Dead Rising 3
Arvioitu: | Xbox One |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, verkossa 2 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Capcom |
Julkaisija: | Microsoft Games |
Julkaisupäivä: | 22.11.2013 |
Pelin kotisivut |
Zombien kanssa jatkoille
Mielikuvituksetonta tai ei – zombit janoavat vertamme taas, heti uuden konsolisukupolven alusta lähtien. Ensimmäinen Dead Rising oli Xbox 360:n alkuaikoina yksi sen merkittävimpiä julkaisuja. Samankaltainen tilanne on käsillä jälleen, kun Dead Rising 3 ilmestyi yksinoikeudella Xbox Onen julkaisupelinä.
Dead Rising 3 on hieman kuin Grand Theft Auto, mutta kadut on täytetty hurjastelijoiden ja tukevien lenkkeilijöiden sijaan toisen tilaisuuden saaneilla epäkuolleilla. Hiekkalaatikon vapaamielisestä kuluttamisesta on tässäkin pelissä kyse, minkä lisäksi toimintaa ohjailee varsinainen tarina. Pelissä puuhastellaan tarinan mukaan erilaisissa juonellisissa tehtävissä, jotka toistavat enimmäkseen kaavaa "hae x paikasta y ja tuo se tänne" tai "pelasta joku paikasta ö" tai "tuhoa kohde å". Välillä otetaan sivuloikkia tehtäviin, joissa pelastetaan esimerkiksi zombimeren keskelle jääneitä ihmisiä ja autetaan heitä selviytymään kurjaan käänteeseen edenneestä elämästään.
Pelaaja ohjastaa pelin päätähteä Nick Ramosia, joka on jäänyt zombien täyttämän kaupungin vangiksi. Armeija on tukkinut uloskäynnit ja sankarillamme on vain viikko aikaa keksiä keinot päästä pois kaupungista, minkä jälkeen se tuhotaan maan tasalle. Viikko tuntuu pitkältä ajalta, mutta tekemisen paljoudessa voi loppu tulla yllättävänkin nopeasti vastaan. Todellisuudessa aikaa ei tietenkään ole täyttä viikkoa, koska pelin vuorokaudet rullaavat todellisuutta nopeammin.
Ensimmäisen osan ostoskeskus on vaihtunut toisen osan kasinoiden kautta kolmannen osan Los Perdidosiin. Kalifornialaisessa kaupungissa on neljä aluetta, jotka erottaa toisistaan lyhyet pätkät moottoritietä. Kaupunki tuntuu hieman rajoittuneelta kokonsa puolesta, mutta vaihtelevat rakennukset ja niiden sisälle kätketyt keräiltävät tavarat tekevät maailmasta mielenkiintoisen. Vaikka kadut tulevat tutuiksi nopeasti, oli hauska pitkän pelaamisenkin jälkeen huomata uusia rakennuksia, joiden sisälle ei ollut vielä eksynyt.
Pelin ehdoton suola on aseiden yhdistely ja sen seurauksena valmistuneet hulvattomat zombien tuhoajat. Jotta moinen yhdistely on mahdollista, on kerättävä ympäri pelimaailmaa leviteltyjä piirustuksia. Ne toimivat ohjeina ja kertovat, mitkä aseet tarvitsee olla kerättynä tuhovälineiden kasaamiseksi. Erilaisia yhdistelmiä on yli sata. Perinteisimpänä combona mainittakoon pesäpallomailan ja naulakasan yhdistelmä ja hieman erikoisempana ihmiskäden ja dynamiitin yhdistelmä. Jälkimmäisestä syntyy pommi, jonka läheisyyteen verta himoavana hakeutuvat kokevat ikävän yllätyksen.
Parasta erilaisten kyhäelmien kokoamisessa on vaivattomuus. Ei tarvitse etsiä verstaspöytää nikkarointia varten, vaan yhdistelmän voi tehdä missä vain. Uusinta uutta on ajoneuvojen yhdistely. Ajokit ajetaan rinnakkain ja sitten vaan ohjeiden mukaisesti uusi menopeli kasaan niks naks. Miltä kuulostaa katujyrän ja moottoripyörän risteytys?
