Professori Layton ja Phoenix Wright ovat molemmat tahoillaan tunnettuja ammattilaisia – Layton rakastaa pulmien ja mysteerien ratkomista, kun Wright huutelee vastalauseitaan oikeussalissa. Molemmat ovat vakiinnuttaneet asemansa omaksi pelisarjakseen, mutta ensimmäistä kertaa sankarit kohtaavat nyt samassa pelissä.




Tämänkertaisten mysteerien selvittäminen alkaa hyvin perinteisen Layton-pelin tapaan. Professori on oppipoikansa Luken seurassa, kun pelästynyt naishenkilö, Espella, saapuu parivaljakon luokse mukanaan viesti Laytonin vanhalta tutulta. Vähän puhetta noidista, Labyrinthia-nimisestä mystisestä paikasta sekä vaarassa olevasta naisesta, ja herrasmieskaksikkomme on valmiina uusiin seikkailuihin.

Muutamia vastoinkäymisiä ja ratkottuja pulmia myöhemmin Layton ja Luke ajautuvat itse Labyrinthiaan, kun Espella jää Lontooseen ja joutuu ongelmiin lain kouran kanssa. Ketkäs muutkaan naista pääsevät puolustamaan kuin Phoenix Wright ja Maya Fey. Oikeuskiemuroiden saattelemana tilanne on pian jotenkin se, että koko poppoo, Layton, Luke, Wright, Maya ja Espella, ovat Labyrinthiassa – oudossa rinnakkaismaailmassa, jossa ihmiset kovin yllättäen sattuvat pitämään kovasti sekä pulmista että oikeudenkäynneistä, ja usein puolustettavaksi päätyy noidaksi epäilty Espella.



Peli on jaettu pulmanratkaisu- ja oikeusjaksoihin, jotka vuorottelevat luvuittain. Pulmanratkaisuosuuksissa ympäristöjä tutkitaan aiempien Layton-pelien tavoin liikuttamalla stylusta kosketusnäytöllä, ja tarkkailemalla koska yläruudussa liikkuva suurennuslasi muuttaa väriään paljastaen interaktiiviset kohdat. Ruudun haravoimisessa ei tarvitse tällä kertaa olla yhtä tarkka, sillä niihin piilotettuja vihjekolikoita löytyy joka ruudusta aina kolme, ja piilotettujen pulmien määräkin kerrotaan. Tärkeintä on tietenkin löytää pääpulmat ja henkilöt joille jutella, jotta juoni edistyy.

Pulmia on jälleen monenlaisia palapeleistä loogisiin pulmiin, mutta pulmasuunnittelu ei ole samalla tasolla kuin aiemmissa peleissä. Pulmiin tuntuu olevan panostettu vähemmän ja ne tuntuvat paljon helpommilta. Niitä on myös vähemmän kuin aiemmin, mikä on tosin ymmärrettävää, kun puolet pelistä vietetään oikeussaleissa.

Oikeudenkäynnit taas ovat tuttuja Ace Attorney -pelien ystäville. Puolustusasianajajana toimivan Wrightin on löydettävä todistajien lausunnoista ja todistusaineistosta ristiriitaisuuksia, joilla jatkuvasti oikeuden eteen joutuvan Espellan syyttömyys todistettaisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa todistajien hiillostamista ja oikeissa kohdissa oikeiden todisteiden esittämistä. Dramaattisuudesta ei tingitä, kun Wright huutaa vastalauseitaan sormi todistajia osoittaen. Aiemmista peleistä poiketen myös Phoenix Wrightilla on nyt käytössään löydetyt vihjekolikot, joilla oikeat valinnat löytyvät helpommin. Uudistus toimii, sillä turhan usein pelissä joutuu tilanteeseen, jossa vastaus on selvä, mutta oikea tapa esittää se ei – tällöin uhraa kolikon jos toisenkin ihan mielellään.




Vaikka eri pelimoodit pidetään toisistaan melko erillään, yhdistelmä toimii – näin ehkä siksi, että erilaisuudestaan huolimatta pelien kohderyhmä lienee pitkälti sama. Myös Wright ja Maya pääsevät pulmanratkaisuun ja toisaalta Layton ja Luke oikeussaliin. Kun Phoenix Wright ja Hershel Layton huutavat yhtä aikaa “Objection!”, siinä vain on sitä jotain.