Tunnustan, että olen nirso sandbox-pelien suhteen. Samoin GTA-fanitukseni ei ole varmaan mennyt moneltakaan ohi. Olen ollut Houserien nyrjähtäneen maailmankuvan ystävä alusta alkaen, ja kolmososan jälkeen GTA:sta tuli myös se tekninen merkkipaalu, johon avoimen maailman riehuntoja verrataan.


Ennakkoasenteeni ei ole monestikaan mennyt hukkaan, sillä R* on paistatellut pitkään vapaiden maailmojen ykkösenä. Moni muukin sandbox on ollut ihan viihdyttävä, mutta ei kuitenkaan sellainen, jonka kanssa viihtyisin koneen ääressä liian myöhään ja jonka pelaamista miettisin myös arkisia askareita toimittaessani. Watch_Dogs pääsee jo aika lähelle.



Tietotekniikan lisääntyvä rooli ihmisten elämässä mietityttää monia. Vaikka automaatio ja tietoverkot nopeuttavat asioita, niissä on myös haittapuolensa. Salasanoja saa vaihdella taajaan ja tietomurrot ovat jo arkipäivää. Muutama viikko sitten tuli ilmi, että naapurimaamme Viron suurella innolla esitelty sähköinen äänestys on niin täynnä reikiä, ettei sitä kannattaisi käyttää lainkaan.


Watch_Dogsin käsikirjoittajat ovat ammentaneet tästä lähtökohdasta. Pelin nykypäivään sijoittuvassa sci-fi-dystopiassa Chicagon kaupunki on siirtynyt käyttämään ctOS:ää, joka ohjaa käytännössä koko infrastruktuuria. Samalla systeemi säilyttää myös kaikkia mahdollisia tietoja kaikista kaupungin asukkaista. Tämähän ei voisi mitenkään mennä pieleen.

Pelaajan alter ego puolestaan on Aiden Pearce, eettinen pikkurikollinen, joka tulee ctOS:ää hakkeroidessaan sohaisseeksi hiukan liian suureen muurahaispesään. Sivulliset kärsivät ja kostoreissuhan siitä sitten tulee. Ei mitään varsinaisesti uutta.




Yllätyin siitä, miten vähän lattea alkuasetelma haittasi. GTA:ssa olen joskus antanut anteeksi melko kökköistäkin teknistä toteutusta ja tehtäväsuunnittelua hyvän tarinan vuoksi, mutta WD:ssä huomasin toimivani päinvastoin. Jo ensimmäiset minuutit nimittäin näyttivät hyviltä. Eivät nyt ihan sellaisilta, kuin hurjimmissa bullshoteissa, mutta vallan siistiä meno on ainakin PS4:llä, 900p-tarkkuudesta ja 30 fps:n päivitysnopeudesta huolimatta. Vauhdin tunne autolla ajaessa on aivan eri luokkaa kuin entisellä konsolisukupolvella ja yksityiskohtien määrä on silminnähden lisääntynyt. Ensimmäistä kertaa tuntui, etten maksanut uudesta konsolista aivan turhan takia.

Muutenkin Watch_Dogs tuntuu ymmärtäneen onnistuneen GTA-kloonin ykkösvaatimuksen: sen, ettei GTA-kloonia kannata tehdä lainkaan. Sen sijaan kannattaa ottaa hyvät perusainekset ja lisätä soppaan mahdollisimman paljon omaa. WD ei yritä tehdä tappamisesta samalla tavoin kepeää puuhaa, eikä se väännä jatkuvasti vitsiä. Tehtävät voi melko usein ratkaista väkivallattomasti, ja jos koko lähtöasetelma ei olisi sci-fiä, voisi peliä jopa kutsua jollain tavoin realistiseksi. Itsestään palautuvaa terveyttä ja varsin hyvää juoksukuntoa lukuun ottamatta kun Aiden ei ole mikään yli-ihminen.




Pelin keskeistä sisältöä on siis hakkerointi ja pelaajan tärkein työväline on matkapuhelin. Sen Profiler-toiminnon avulla on mahdollista esimerkiksi urkkia, mitä kaupungin käyttis tietää ohikulkijoista. Tämä tieto on avain kaikenlaiseen toimintaan: voit kaapata keskusteluita, löytää tiedonjyväsiä ja selvittää rikoksia. Hauskana yksityiskohtana ctOS kaivaa jokaisesta hahmosta mahdollisimman nolon tiedonjyväsen suoraan nimen alle. Tirkistelijäluonteille mukaan on työnnetty runsaasti pitkiä puhelu- ja tekstiviestilätinöitä.

Vielä mielenkiintoisemmaksi homma menee, kun nappaa haltuunsa valvontakameran. Sillä voi paitsi profiloida laajemman alueen kerralla, myös hypätä kamerasta toiseen ja tunkeutua eri järjestelmiin. Kärsivällinen hakkeri pystyy häiriköimään suuren osan vartijoista kebab-kioskille ennen kuin edes astuu rakennukseen. Jos on luonteeltaan minun kaltaiseni pelimoottorin rajoituksilla leikkijä, tästä toiminnosta irtoaa hupia pitkäksi aikaa.


