Metal Gear Solid V: Ground Zeroes
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Kojima Productions |
Julkaisija: | Konami |
Julkaisupäivä: | 20.03.2014 |
Pelin kotisivut |
Vuoden paras maksullinen demo
Kuuban rannikolla sijaitsevan USA:n vankileirin lähistöllä sataa vettä, ja jäntevä supersotilas kiipeää liukasta kalliota ylöspäin. Kielekkeen kohdalla kamera kääntyy suoraan miehen kasvoihin. Sotilas on tietenkin Snake, joka katsoo suoraan pelaajaan ja toteaa (nyt Kiefer Sutherlandin äänellä) ”Kept you waiting, huh?”. Tämä repliikki asettaa seuraavien noin kahden ja puolen tunnin pohjavireen: hän teki comebackin, hän on tullut takaisin.
Annoin kuusi vuotta sitten MGS4:lle korkean arvosanan, ihan koska se oli oikeasti huikeaa digitaalista viihdettä, josta nautin. Samalla se oli kuitenkin hyvin kaukana siitä, mitä Playstation 1:n Metal Gear Solid aikanaan oli – ja tätä ennestään korosti se, että pätkä MGS1:stä oli mukana pelissä. Hiiviskely oli vaihtunut rymistelyyn ja ympärillä käytävät sodat peittivät alleen mahdollisuudet salakuunteluun. Välillä paistettiin kananmunia. Netissä on spekuloitu, että Hideo Kojima purki nelososassa turhautumiaan koko sarjaan ja peliteollisuuteen yleensä, enkä pidä tätä mitenkään mahdottomana ajatuksena. Sota oli muuttunut, vanha Snake oli väärä mies taistelukentälle ja Hideo väärä mies suunnittelemaan pelejä. Nyt tekemisen ilo kuitenkin tuntuu löytyneen uudestaan, sillä Ground Zeroes on huomattavasti edeltäjäänsä puhdasoppisempi peli.
Kuten nelososan jäljiltä yleisesti veikattiin, Snaken seikkailut eivät jatku nykypäivässä. Kelloa on käännetty noin 40 vuotta taaksepäin, aikaan jolloin ydinasepullistelu kukoisti ja Neuvostoliitto oli suurvalta muuallakin kuin Putinin kuvitelmissa. Ground Zeroesin tarina on jatkoa alunperin PSP:lle ilmestyneelle Peace Walkerille, joka useimmilta jäi varmasti pelaamatta alustavalinnan vuoksi. Kuulun itsekin tähän ryhmään, mutta onneksi itseään voi nykyään sivistää myös HD Collectionin kautta. Jos PW on tuntematon, kannattaa lukaista ainakin GZ:n alussa tarjottava taustatarina, ettei puolet pelistä mene vain päätä raapiessa. Lyhyesti ja spoilaamatta voi kertoa lähinnä sen, että tarkoitus on pelastaa vankeja.
Myös pelillisesti on palattu entiseen, erittäin tervetulleessa mielessä. MGS 4:n yltiöräiskintä on korvautunut vanhanmallisella hiippailulla ja nukutuspistoolille on jälleen käyttöä. Teknolelujen määrä on pudotettu lievästi scifistetyn 70-luvun puolivälin tasoon, eli miltei olemattomiin. Kumarruksena uusimmalle hipsterivillitykselle C-kasetit ja aito, lisensoitu Walkman esiintyvät nekin pelissä. Kaiken kaikkiaan koin pelatessani vahvoja takaumia siihen, miltä ensimmäisen MGS:n pelaaminen tuntui. Vaikeusaste on ainakin Normalilla inhimillinen myös minun kaltaiselleni (= huonolle) hiiviskelyjen pelaajalle, joten veteraaneille se on varmasti aivan läpikävelyä.
Ground Zeroes käyttää Kojima Productionsin omaa Fox Engineä, ja sen ulkonäköä onkin ruodittu runsaasti. Arvosteluun saapui X360-versio, joka ei tietenkään pärjää uudemmille konsoleille, mutta näyttää alusta huomioiden oikein hienolta. Vesisateen piiskaama öinen vankileiri on juuri niin masentavan näköinen kuin voi kuvitella. Jo Kojima Productionsin tavaramerkiksi muodostuneet harkitut kamerakulmat ovat tallella, eikä ärsyttäviä tasobugeja juuri esiinny. Kontrollit ovat toimivat, eikä pelistä nauttimista estä muutenkaan kerrassaan yhtään mikään.
