MotoGP 14
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Ajopelit |
Pelaajia: | 1-12 |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | Milestone |
Julkaisija: | Milestone |
Julkaisupäivä: | 20.06.2014 |
Pelin kotisivut |
Ympäri mennään, yhteen tullaan
Suuresta suosiosta nauttivien formuloiden rinnalta löytyy myös muita kuminkäryisiä kisoja. Milestone S.r.l.:n käsissä kaksipyöräisten Moto3-, Moto2- ja MotoGP-kilpailuja pääsee kokemaan myös kotisohvalta käsin. Mutta onko siinä mitään järkeä muille kuin tosifaneille?
Laji on itselleni lähes tuntematon käsite, joten MotoGP -kilpailut tiivistyvät päässäni lauseeseen “moottoripyörät ajavat ympyrää”. Yritin kuitenkin kokeilla peliä avoimin mielin, josko kehittäjänä toiminut Milestone olisi onnistunut saamaan mopoilusta nautittavaa myös ummikoille. Miellyttävästi peli aloittaakin lajin perusteista, opettaen pelaajaa oikeaoppiseen toimimiseen radalla. Oikeat ajolinjat ja jarrutus- sekä ohituspaikat tulevat alusta alkaen tutuiksi, ja esimerkiksi ajofysiikoiden realistisuustasoja pääsee säätelemään ja kokeilemaan. Ajofysiikat nousevat muutenkin pelin pirteimmäksi osa-alueeksi kaikin puolin. Kunnolla munatessaan ajan voi pysäyttää ja kelata taaksepäin, jolloin yksittäinen erhe ei pilaa koko kisaa, vaan hommaa voi yrittää vapaasti uudelleen. Loppujen lopuksi kuitenkin huomaa, ettei MotoGP:ssä ole pelinä edes paljoa opetettavaa.
Simulaattorin ja puhtaan arcaderämistelyn välimaastoon tipahtava MotoGP yrittää antaa jokaiselle jotakin, mutta ei kuitenkaan tarjoa kenellekään riittävästi. Helpommilla vaikeustasoilla meno muuttuu naurettavaksi pelaajan suditellessa ja koukatessa nurmikoiden kautta ilman suurempia ongelmia, eivätkä kulmissa sumpuiksi kerääntyvät kilpailijatkaan ole suunnaton este. Herrasmiessäännöistä välittämättömät voivat jopa ajaa rykelmän läpi suruttomasti ja ohittaa kertaheitolla puolet kisailijoista. Yhteentörmäyksenkin sattuessa takaisinkelaus antaa pelaajalle mahdollisuuden lukemattomiin uusiin yrityksiin, jolloin aristelu on käytännössä turhaa. Lopulta johtoasemaan päästessä vastustajista ei edes tarvitse huolehtia, sillä automaattisesti osoitetut ajolinjat ja jarrutuskohdat ohjaavat pelaajan käytännössä itsekseen kotiin.
Vaikeusasteen noustessa, tekoälyn kasvaessa sekä fysiikoiden vaihtuessa realistisemmiksi peli muuttuu vastavuoroisesti takavalosimulaattoriksi. Myönnettäköön, ettei minulla edes riittänyt enää halua vaikeampien tasojen moni-iltaiseen jankkaamiseen, sillä MotoGP 14 ei onnistu motivoimaan pelaajaansa parempiin suorituksiin.
Pääpelin keskittyessä kaasun ja jarrun vuorotteluun toivoisi, että muu pelisisältö yrittäisi tuoda esille mielenkiintoisia lähestymistapoja, mutta MotoGP etenee lähinnä tutun turvallisella polulla. Hahmonmuokkaus keskittyy lähinnä ajonumeron valitsemiseen ja hanskojen tai kypärän vaihtamiseen, monipuolisempaa hahmonrakentelua ei kannata odottaa. Halutessaan myös prätkätiimin vaihtaminen osaavampaan onnistuu.
Harmillisimpana osana koko MotoGP:n maailma tuntuu orvolta. Kisaamista edeltävä traileri ja varikolla hengailu on typistetty muutaman napin painallukseen, eivätkä muutamat pökkelöiset hahmot onnistu tuomaan tilanteisiin eloa saati kisahenkeä. Itse kisailunkin ympäristöt on toteutettu minimalistisen huonosti, verottaen innostusta entisestään, eikä väljähtänyt graafinen ilme auta asiaa. Xbox 360 -versio vaikutti ulosanniltaan vuosien takaiselta, varjojen vilkkumisen vesittäessä suurimmatkin voitonfanfaarit. Päketin päälle lyöty kaamea käyttöliittymä vain edistää sitä tunnetta, että kyseessä on eilispäivän peli.
Parhaimmillaan miellyttäviksi kuvailtavat ajofysiikatkaan eivät onnistu nostamaan MotoGP:tä harmaasta keskinkertaisuuden suosta. Aiheeseen vihkiytyminen etukäteen auttaa varmasti ylläpitämään innostusta pidemmänkin aikaa, mutta moottoripyöräummikkoa MotoGP 14 ei onnistu käännyttämään.