Graafisesti ponnistus uudelle sukupolvelle ei pelissä juuri näy ja pelin voikin helposti sekoittaa menneen konsolisukupolven peleihin – niihin hyvältä näyttäviin. Suurin ero menneeseen on se elävien kuolleiden määrä, jota ruudulla onnistutaan pyörittämään. Zombipopulaa on ihan älyttömästi, mutta kaikki yksilöt eivät kulje aivan sujuvasti. Suurien zombilaumojen etualalla olevat zombit liikkuvat jouhevasti, mutta suurin osa taka-alalla tallaavista pedoista näyttää kankeilta. Samanlaista tökkimistä ei ollut havaittavissa esimerkiksi Xbox Onen toisessa julkaisupelissä Rysessä, jossa barbaarijoukkiot olivat vähintäänkin Dead Risingin zombilaumojen kokoisia. Vaikka kaikki ei olekaan täysin sujuvaa, niin uuden sukupolven tuoma kyky pyörittää näin suurta määrää liikkuvia asioita on toki näyttävää.
Pelin vihollisina toimivissa zombeissa on mielenkiintoinen piirre, sillä ne on muodostettu suuresta määrästä erilaisia paloja. Paloista peli generoi tuhansia erilaisia zombeja, minkä ansiosta täysin identtisiin olioihin harvemmin törmää. Edellisessä kappaleessa mainitussa Rysessä olikin tympeää se, että erinäköisiä vastustajia oli vain kourallinen, ja niitä sitten kaadettiin tuhansia kertoja. Dead Rising ei samaan ongelmaan kaadu.
Zombeja voi murjoa hengiltä yksin, tai Xbox Liven kautta co-oppina. Sopivan peliseuran löytämiseksi pelaaja voi valita tyylikseen esimerkiksi paikkoja tutkivan tai mahdollisimman nopeasti läpäisyä yrittävän. Näiden valintojen jälkeen toisensa löytävillä pelureilla on mitä todennäköisimmin samankaltainen tavoite ja pelaaminen asteen hauskempaa. Vaikeustasoa ei ole peruspelissä asetettu kauhean korkealle, vaan Dead Rising –veteraanien kannattaa kokeilla pelin ”Nightmare”-tilaa, jossa haastetta on lisätty ja päivien kestoa entisestään lyhennetty.
Peliä riesaa kourallinen bugeja ja muita ominaisuuksien tuomia ongelmia. Ruudunpäivitys saatiin suurelta osin kuntoon päivityksellä, mutta peli kaatuilee edelleen melko usein. DR3:n ärsyttävimpiin vikoihin/ominaisuuksiin kuuluu sen taukovalikko, jossa peli ei meinaa millään pysyä. Tuli pariin otteeseen ihmeteltyä naapurien kovaäänistä örvellystä, kun ääni tulikin itsestään jatkuneen pelin verenhimoisista kaksiraajaisista.
Kinectiä voi pelissä hyötykäyttää liikkeillä ja puheella. Zombeja voi hämätä pölisemällä, mutta lausumisessa saa olla melko tarkka. Jos vastapuoli on saanut taistelussa niskalenkin, on mahdollista päästä pakoon ohjaimen huitaisulla, jonka Kinect rekisteröi. Valitettavan usein kamera ei ymmärtänyt liikettäni oikein ja pelihahmosta tulikin nopeasti vainaja. Välillä taas homma toimi kunnolla, mutta nämä toimimattomat kerrat ärsyttivät melkoisesti, varsinkin silloin kun edellinen chekpoint oli jäänyt valitettavan kauaksi.
Dead Rising 3 on erittäin viihdyttävä paketti, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja kokeilla pelin kaikkia kummallisuuksia. Jos vain hutaisee yksinpelin pikaisesti lävitse, ei näe lähellekään kaikkia niitä hauskoja puolia, joita sillä on tarjota. Huumoria piisaa jatkuvasti Nickin löytäessä uuden tavan hyötykäyttää pehmonallea tai karvaisen vartalon saadessa peitokseen niukan bilevarustuksen, joka on ensisijaisesti suunniteltu naisille. Vaatteiden vaihtelu onnistuu sujuvasti lennosta ja on vähintäänkin huvittavaa, koska erilaiset hepeneet on suunniteltu kieli poskella. Rajattu kaupunki ja sen loputtomat zombilaumat luovat mallikkaasti maailmanlopun fiilistä, joka pitää pelaajan jatkuvasti varpaillaan.
Hyvää kokonaisuutta painavat bugien ja vanhentuneen ulkoasun lisäksi itseään toistavat tehtävät. Tavaroiden noutaminen muille henkiin jääneille alkaa nopeasti tympiä, mutta onneksi välillä vastaan asettuu kiintoisampia pomovastustajia.
