Huh huh, kesäkunto on nyt kovimmillaan, kiitos tuhansien pyöräiltyjen kilometrien. Hetkonen – peili ei ole aivan samaa mieltä. Ahaa, nyt sen hoksaan: tuhannet kilometrit pyörän selässä eivät näy vartalossa, jos ne on rullailtu Xbox 360:llä Le Tour de France 2014 –pelissä. Jospa ensi kesänä pyöräiltäisiin ihan oikeasti. Ehkä.


Jokin aika sitten päättyneet Ranskan ympäriajot tarjosivat kilpailijoille ja faneille matkan kirjaimellisesti Ranskan ympäri, mutta entäpä näin kisakarkeloiden jälkeen? Pyöräily helpottaa kaihon tunnetta, mutta vaihtoehtoisesti menneet kisaetapit voi kokea teeman mukaisessa videopelissä.



Pelin ensikertalaisille on tarjolla harjoittelumuoto, jossa pelin painikkeet käydään lävitse. Opastus pelin maailmaan tarjoaa hyvän pohjan alkuun, mutta pelissä taktikoinnille ja kisoissa pärjäämiselle saisi olla jatkokurssi. Menestyminen kilpailun etapeilla vaatii nimittäin oikeanlaista taktiikkaa. Sopivan taktiikan löydyttyä voi harmikseen todeta, ettei se välttämättä toimikaan seuraavassa kilpailussa, jossa rataprofiili on erilainen. Etapit ovat suureksi osaksi yli 150 kilometrin mittaisia; lyhyin on 27 ja pisin 230 kilometriä.


Kun pelin perusteet ovat selvillä, voi siirtyä Tour De France -pelimuotoon, jossa pelaaja pääsee ajamaan Ranskan ympäri haluamillaan asetuksilla. Aluksi valitaan ohjastettava pyörätiimi, jonka jälkeen tehdään valintoja ajettavien etappien suhteen. Kisatilanteessa voi oman tiimin jäseniä käskyttää erilaisiin toimiin, esimerkiksi yrittämään karkaamista muulta porukalta. Kesken kisan voi vaihtaa myös ohjattavaa hahmoa oman joukkueen sisällä. Taktikointi toimii jouhevasti kesken pelin, kun automaattipilotti ottaa ohjat siksi aikaa, kun pelaaja antaa käskyjä.

Kun edellinen pelimuoto on kyllästymiseen asti koluttu, voi lisää mielenkiintoa hakea taktikointia lisäävästä Pro Team -moodista, jossa pelaaja pääsee itse rakentamaan tiiminsä tarjolla olevista vaihtoehdoista. Jotkut pyöräilijät ovat vahvempia epätasaisessa maastossa, kun toiset taas jyräävät spurtteja vaativissa tilanteissa. Näitä ja paria muuta elementtiä sopivasti yhdistelemällä on kisoissa vahvoilla.




Kaiken kukkuraksi pelistä löytyy mehevältä kuulostava jaetun ruudun moninpeli. Ajatuksena se on kovin kiva ja melkein pelistandardeihin kuuluva, mutta omat ongelmansa sitäkin vaivaavat. Teknisesti moninpelissä ei ole suurempaa vikaa, mutta pelikaverin innostaminen fillaripeliin osoittautui todella hankalaksi. Väkisin vänkäämällä kaveri suostui aloittamaan vielä toisen etapin, mutta pituutensa takia se jäi hyvin äkkiä kesken.

Pelin latteutta koristaa vanhentuneen näköinen grafiikka ja erittäin köykäinen soundtrack. Kisoissa ohjeita antava taustaäänikin alkaa ärsyttää nopeasti. Pelinappulat on onneksi ihan järkevästi sijoiteltu, mutta ohjaaminen kurveissa on kankeaa ja välillä mahdottoman tuntuista.


Kuka sitten virtuaalisesti lähtisi fillaroimaan? Aika harva. Pelin peruspilarit ovat tyydyttävällä mallilla, mikä ei tee kuitenkaan kokemuksesta millään tavalla mielenkiintoista tai houkuttelevaa. Ensimmäiset etapit pelailee vielä ihan mukavissa tunnelmissa, mutta todellisuus kokonaisuuden yksitoikkoisuudesta selviää hyvin äkkiä. Peli rullaa rauhassa ja sen kiinnostavin puoli on tiimin sisäinen taktikointi, joka kuitenkin aukeaa turhan hitaasti aiheeseen perehtymättömälle. Nykyaikaisille markkinoille pelissä on aivan liian vähän vaihtelevaa tekemistä, joten sitä on huono suositella edes alelaareista muille kuin lajin ja Ranskan ympäriajojen faneille. Muiden kannattaa sen sijaan sijoittaa rahat esimerkiksi oikeaan polkupyörään.