniten ärsyttäneitä asioita oli hieman korjattu, mutta vielä huomautettavaa jääkin.



Pinnalta katsoen Beyond Earth näyttää siis uudemmalta kuin ehkä onkaan. Maisemat ovat uusia, samoin maaperän resurssit ja yksiköt, barbaarit taas ovat nyt alieneita ja huomattavasti aiempaa sitkeämmän sorttisia, mutta Civinsä pelannut tunnistaa alkuasetelman välittömästi. Eikä siinä kai ole mitään vikaa sinällään, onhan kyseessä jo ikiklassikoksi noussut pelisarja, jonka ystävillä on varmasti spesifit odotuksensa. Tuntuu kuitenkin, että tässä olisi ollut paikka ravistella perusteita vähän enemmänkin.


Positiivisin uudistus on mielestäni teknologiapuu, joka on nyt luonteeltaan erittäin joustava. Tässä luonnollisesti auttaa se, että tällä kertaa ei tarvitse lähteä pyörän keksimisestä liikkeelle. Asetelma mahdollistaa hyvin erilaisten teknologioiden kehittelemisen. Erilaiset Affinityt eli suuntautumiset taas tuottavat toisistaan poikkeavia yksiköitä. Näin myös sotimiseen tulee aitoa ihmetyksen tunnetta, kun vastaan vyöryy yksikkö, jota ei edes tunnista.

Muuten käyttöliittymä ei juuri kiitosta ansaitse. Kaikki on kyllä kaunista ja kiiltävää, mutta esimerkiksi paikka, josta palataan isoon karttaan, vaihtelee eri näyttöjen välillä. Tämä on aivan perustason käytettävyysmoka, jollaisia ei pitäisi esiintyä. Samoin yksiköiden löytäminen on älyttömän hankalaa, työlistoja ei ole ja niin edespäin.



Civilization V karsi pelisarjasta aikanaan runsaalla kädellä monimutkaisuutta, minkä vuoksi monet vanhan koulun fanit pelaavat edelleen mieluummin nelososaa. Heille Beyond Earth on varmasti pettymys, sillä se ei ainakaan kompleksisuutta lisää. Itselleni vitonen maistui kyllä noin muuten, mutta pidemmän päälle etenkin kyvyttömyys yksiköiden pinoamiseen alkoi rasittaa sodankäynnissä. Sama vaivaa BE:täkin: tykistön käyttö vaikeutuu suhteettomasti, kun sitä ei voi mielekkäästi suojata vahvemmin puolustavilla yksiköillä. Puhumattakaan siitä, että kun pieninkin yksikkö vie aina yhden heksan, tulee pienellä kartalla ahdasta hyvin nopeasti. Ja muutenkin yksiköitä joutuu räpeltämään turhan paljon, sillä kaikki päätökset kauppareittien uudistamisesta lähtien tuodaan yhä uudelleen herra isoherran käsittelyyn. Välillä olisi mukava vain vetää suuria linjoja ja antaa automatiikan hoitaa päivittäiset.


Valitin ennakossa myös siitä, että tekoäly ei ainakaan helpoimmilla tasoilla juuri osallistu peliin. Pelasin tällä kertaa tarkoituksellisesti hieman aggressiivisemmin kuin edellisessä pelissäni, vaikka en nyt mitään rautaa rajalle -linjaa vetänytkään. Ilmeni, että AI ei käytännössä aloita sotia, ennen kuin valitsemani Affinity on heidän kanssaan vakavassa ristiriidassa. Tämän tajutessaan ennen kovin ystävällinen ja liittolaiseksikin tuppautunut naapuri nimittäin käänsi kelkkansa yhden pelivuoron kuluessa, irtisanoi kaikki sopimukset ja julisti sodan. Tästä seurasi satojen vuosien konflikti, joka päättyi ratkaisemattomaan: minä torjuin vihollisen hyökkäykset, hän minun, ja rauhansopimusta tarjottiin aina minulle kohtuuttomin ehdoin. Ehdin saavuttaa koko pelin voiton ennen kuin tilanne kallistui suuntaan tai toiseen. Tämäkään siis ei ole muuttunut: teknologiaperusteiset voitot ovat edelleen helpoimpia saavuttaa, sotiminen juuttuu useimmiten jäätyneiksi konflikteiksi.



Yllä esitin kovaa kritiikkiä, jonka peli ansaitsee. Siitä huolimatta kokonaisarvio on positiivisen puolella, ja senkin peli ansaitsee. Se, että Civilization on huikea aikakaivo, ei nimittäin ole muuttunut miksikään. Käynnistin pelin seitsemän aikaan illalla ja jouduin todella perustelemaan itselleni, miksi klo 1.30 on se aivan ehdottoman viimeinen nukkumaanmenoaika. Hetkeäkään ei ollut tylsää, vaikka monet asiat olivat tarpeettoman hankalia ja AI:n käytös kävi ärsyttämään.


Uusien teknologioiden kehittely on mielenkiintoista ja erilaisten Affinityjen yhdistelmiä on todella paljon. Jo pelkästään tämä tekee pelikerroista erilaisia. Myös alieneihin voi suhtautua monilla eri tavoilla ja rakentaa peliään sen mukaan. Onnellisuuden korvaaminen terveydellä tuntuu kikkailulta ja muutama muukin ominaisuus on tehty hieman suoraviivaisesti, mutta toisaalta pidin huomattavasti mm. vakoilusta, joka vitoseen saatiin mukaan vasta Gods & Kingsissä. On aivan erityisen hauskaa varastaa asevarusteluun käytettävät rahat, eli energiat, vaivihkaa konfliktin vastapuolelta.

Ennustan, että edeltäjiensä tapaan Beyond Earth tulee saamaan useita laajennuksia. Toivon, että edeltäjiensä tapaan ne myös korjaavat ja päivittävät peliä, jolloin siitä voi tulla henkisen esikuvansa Alpha Centaurin veroinen.

Testikokoonpano: Intel Core i7-3770K 3,5 GHz, 16 Gt RAM, nVidia GeForce 780 GTX 3 Gt, Windows 7 Ultimate 64-bit

Kokeneemmilla strategisteilla on varmasti paljon enemmänkin sanottavaa pelistä kuin tällaisella sunnuntaikenraalilla. Kommenttipalsta on teidän.