Rännistä sisään
Laji on itselleni lähes tuntematon käsite, joten MotoGP -kilpailut tiivistyvät päässäni lauseeseen “moottoripyörät ajavat ympyrää”. Yritin kuitenkin kokeilla peliä avoimin mielin, josko kehittäjänä toiminut Milestone olisi onnistunut saamaan mopoilusta nautittavaa myös ummikoille. Miellyttävästi peli aloittaakin lajin perusteista, opettaen pelaajaa oikeaoppiseen toimimiseen radalla. Oikeat ajolinjat ja jarrutus- sekä ohituspaikat tulevat alusta alkaen tutuiksi, ja esimerkiksi ajofysiikoiden realistisuustasoja pääsee säätelemään ja kokeilemaan. Ajofysiikat nousevat muutenkin pelin pirteimmäksi osa-alueeksi kaikin puolin. Kunnolla munatessaan ajan voi pysäyttää ja kelata taaksepäin, jolloin yksittäinen erhe ei pilaa koko kisaa, vaan hommaa voi yrittää vapaasti uudelleen. Loppujen lopuksi kuitenkin huomaa, ettei MotoGP:ssä ole pelinä edes paljoa opetettavaa.
Simulaattorin ja puhtaan arcaderämistelyn välimaastoon tipahtava MotoGP yrittää antaa jokaiselle jotakin, mutta ei kuitenkaan tarjoa kenellekään riittävästi. Helpommilla vaikeustasoilla meno muuttuu naurettavaksi pelaajan suditellessa ja koukatessa nurmikoiden kautta ilman suurempia ongelmia, eivätkä kulmissa sumpuiksi kerääntyvät kilpailijatkaan ole suunnaton este. Herrasmiessäännöistä välittämättömät voivat jopa ajaa rykelmän läpi suruttomasti ja ohittaa kertaheitolla puolet kisailijoista. Yhteentörmäyksenkin sattuessa takaisinkelaus antaa pelaajalle mahdollisuuden lukemattomiin uusiin yrityksiin, jolloin aristelu on käytännössä turhaa. Lopulta johtoasemaan päästessä vastustajista ei edes tarvitse huolehtia, sillä automaattisesti osoitetut ajolinjat ja jarrutuskohdat ohjaavat pelaajan käytännössä itsekseen kotiin.
Vaikeusasteen noustessa, tekoälyn kasvaessa sekä fysiikoiden vaihtuessa realistisemmiksi peli muuttuu vastavuoroisesti takavalosimulaattoriksi. Myönnettäköön, ettei minulla edes riittänyt enää halua vaikeampien tasojen moni-iltaiseen jankkaamiseen, sillä MotoGP 14 ei onnistu motivoimaan pelaajaansa parempiin suorituksiin.
Kumit puhki
Pääpelin keskittyessä kaasun ja jarrun vuorotteluun toivoisi, että muu pelisisältö yrittäisi tuoda esille mielenkiintoisia lähestymistapoja, mutta MotoGP etenee lähinnä tutun turvallisella polulla. Hahmonmuokkaus keskittyy lähinnä ajonumeron valitsemiseen ja hanskojen tai kypärän vaihtamiseen, monipuolisempaa hahmonrakentelua ei kannata odottaa. Halutessaan myös prätkätiimin vaihtaminen osaavampaan onnistuu.
Harmillisimpana osana koko MotoGP:n maailma tuntuu orvolta. Kisaamista edeltävä traileri ja varikolla hengailu on typistetty muutaman napin painallukseen, eivätkä muutamat pökkelöiset hahmot onnistu tuomaan tilanteisiin eloa saati kisahenkeä. Itse kisailunkin ympäristöt on toteutettu minimalistisen huonosti, verottaen innostusta entisestään, eikä väljähtänyt graafinen ilme auta asiaa. Xbox 360 -versio vaikutti ulosanniltaan vuosien takaiselta, varjojen vilkkumisen vesittäessä suurimmatkin voitonfanfaarit. Päketin päälle lyöty kaamea käyttöliittymä vain edistää sitä tunnetta, että kyseessä on eilispäivän peli.
Prätkiä, muttei hiiriä
Parhaimmillaan miellyttäviksi kuvailtavat ajofysiikatkaan eivät onnistu nostamaan MotoGP:tä harmaasta keskinkertaisuuden suosta. Aiheeseen vihkiytyminen etukäteen auttaa varmasti ylläpitämään innostusta pidemmänkin aikaa, mutta moottoripyöräummikkoa MotoGP 14 ei onnistu käännyttämään.
MotoGP 14 (Xbox 360)
Parhaimmillaan innostavaa moottoriurheilua ja pahimmillaan turhauttavaa ympyränkiertämistä, MotoGP jämähtää suurimman osan ajasta tylsistyttävään keskinkertaisuuteen josta löytää intoa vain, jos kisat ovat tosimaailmasta tuttuja.
- Ajofysiikat
- Yleinen tasapaksuus
Keskustelut (4 viestiä)
25.08.2014 klo 21.09
26.08.2014 klo 08.34
Penteleen Achievement-sukupolvi
26.08.2014 klo 13.40
Moottoripyörä
Moottori pyörä?
26.08.2014 klo 13.50
Ei onnistu motivoimaan? Odottaako arvostelija jotain unlock-supermopoja vai mitä? Ideahan urheilupeleissä, ja urheilussa yleensä, on saavuttaa parempia tuloksia, sijoituksia ja enemmän pisteitä
Penteleen Achievement-sukupolvi
Niin no, jos peli on tylsä, ei pelaaminen kiinnosta.
Kun minä olin veteraani ja tuhosin 2000 tuntia space invaderssissa oli kaikki saatanasta