Suurin ongelma pelissä onkin, että huvi loppuu melkein heti kun se on alkanut. Kyseessä on pelkkä laajennettu maistiainen varsinaisesta Metal Gear Solid V: The Phantom Painista, vaikka TPP sijoittuukin kronologisesti noin vuosikymmenen GZ:n jälkeen. Kaltaiseni superjumittaja, joka vielä otti tavoitteekseen pelata juoni läpi ilman yhtään tappoa ja hälytystä ja joutui siksi jatkuvasti ottamaan uusiksi checkpointista, sai päätehtävään kulumaan pelikellon mukaan 150 minuuttia. Kaikkineen peliaikaa kului ehkä kolmisen tuntia. Vaikka pääjuonen jälkeen onkin mahdollista pelata vaikka minkälaisia sivutehtäviä, en itsekään usko että niihin juuri palaan. Tarina on koettu ja jään odottamaan sen jatkoa, surullisen tietoisena siitä, että sitä todennäköisesti saa odottaa kauan. Näin vähästä se alennettu reilu kolmekymppiäkin on turhan kova hinta. Toisaalta ymmärrän, että näillä tuotantoarvoilla GZ:n julkaisu ilmaisena demona olisi ollut melkoinen taloudellinen panostus – olkoonkin, että se olisi varmasti tuonut sarjalle uusia faneja.
Seuraa se osuus, jossa saarnaan kuorolle. Ne, jotka eivät pidä Metal Geareista, ovat jo sulkeneet välilehden tai kirjoittavat kommenttikenttään mouhotusta siitä, miksi helvetissä käytännössä maksullinen demo saa näin kovat pisteet.
Siksi helvetissä, että GZ:n ensimmäiset minuutit olivat itselleni pelkkää kylmää värettä. Se edustaa monessa suhteessa paluuta sen ytimeen, miksi Metal Gear on yksi klassisista pelisarjoista. Aivan kuten pidin aikanaan X-Filesin salaliittokuvioista, pidän Metal Gearin yllättävistä juonenkäänteistä. Pidän sen elokuvamaisesta toteutuksesta ja ylipäätään siitä, miten harkittua kaikki on. Käsikirjoituksessa ei ole mitään ylimääräistä ja kaikki merkitsee jotain. MGS ei ole realistista sotilastoimintaa nähnytkään, mutta se on pahuksen viihdyttävää elokuvamaista menoa, joka pitää pelaajan varpaillaan seuraavaa käännettä odotellessa. Peleillä on vahva pasifistinen sanoma ja niiden tarina sotkee kiehtovalla tavalla totuutta ja fiktiota. MGS:ää pelatessa on mahdollista tuntea jotakin, eikä samaa voi sanoa kovin monesta pelistä.
Annoin kuusi vuotta sitten MGS4:lle korkean arvosanan, ihan koska se oli oikeasti huikeaa digitaalista viihdettä, josta nautin. Samalla se oli kuitenkin hyvin kaukana siitä, mitä Playstation 1:n Metal Gear Solid aikanaan oli – ja tätä ennestään korosti se, että pätkä MGS1:stä oli mukana pelissä. Hiiviskely oli vaihtunut rymistelyyn ja ympärillä käytävät sodat peittivät alleen mahdollisuudet salakuunteluun. Välillä paistettiin kananmunia. Netissä on spekuloitu, että Hideo Kojima purki nelososassa turhautumiaan koko sarjaan ja peliteollisuuteen yleensä, enkä pidä tätä mitenkään mahdottomana ajatuksena. Sota oli muuttunut, vanha Snake oli väärä mies taistelukentälle ja Hideo väärä mies suunnittelemaan pelejä. Nyt tekemisen ilo kuitenkin tuntuu löytyneen uudestaan, sillä Ground Zeroes on huomattavasti edeltäjäänsä puhdasoppisempi peli.