Dead Rising 3 on hieman kuin Grand Theft Auto, mutta kadut on täytetty hurjastelijoiden ja tukevien lenkkeilijöiden sijaan toisen tilaisuuden saaneilla epäkuolleilla. Hiekkalaatikon vapaamielisestä kuluttamisesta on tässäkin pelissä kyse, minkä lisäksi toimintaa ohjailee varsinainen tarina. Pelissä puuhastellaan tarinan mukaan erilaisissa juonellisissa tehtävissä, jotka toistavat enimmäkseen kaavaa "hae x paikasta y ja tuo se tänne" tai "pelasta joku paikasta ö" tai "tuhoa kohde å". Välillä otetaan sivuloikkia tehtäviin, joissa pelastetaan esimerkiksi zombimeren keskelle jääneitä ihmisiä ja autetaan heitä selviytymään kurjaan käänteeseen edenneestä elämästään.
Pelaaja ohjastaa pelin päätähteä Nick Ramosia, joka on jäänyt zombien täyttämän kaupungin vangiksi. Armeija on tukkinut uloskäynnit ja sankarillamme on vain viikko aikaa keksiä keinot päästä pois kaupungista, minkä jälkeen se tuhotaan maan tasalle. Viikko tuntuu pitkältä ajalta, mutta tekemisen paljoudessa voi loppu tulla yllättävänkin nopeasti vastaan. Todellisuudessa aikaa ei tietenkään ole täyttä viikkoa, koska pelin vuorokaudet rullaavat todellisuutta nopeammin.
Ensimmäisen osan ostoskeskus on vaihtunut toisen osan kasinoiden kautta kolmannen osan Los Perdidosiin. Kalifornialaisessa kaupungissa on neljä aluetta, jotka erottaa toisistaan lyhyet pätkät moottoritietä. Kaupunki tuntuu hieman rajoittuneelta kokonsa puolesta, mutta vaihtelevat rakennukset ja niiden sisälle kätketyt keräiltävät tavarat tekevät maailmasta mielenkiintoisen. Vaikka kadut tulevat tutuiksi nopeasti, oli hauska pitkän pelaamisenkin jälkeen huomata uusia rakennuksia, joiden sisälle ei ollut vielä eksynyt.
Kamaa + kamaa = rutosti lopullista kuolemaa
Pelin ehdoton suola on aseiden yhdistely ja sen seurauksena valmistuneet hulvattomat zombien tuhoajat. Jotta moinen yhdistely on mahdollista, on kerättävä ympäri pelimaailmaa leviteltyjä piirustuksia. Ne toimivat ohjeina ja kertovat, mitkä aseet tarvitsee olla kerättynä tuhovälineiden kasaamiseksi. Erilaisia yhdistelmiä on yli sata. Perinteisimpänä combona mainittakoon pesäpallomailan ja naulakasan yhdistelmä ja hieman erikoisempana ihmiskäden ja dynamiitin yhdistelmä. Jälkimmäisestä syntyy pommi, jonka läheisyyteen verta himoavana hakeutuvat kokevat ikävän yllätyksen.
Parasta erilaisten kyhäelmien kokoamisessa on vaivattomuus. Ei tarvitse etsiä verstaspöytää nikkarointia varten, vaan yhdistelmän voi tehdä missä vain. Uusinta uutta on ajoneuvojen yhdistely. Ajokit ajetaan rinnakkain ja sitten vaan ohjeiden mukaisesti uusi menopeli kasaan niks naks. Miltä kuulostaa katujyrän ja moottoripyörän risteytys?
Paljon pientä kankeutta
Graafisesti ponnistus uudelle sukupolvelle ei pelissä juuri näy ja pelin voikin helposti sekoittaa menneen konsolisukupolven peleihin – niihin hyvältä näyttäviin. Suurin ero menneeseen on se elävien kuolleiden määrä, jota ruudulla onnistutaan pyörittämään. Zombipopulaa on ihan älyttömästi, mutta kaikki yksilöt eivät kulje aivan sujuvasti. Suurien zombilaumojen etualalla olevat zombit liikkuvat jouhevasti, mutta suurin osa taka-alalla tallaavista pedoista näyttää kankeilta. Samanlaista tökkimistä ei ollut havaittavissa esimerkiksi Xbox Onen toisessa julkaisupelissä Rysessä, jossa barbaarijoukkiot olivat vähintäänkin Dead Risingin zombilaumojen kokoisia. Vaikka kaikki ei olekaan täysin sujuvaa, niin uuden sukupolven tuoma kyky pyörittää näin suurta määrää liikkuvia asioita on toki näyttävää.
