Vähissä ovat viime aikoina olleet ne pelit, jotka ovat jo trailereillaan herättäneet edes jonkinasteista kiinnostusta ja odotusta. Ehkä siksi Murasaki Baby jäi aikoinaan niin hyvin mieleen: se erottui siitä massasta, jota julkistustilaisuuksissa peli toisensa jälkeen edusti. Silloin Murasaki Baby teki vaikutuksen erityisesti omalaatuisen tyylinsä ansiosta.




Käsin piirretty tyyli ja lähes mustavalkoinen väritys vaihtuvilla taustaväreillä tekevät pelistä tunnelmallisen. Erityisesti kuitenkin viehättää sen omituisuus. Murasaki Baby on outo taaperoikäinen tyttö oudossa maailmassa, jossa kaikkien olentojen suut sijaitsevat silmien yläpuolella. Jo tämä erikoinen mutta yksinkertainen ratkaisu saa olennot tuntumaan vierailta ja oudoilta, mutta silti niissä jokaisessa on jotain niin ihmismäistä, että tuloksena on mielenkiintoinen vieraan ja tutun yhdistelmä, joka vain toimii.

Kun tarinan tyttö herää, hän huomaa olevansa yksin. Yksinäisyys saa lapsen nousemaan sängystään ja lähtemään etsimään äitiään. Öinen maailma on kuitenkin pelottava paikka ja täynnä lasten painajaisista tuttuja uhkia, eikä eteenpäin aina uskaltaisi liikkua. Niinpä pelaajan tulee ottaa tyttöä kädestä ja rohkaista tätä eteenpäin. Pienen lapsen ohjaaminen ja turvana oleminen luo päähenkilöön erityisen yhteyden, ja kun toisinaan vedin kädestä turhan lujasti niin, ettei tämä pysynyt vauhdissa mukana vaan kaatui, tunsin pienen syyllisyydenpiston. Tätä lasta halusi suojella.




Käytännössä kyseessä on pulmapeli, jossa etenemisen pysäyttävät monenlaiset esteet. Toisinaan jokin pelottaa niin paljon, ettei edes kädestäpitely rohkaise liikkumaan, toisinaan etenemisen katkaisevat fyysiset esteet tai vaarat. Ympäristö pitää muuttaa turvallisemmaksi, jotta äidin etsiminen voi jatkua.

Kun taso etenee, tavat vaikuttaa ympäristöön lisääntyvät. Merkittävimpiä näistä ovat uudet taustat, jotka muuttavat sekä pelin tunnelmaa että sen sääntöjä. Uuden taustan saa käyttöön, kun puhkaisee vastaantulevan ilmapallon, ja niiden välillä voi vaihdella Vitan takakosketuspinnan pyyhkäisyillä. Tausta vaihtaa väriä ja samalla vaikuttaa peliin esimerkiksi muuttamalla tytön ilmapallon kiveksi, kutistamalla tytön leijuvaksi tai vaihtamalla painovoiman päinvastaiseksi.


Pelissä on yhteensä neljä tasoa, joista jokaisella on omat taustansa ja erityisominaisuutensa, joten vaikka jotkut pulmat välillä toistuvatkin, pysyy niiden ratkominen pääosin tuoreena koko pelin ajan. Muutaman kerran joutui pysähtymään hetkeksi ihmettelemään, kuten hyvässä pulmapelissä kuuluukin, mutta mitään erityisen turhauttavia kohtia eteen ei tullut.



Peli käyttää Vitan ominaisuuksia monipuolisesti hyödykseen, ja varsinaisia nappeja ei pelissä juuri tarvitse. Kosketusnäyttö, taustan kosketuspinta ja Vitan kääntely ovat päämekaniikat, ja toisinaan haaste nousee näiden kaikkien käyttämisestä yhtä aikaa rivakassa tahdissa. Vaikka tämä on pelin vahvuus, tuo se samalla mukanaan ongelmia. Koska tyttöä pidellään kädestä pitämällä sormea kiinni näytössä, tarkoittaa se sitä, että käsi peittää usein suuren osan ruudusta. Mekaniikat eivät myöskään aina ole täysin luotettavia, ja toisinaan on hankala sanoa, jääkö tyttö paikoilleen pelon vuoksi, vai siksi, ettei näytön kosketusta huomioitu.


Pienistä vioistaan huolimatta kyseessä on hyvä paketti, jota Vitan omistajille voi hyvällä omallatunnolla suositella. Visuaalisuutensa ja tunnelmallisuutensa lisäksi pelin sanaton tarinankerronta toimii. Läpipeluu kestää ehkä nelisen tuntia, mikä tuntui melko hyvältä ratkaisulta. Itse olisin mielelläni jatkanut vielä kentän tai pari, mutta peli jätti silti tyytyväisyyden tunteen. Murasaki Baby on persoonallinen ja massasta erottuva pulmapeli, joka onnistui täyttämään omat odotukseni – joskaan se ei niitä ylitäkään.