Kylmä sota on täällä taas
Kuten nelososan jäljiltä yleisesti veikattiin, Snaken seikkailut eivät jatku nykypäivässä. Kelloa on käännetty noin 40 vuotta taaksepäin, aikaan jolloin ydinasepullistelu kukoisti ja Neuvostoliitto oli suurvalta muuallakin kuin Putinin kuvitelmissa. Ground Zeroesin tarina on jatkoa alunperin PSP:lle ilmestyneelle Peace Walkerille, joka useimmilta jäi varmasti pelaamatta alustavalinnan vuoksi. Kuulun itsekin tähän ryhmään, mutta onneksi itseään voi nykyään sivistää myös HD Collectionin kautta. Jos PW on tuntematon, kannattaa lukaista ainakin GZ:n alussa tarjottava taustatarina, ettei puolet pelistä mene vain päätä raapiessa. Lyhyesti ja spoilaamatta voi kertoa lähinnä sen, että tarkoitus on pelastaa vankeja.
Myös pelillisesti on palattu entiseen, erittäin tervetulleessa mielessä. MGS 4:n yltiöräiskintä on korvautunut vanhanmallisella hiippailulla ja nukutuspistoolille on jälleen käyttöä. Teknolelujen määrä on pudotettu lievästi scifistetyn 70-luvun puolivälin tasoon, eli miltei olemattomiin. Kumarruksena uusimmalle hipsterivillitykselle C-kasetit ja aito, lisensoitu Walkman esiintyvät nekin pelissä. Kaiken kaikkiaan koin pelatessani vahvoja takaumia siihen, miltä ensimmäisen MGS:n pelaaminen tuntui. Vaikeusaste on ainakin Normalilla inhimillinen myös minun kaltaiselleni (= huonolle) hiiviskelyjen pelaajalle, joten veteraaneille se on varmasti aivan läpikävelyä.
Märkää, kaunista ja lyhyttä
Ground Zeroes käyttää Kojima Productionsin omaa Fox Engineä, ja sen ulkonäköä onkin ruodittu runsaasti. Arvosteluun saapui X360-versio, joka ei tietenkään pärjää uudemmille konsoleille, mutta näyttää alusta huomioiden oikein hienolta. Vesisateen piiskaama öinen vankileiri on juuri niin masentavan näköinen kuin voi kuvitella. Jo Kojima Productionsin tavaramerkiksi muodostuneet harkitut kamerakulmat ovat tallella, eikä ärsyttäviä tasobugeja juuri esiinny. Kontrollit ovat toimivat, eikä pelistä nauttimista estä muutenkaan kerrassaan yhtään mikään.
Suurin ongelma pelissä onkin, että huvi loppuu melkein heti kun se on alkanut. Kyseessä on pelkkä laajennettu maistiainen varsinaisesta Metal Gear Solid V: The Phantom Painista, vaikka TPP sijoittuukin kronologisesti noin vuosikymmenen GZ:n jälkeen. Kaltaiseni superjumittaja, joka vielä otti tavoitteekseen pelata juoni läpi ilman yhtään tappoa ja hälytystä ja joutui siksi jatkuvasti ottamaan uusiksi checkpointista, sai päätehtävään kulumaan pelikellon mukaan 150 minuuttia. Kaikkineen peliaikaa kului ehkä kolmisen tuntia. Vaikka pääjuonen jälkeen onkin mahdollista pelata vaikka minkälaisia sivutehtäviä, en itsekään usko että niihin juuri palaan. Tarina on koettu ja jään odottamaan sen jatkoa, surullisen tietoisena siitä, että sitä todennäköisesti saa odottaa kauan. Näin vähästä se alennettu reilu kolmekymppiäkin on turhan kova hinta. Toisaalta ymmärrän, että näillä tuotantoarvoilla GZ:n julkaisu ilmaisena demona olisi ollut melkoinen taloudellinen panostus – olkoonkin, että se olisi varmasti tuonut sarjalle uusia faneja.
Vihaajat vihaavat
Seuraa se osuus, jossa saarnaan kuorolle. Ne, jotka eivät pidä Metal Geareista, ovat jo sulkeneet välilehden tai kirjoittavat kommenttikenttään mouhotusta siitä, miksi helvetissä käytännössä maksullinen demo saa näin kovat pisteet.