Pelin vihollisina toimivissa zombeissa on mielenkiintoinen piirre, sillä ne on muodostettu suuresta määrästä erilaisia paloja. Paloista peli generoi tuhansia erilaisia zombeja, minkä ansiosta täysin identtisiin olioihin harvemmin törmää. Edellisessä kappaleessa mainitussa Rysessä olikin tympeää se, että erinäköisiä vastustajia oli vain kourallinen, ja niitä sitten kaadettiin tuhansia kertoja. Dead Rising ei samaan ongelmaan kaadu.
Toisaalta niin kivaa, toisaalta niin mälsää
Zombeja voi murjoa hengiltä yksin, tai Xbox Liven kautta co-oppina. Sopivan peliseuran löytämiseksi pelaaja voi valita tyylikseen esimerkiksi paikkoja tutkivan tai mahdollisimman nopeasti läpäisyä yrittävän. Näiden valintojen jälkeen toisensa löytävillä pelureilla on mitä todennäköisimmin samankaltainen tavoite ja pelaaminen asteen hauskempaa. Vaikeustasoa ei ole peruspelissä asetettu kauhean korkealle, vaan Dead Rising –veteraanien kannattaa kokeilla pelin ”Nightmare”-tilaa, jossa haastetta on lisätty ja päivien kestoa entisestään lyhennetty.
Peliä riesaa kourallinen bugeja ja muita ominaisuuksien tuomia ongelmia. Ruudunpäivitys saatiin suurelta osin kuntoon päivityksellä, mutta peli kaatuilee edelleen melko usein. DR3:n ärsyttävimpiin vikoihin/ominaisuuksiin kuuluu sen taukovalikko, jossa peli ei meinaa millään pysyä. Tuli pariin otteeseen ihmeteltyä naapurien kovaäänistä örvellystä, kun ääni tulikin itsestään jatkuneen pelin verenhimoisista kaksiraajaisista.
Kinectiä voi pelissä hyötykäyttää liikkeillä ja puheella. Zombeja voi hämätä pölisemällä, mutta lausumisessa saa olla melko tarkka. Jos vastapuoli on saanut taistelussa niskalenkin, on mahdollista päästä pakoon ohjaimen huitaisulla, jonka Kinect rekisteröi. Valitettavan usein kamera ei ymmärtänyt liikettäni oikein ja pelihahmosta tulikin nopeasti vainaja. Välillä taas homma toimi kunnolla, mutta nämä toimimattomat kerrat ärsyttivät melkoisesti, varsinkin silloin kun edellinen chekpoint oli jäänyt valitettavan kauaksi.
Dead Rising 3 on erittäin viihdyttävä paketti, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja kokeilla pelin kaikkia kummallisuuksia. Jos vain hutaisee yksinpelin pikaisesti lävitse, ei näe lähellekään kaikkia niitä hauskoja puolia, joita sillä on tarjota. Huumoria piisaa jatkuvasti Nickin löytäessä uuden tavan hyötykäyttää pehmonallea tai karvaisen vartalon saadessa peitokseen niukan bilevarustuksen, joka on ensisijaisesti suunniteltu naisille. Vaatteiden vaihtelu onnistuu sujuvasti lennosta ja on vähintäänkin huvittavaa, koska erilaiset hepeneet on suunniteltu kieli poskella. Rajattu kaupunki ja sen loputtomat zombilaumat luovat mallikkaasti maailmanlopun fiilistä, joka pitää pelaajan jatkuvasti varpaillaan.
Hyvää kokonaisuutta painavat bugien ja vanhentuneen ulkoasun lisäksi itseään toistavat tehtävät. Tavaroiden noutaminen muille henkiin jääneille alkaa nopeasti tympiä, mutta onneksi välillä vastaan asettuu kiintoisampia pomovastustajia.
Dead Rising 3 (Xbox One)
Zombit mörisevät taas humoristisessa pläjäyksessä, jossa vapaa puuhastelu vie pelaajan mennessään. Päätarinan tehtävien mielikuvituksettomuus valitettavasti heikentää kokonaisuutta.