Myös autoa ajaessa voi hakkeroida liikenteenohjausta. Eräs pelin tyydyttävimpiä hetkiä onkin ajaa itse läpi liikennevaloista, vaihtaa sitten kaikki ajosuunnat vihreälle ja katsoa, kuinka takaa-ajavat autot rysäyttävät nippuun. Myös tiesulkuja ja muuta mukavaa voi tielle heitellä. Toimintaan mukaan ehtimistä helpottaa jo vakiokalustoon kuuluva bullet tim...Focus-toiminto. Taidot karttuvat pelin edetessä, ja niiden käyttöön saamiseen voi hieman vaikuttaa yksinkertaisen taitopuun kautta.

Meemeistä innostunutta nyky-yleisöä WD kalastelee siellä täällä vilahtavilla viittauksilla. Kaupungilla on mainostauluja, joihin voi hakkeroida doge-filosofiaa ja muita 4chanin/redditin klassikoita. Pelin muuten synkähköön luonteeseen tämä istuu ehkä vähän huonosti, mutta hymyilytti toki ensimmäisellä kertaa.




Ei peli sentään täydellinen kuitenkaan ole. Kuten jo totesin, henkilöhahmot eivät ole sieltä innostavimmasta päästä, eikä heidän kohtalostaan lopulta ole kovin kiinnostunut. Myös tarinan sisäinen logiikka hieman ontuu: välillä ctOS:n kaikkivoipaisuus tuntuu varsin epäuskottavalta, välillä taas kaupungissa tuntuu riehuvan aseistettuja jengejä ilman että isoveli tietää asiasta mitään.

Kaupunkiin upotetut pikkutehtävät häviävät selvästi pahimmalle kilpailijalle. Cash Run -nimiset kolikonkeräilyt ovat ylipitkiä, rikosten ratkomiset Profilerin avulla taas todella itseään toistavia. Vähän enemmän vaihtelua tulee Convoy- ja Gang hideout -tehtävissä. Tehtävistä saa rahaa, mutta toisaalta rahaa ei oikeastaan tarvitse yhtään mihinkään, sillä peli jakelee hyvin avokätisesti bonusesineitä etenemisestä.


Autot ovat samanlaisia pastisseja tosielämästä kuin GTA:ssakin. Osa niistä on ulkonäöltään onnistuneempia kuin toiset, mutta lähes kaikki ovat ihan järjettömän kestäviä. Kun tämä yhdistetään pelaajan automaattisesti palautuvaan terveyteen, voi takaa-ajoja jatkaa käytännössä loputtomiin.

Ennakkomateriaalissa painotettiin kovasti, että verkkopeli on todella oleellinen osa kokemusta ja sitä olisi hyvin tärkeää kokeilla ennen arvostelun kirjoittamista. Olisi varmasti, jos se esimerkiksi toimisi. Julkaisupäivänä palvelimet kaatuivat, eikä yhdistäminen ole onnistunut kunnolla sen jälkeenkään. Välillä pelaajia ei löydy lainkaan, välillä kuulemma NAT-tyyppi on väärä. Tyydyin siis katsomaan videota moninpelistä ja ihan hauskaltahan se vaikuttaa, etenkin koska moninpeli ei ole erillinen palikkansa vaan niveltyy osaksi jokaisen pelaajan kaupunkia. Enemmän aiheen parissa puuhannut saa täydentää mieluusti kokemuksiaan kommentteihin.


Kielteisiä kommentteja on kuulunut myös PC-version toimivuudesta ja pelin yleisestä bugisuudesta. Itse törmäsin useamman tunnin pelin aikana vain kerran tilanteeseen, jossa tehtävä muuttui bugin vuoksi mahdottomaksi suorittaa. Näin ollen ainakaan PS4-versio ei omiin silmiini ole mitenkään poikkeuksellisen rikki.



Moitteista huolimatta Watch_Dogs on viihdyttävä kokemus, eikä se tunnu loppuvan heti keskenkään. Vaikka pelasin juonta likimain suoraan, kokeillen vain välillä sivutehtäviä, pääsin tarinassa muutamassa illassa vasta puolivälin tienoille. Muutakin keräiltävää ja tehtävää virtuaali-Chicagosta löytyy, ja vaikkei kartta olekaan valtavan suuri, siihen mahtuu monenlaista aluetta. Voisin kuvitella, että tutkimusmatkailusta kiinnostuneet löytävät nurkista yhtä jos toistakin.


Nostaisin siis WD:n hiekkalaatikoiden priimaluokkaan, vaikkakin hieman GTA-tason alapuolelle. Se ei ole aivan se kuusikätinen jumalolento, jonka ennakkomarkkinointi meille halusi myydä, mutta missään nimessä ansaitsematonta vauhdikkaasti käynnistynyt myynti ei ole ollut. Suhtautuisin terveen epäilevästi vanhojen konsoleiden versioihin, mutta ainakin PS4:lle Ubisoftin jättiponnistus on tuottanut pelin, johon tulee varmasti palattua vielä pitkään.