Siksi helvetissä, että GZ:n ensimmäiset minuutit olivat itselleni pelkkää kylmää värettä. Se edustaa monessa suhteessa paluuta sen ytimeen, miksi Metal Gear on yksi klassisista pelisarjoista. Aivan kuten pidin aikanaan X-Filesin salaliittokuvioista, pidän Metal Gearin yllättävistä juonenkäänteistä. Pidän sen elokuvamaisesta toteutuksesta ja ylipäätään siitä, miten harkittua kaikki on. Käsikirjoituksessa ei ole mitään ylimääräistä ja kaikki merkitsee jotain. MGS ei ole realistista sotilastoimintaa nähnytkään, mutta se on pahuksen viihdyttävää elokuvamaista menoa, joka pitää pelaajan varpaillaan seuraavaa käännettä odotellessa. Peleillä on vahva pasifistinen sanoma ja niiden tarina sotkee kiehtovalla tavalla totuutta ja fiktiota. MGS:ää pelatessa on mahdollista tuntea jotakin, eikä samaa voi sanoa kovin monesta pelistä.
Metal Gear Solid V: Ground Zeroes (Xbox 360)
Lyhyesti: Ground Zeroes on juuri niin lyhyt kuin pelättiinkin, mutta lyhyt kesto on täynnä herkkua pelisarjan ystäville.
- Timanttinen toteutus
- Veitsellä leikattava tunnelma
- Uskon palautuminen Kojiman kykyihin
- Aivan liian lyhyt
- Tästä johtuen aivan liian kallis
- Varsinaista Phantom Painia saanee odottaa pitkään
Keskustelut (20 viestiä)
25.03.2014 klo 13.43 4
25.03.2014 klo 14.13 3
25.03.2014 klo 17.25 8
25.03.2014 klo 17.27 7
Pojan (13v.) kanssa aloteltiin pelaa MGS1:stä, kun ei ole sarjan pelejä ennen pelannut, ja itsekin pelasin aikoinaan MGS2:seen asti. Hienoja hetkiä luvassa...takuu varmasti.
another sekopää in the making. "ei ne ikärajat nyt meidän mattia koske kun se on niin kypsä"
Rekisteröitynyt 26.09.2007
25.03.2014 klo 17.30 3
Moderaattori
Rekisteröitynyt 27.10.2008
25.03.2014 klo 18.30 9
Jos unohdetaan hintalappu ja ajatellaan tätä demona, niin olihan tuo reilun tunnin pyräys äärimmäisen viihdyttävä ja nautinnollinen kokemus. Kaikki on toteutettu niin viimeisen päälle hienosti ja tunnelma meinaa syöksyä kotisohvalle. Grafiikka on nättiä Xbox Onen kevennetystä 720p resoluutiosta huolimatta ja kontrollit sopivat käteen kuin rasvattu. Odotukset lopullista julkaisua kohtaan ovat nyt korkealla, mutta ei se silti tee oikeutetuksi rahastaa tästä useita kymppejä. Joka tapauksessa allekirjoittanut tahtoo lisää tätä…
Rekisteröitynyt 04.07.2007
25.03.2014 klo 18.32 9
Rekisteröitynyt 09.08.2009
25.03.2014 klo 18.47 3
MGS 4 oli sellaista ripulikuraa että varmasti myös Kojima itse toivoo ettei olisi peliä tehnytkään.
No vaikka nelonen ei ollutkaan kakkosen ohella parhaimpia Metal Geareja oli se ihan hyvä peli silti ja saattoi Solid Snaken tarinan päätökseen (toivottavasti vaikka tosin namupylly Meryliä ois katsonut toisenkin pelin verran ;) )
Kolmonen on ehdottomasti mielestäni paras MGS ja kun seuraava osa sijoittuu samaan kylmänsodan teemaan on odotukset korkealla!
Taidampa tässä täpinöissäni pelata MGS3sen läpi taas kertaalleen :) SE ALKUVIDEO!
25.03.2014 klo 21.51 8
Pelinähän se on toki komea, toimiva ja kaikkea mitä laadukkaan AAA-tason pelin tulee olla, se ei vain ollut tarpeeksi MGS. Ja jotenkin kaikki juonikuviot menivät niin naurettavan yli, etten pystynyt niihin suhtautumaan samalla huumorilla kuin aiemmissa osissa, vaan ne olivat enemmänkin noloja.
Itsellä meni usko sarjaan MGS4:n myötä, jospa tämä todella palauttaisi uskon sarjaani!
25.03.2014 klo 21.56 6
26.03.2014 klo 00.01 6
En ainakaan henkilökohtaisesti tunne tulleeni ryöstetyksi mutta silti vähän pelottaa jos tästä tulee yleinenkin tapa kehittäjille.