- Paljon nähtävää
- Paljon kiinnostavaa kerättävää
- Paljon erilaista kyhättävää
- Paljon erilaisia konsteja tuhota epäkuolleita
- Paljon hauskoja hetkiä
- Vähän erilaisia tehtäviä
- Vähän täysin elävää ihmisrotua
- Vähän kiinnostavia juonenkäänteitä
Keskustelut (10 viestiä)
03.02.2014 klo 23.25 6
Arvosanathan ovat loppujenlopuksi aina mielipideasioita, mutta 79/100 on mielestäni aivan liian korkea. Jo pelkkä luokaton tekninentoteutus tiputtaa pelin omassa kategoriassa 75 kieppeille ja muut puutteet kyllä 70 alle. Toki edelleen mielipiteitä, mutta olisiko arvostelijalla XO-lasit päässä? ;)
Rekisteröitynyt 27.11.2013
04.02.2014 klo 00.50 3
Olen kaverilla tuota koittanut ja voi sanoa, että jos olin pettynyt Killzoneen, niin tuo se vasta kuraa olikin. Peliaiheessa ja avoimessamaailmassa olisi ainesta vaikka mihin, mutta siitä on tehty aivoton zombiemättö (kuten DR-sarja nyt on) jossa ei todella ole mitään muuta ideaa kuin laittaa zombeja nippuun. Lisäksi pelin toteutus on suorastaan karmeaa, eikä kyseessä ole edes porttaus jolloin grafiikoita ei voi laittaa edellisen sukupolven piikkiin, ja entäpä se fps? Tai lähinnä sen puute.
Arvosanathan ovat loppujenlopuksi aina mielipideasioita, mutta 79/100 on mielestäni aivan liian korkea. Jo pelkkä luokaton tekninentoteutus tiputtaa pelin omassa kategoriassa 75 kieppeille ja muut puutteet kyllä 70 alle. Toki edelleen mielipiteitä, mutta olisiko arvostelijalla XO-lasit päässä? ;)
Ei ne pisteet fps ja grafiikoista tule idiootti. Jotkut tykkää jotkut ei ja tottakai se on zombiemättö peli siinähän se idea onkin.
Myös sellanen juttu, että kyseessä on arvostelijan mielipide, ei sinun.
04.02.2014 klo 05.53 2
Itseäni peli ei juuri liiemmin kiinnosta ja mitä olen valtamediasta lukenut niin eipä kyseessä taida olla kaksinenkaan peli.
Silti pistää hieman aina sieppaamaan nämä yksinoikeudet mitä konsoleille pukkaa. Olen itse ollut aina pleikkarimiehiä ja jälleen se on myös järjellä ei pelkällä tunteella perusteltua ja paikoin on harmittanut xboxin yksinoikeus Alan Wakeen ja Forzaan toki saman tyyppisiä ratkaisuja löytyy myös pleikkarille mutta kuitenkin.
Olen jo pitkään jaksanut ihmetellä V2 sivuston keskusteluja ja ajatellut että anonyymit ovat niitä huvikseen rettelöitsijöitä mutta nyt kun kurkkaa tätä "iCoder123" kommenttia niin näköjään niitä täysiä idioottipellejä löytyy myös rekisteröityneistä.
"Arvosanathan ovat loppujenlopuksi aina MIELIPIDEASIOITA, mutta 79/100 on MIELESTÄNI"
"Myös sellanen juttu, että kyseessä on arvostelijan mielipide, ei sinun."
"tekninentoteutus tiputtaa pelin omassa kategoriassa 75 kieppeille ja MUUT PUUTTEET kyllä 70 alle."
"Ei ne pisteet fps ja grafiikoista tule idiootti."
04.02.2014 klo 07.52 2
On huikeaa kuinka paljon noita zombeja on saatu täräytettyä kerralla ruudulle, toki jo aiemmin mainittujen teknisten "ongelmien" ehdoilla. Onko vika sitten xboxissa vai kehittäjä studiossa, mene ja tiedä.
Olisi hienoa jos V2 voisi tehdä artikkelin peleistä yleensä siten, että mitkä asiat peleissä vaativat mitäkin tehoa. Esimerkiksi mikä vaatii muisia? Mitkä elementit rasittavat näytönohjaimia eniten jne.
iCoder mistä ne pisteet tulevat? Omasta mielestäni peliseissä oleellisia/arvostelatvia asioita ovat mm. grafiikka, tunnelma, pelimekaniikka, äänimaailma. Mikäli jonkin noista on vertaansa vailla voidaan sillä kompensoida heikompia alueita loppuarvosanassa hieman.
On toki selvää, että minecraft tai papers please tyyppisissä peleissä grafiikalla ei ole kovinkaan suurta merkitystä vaan pelikokemus/arvio pohjautuu johonkin aivan muuhun, mutta oman näkemykseni mukaan AAA-luokan julkaisuilta voi odottaa ja vaatia hienoa grafiikkaa varsinkin uudella sukupolvella. Lisäksi dead rising sarja on muutoin kohtalaisen onttoa ja olen itse saanut kiksini päättömästä toiminnasta ja grafiikoista. Mikäli nätit grafiikat uupuvat ja tekninen toteutus muutenkin ontuu pelikokemus laskee merkittävästi.
04.02.2014 klo 09.28 1
Ja kaikille nyt vielä tiedoksi tämä on MIELIPIDE!!!
04.02.2014 klo 16.04 4
Onko aina pakko valittaa siitä grafiikasta ja fps:tä ne on vain huenouksia siinä seassa, mutta mielestäni se pääasia on pelin sisältö eikä se miltä se näyttää. Kauniita pelejä on tietysti mukavempi katsella ja ihailla. Itselläni on aika huono kone jolla joskus pelaan ja sillä ei saa mitää huippu grafiikkaa käyttöön vaikka mahdollisuus olisi, silloin rupee arvostamaan enemmän pelin sisältöä ja tarinaa joka menee monelta ohi kun ulistaan että fps on liian pieni ja ei saa sitä ultra hd grafiikoita. Kaikilla pelifirmoilla ei ole mahdollisuutta niin hienoon grafiikkaan mitä nyky konsoleilta odotetaan joten ne yrittävät keskittyä sitten pelin sisältöön vaikkei sekään aina onnistu. Joten antakaa hyvät ihmiset pienille firmoille mahdollisuus elkää saman tien lyökö maahan, näin pienet firmat kaatuvat ja annatte sen vallan suurille firmoille joita kiinnostaa vaan raha ja sitte taas ulistaan EA:n paskasta.
Ja kaikille nyt vielä tiedoksi tämä on MIELIPIDE!!!
Hieno viesti!
Harmi vain että sen tarkoitus ei liity kyseiseen artikkeliin juuri mitenkään. Capcom ei todellakaan ole mikään "pieni firma" vaan kyseessä on suuren luokan peliyhtiö, joka pyörittää miljoonaluokan pelibisnestä. Capcomin kaltaisilta yhtiöiltä ei ole mitenkään luonnotonta odottaa toimivaa pelattavuutta sekä näyttävää grafiikkaa, sen verran rahaa heillä kuitenkin on.
04.02.2014 klo 16.19 1
Kuusi vuotta pelasin PS3:lla, nyt yli kaksi vuotta takana pelitietokoneella ja paluuta ei ole.
04.02.2014 klo 17.35
mielestäni kaikista häiritsevintä on hyppiä 30fps ja 60fps pelien väliä. kun pelaa vuoroon jotain dead spacea ja driveria, skyrimiä ja codia niin silloin iskee ällötys
04.02.2014 klo 17.41 1
Sitten tuli kakkonen jossa muutamaa kivaa kohtaa lukuunottamatta ajattelu on lähinnä "Plääh". Pelasin kerran, pölyttyy hyllyssä.
Nyt on kolmonen tarjolla eikä vois vähempää kiinnostaa. Varsinkin kun näyttää että se haaste, aikarajat, selviytyjien managemointi ja looginen juoni on pistetty aikalailla romukoppaan. Joo pelistä voi löytyä ajastettu moodi mutta monessa pelissä se Hard-modekin on ihan saatanan helppo koska peli nyt on vaan suunniteltu jollekin kohderyhmälle Y.
04.02.2014 klo 21.33
Pakko sanoo myös siitä et varmasti pelitalolla aika kovat paineet. Uuteen sukupolveen vaihtuminen käy aina nopeesti konsolivalmistajilta, niin ei mikään ihme, et pelitalot tulee perässä. Eka aalto on suurilta osin molemmilla konsoleilla ollu paskaa ni taidan hakata vanhemmat vielä pelaamattomat pelit läpi venatessa piakkoin tulevia hiotumpia julkaisuja ennen ku hommaan kumpaakaan konsolia.