Pelistä on aika ristiriitaiset fiilikset, erittäin hyvä pelata mutta PALJON puuttuu. Erityisesti vituttaa että edellisistä osista tuttuja hommia on karsittu.
Kiefer ei ole Hayter mutta ääneen tottuu aika mukavasti. "keptjuvaitinghuh" ja "she surfaifd" räsähti korvaan aika pahasti.
26.03.2014 klo 12.31 6
Pojan (13v.) kanssa aloteltiin pelaa MGS1:stä, kun ei ole sarjan pelejä ennen pelannut, ja itsekin pelasin aikoinaan MGS2:seen asti. Hienoja hetkiä luvassa...takuu varmasti.
another sekopää in the making. "ei ne ikärajat nyt meidän mattia koske kun se on niin kypsä"
Enemän huolestuttaa, että tyypin kirjoitusasu, yhdyssanat ja välimerkit ovat kolmetoistavuotiaan tasolla.
26.03.2014 klo 23.08 4
Pojan (13v.) kanssa aloteltiin pelaa MGS1:stä, kun ei ole sarjan pelejä ennen pelannut, ja itsekin pelasin aikoinaan MGS2:seen asti. Hienoja hetkiä luvassa...takuu varmasti.
Täysin väärä paikka kirjoittaa tää kommentti. V2:n kommenttiosion tason tuntien saat tämän tyylisiä vastauksia.
Propsit siitä, että vietät pojan kanssa yhteistä aikaa noinkin hienolla tavalla!
27.03.2014 klo 00.00
27.03.2014 klo 14.16 1
Pojan (13v.) kanssa aloteltiin pelaa MGS1:stä, kun ei ole sarjan pelejä ennen pelannut, ja itsekin pelasin aikoinaan MGS2:seen asti. Hienoja hetkiä luvassa...takuu varmasti.
13v kanssa k-18 pelejä. Ei hyvää päivää. Väkivaltaa, verta, brutaalia kidutusta jne.
Kasvatus kohdallaan.
27.03.2014 klo 19.39 1
Käsittääkseni tämän pitäisikin olla 20e PS3:lla myös mutta uusilla konsoleilla sitten se ~40e
27.03.2014 klo 23.14
28.03.2014 klo 00.46 2
Pojan (13v.) kanssa aloteltiin pelaa MGS1:stä, kun ei ole sarjan pelejä ennen pelannut, ja itsekin pelasin aikoinaan MGS2:seen asti. Hienoja hetkiä luvassa...takuu varmasti.
13v kanssa k-18 pelejä. Ei hyvää päivää. Väkivaltaa, verta, brutaalia kidutusta jne.
Kasvatus kohdallaan.
Uskon, että tämän päivän nuoriso on nähnyt järkyttävämpiä asioita kuin ensimmäisen Metal gear solidin tapahtumat. Toisaalta jos ei, niin on kuitenkin valvova sensori vieressä. On hienoa, jos isä sivistää lastaan pelikulttuurilla. Joten Pete6465243 sinä senkin vanha kukkahattu täti, lopeta tukarointi ja ota hiekat pois vaginastasi:)
Rekisteröitynyt 11.04.2007
29.03.2014 klo 03.39 2
31.03.2014 klo 08.36
Pojan (13v.) kanssa aloteltiin pelaa MGS1:stä, kun ei ole sarjan pelejä ennen pelannut, ja itsekin pelasin aikoinaan MGS2:seen asti. Hienoja hetkiä luvassa...takuu varmasti.
13v kanssa k-18 pelejä. Ei hyvää päivää. Väkivaltaa, verta, brutaalia kidutusta jne.
Kasvatus kohdallaan.
Sori off-topic, mutta...
Itse aloittelin 3d-peliurani ekalla Soldier of fortunella. Olin jotain 9-12-vuotias, en muista. Rakastin sitä aivojen ampumista pellolle ja muuta väkivaltaa siinä pelissä, mutta kuitenkin minusta kasvoi äärimmäisen rauhallinen, vakivaltaa vastustava, vastuullinen, ennen työssä käyvä, nykyään taas opiskeleva nuori.
Pelillä itselllään on pieni vaikutus lopputulokseen. se, mitenkä vanhemmat hoitaa sen kasvatusKOKONAISUUDEN ratkaisee.