Mielikuvituksetonta tai ei – zombit janoavat vertamme taas, heti uuden konsolisukupolven alusta lähtien. Ensimmäinen Dead Rising oli Xbox 360:n alkuaikoina yksi sen merkittävimpiä julkaisuja. Samankaltainen tilanne on käsillä jälleen, kun Dead Rising 3 ilmestyi yksinoikeudella Xbox Onen julkaisupelinä.

Dead Rising 3 on hieman kuin Grand Theft Auto, mutta kadut on täytetty hurjastelijoiden ja tukevien lenkkeilijöiden sijaan toisen tilaisuuden saaneilla epäkuolleilla. Hiekkalaatikon vapaamielisestä kuluttamisesta on tässäkin pelissä kyse, minkä lisäksi toimintaa ohjailee varsinainen tarina. Pelissä puuhastellaan tarinan mukaan erilaisissa juonellisissa tehtävissä, jotka toistavat enimmäkseen kaavaa "hae x paikasta y ja tuo se tänne" tai "pelasta joku paikasta ö" tai "tuhoa kohde å". Välillä otetaan sivuloikkia tehtäviin, joissa pelastetaan esimerkiksi zombimeren keskelle jääneitä ihmisiä ja autetaan heitä selviytymään kurjaan käänteeseen edenneestä elämästään.


Pelaaja ohjastaa pelin päätähteä Nick Ramosia, joka on jäänyt zombien täyttämän kaupungin vangiksi. Armeija on tukkinut uloskäynnit ja sankarillamme on vain viikko aikaa keksiä keinot päästä pois kaupungista, minkä jälkeen se tuhotaan maan tasalle. Viikko tuntuu pitkältä ajalta, mutta tekemisen paljoudessa voi loppu tulla yllättävänkin nopeasti vastaan. Todellisuudessa aikaa ei tietenkään ole täyttä viikkoa, koska pelin vuorokaudet rullaavat todellisuutta nopeammin.

Ensimmäisen osan ostoskeskus on vaihtunut toisen osan kasinoiden kautta kolmannen osan Los Perdidosiin. Kalifornialaisessa kaupungissa on neljä aluetta, jotka erottaa toisistaan lyhyet pätkät moottoritietä. Kaupunki tuntuu hieman rajoittuneelta kokonsa puolesta, mutta vaihtelevat rakennukset ja niiden sisälle kätketyt keräiltävät tavarat tekevät maailmasta mielenkiintoisen. Vaikka kadut tulevat tutuiksi nopeasti, oli hauska pitkän pelaamisenkin jälkeen huomata uusia rakennuksia, joiden sisälle ei ollut vielä eksynyt.




Pelin ehdoton suola on aseiden yhdistely ja sen seurauksena valmistuneet hulvattomat zombien tuhoajat. Jotta moinen yhdistely on mahdollista, on kerättävä ympäri pelimaailmaa leviteltyjä piirustuksia. Ne toimivat ohjeina ja kertovat, mitkä aseet tarvitsee olla kerättynä tuhovälineiden kasaamiseksi. Erilaisia yhdistelmiä on yli sata. Perinteisimpänä combona mainittakoon pesäpallomailan ja naulakasan yhdistelmä ja hieman erikoisempana ihmiskäden ja dynamiitin yhdistelmä. Jälkimmäisestä syntyy pommi, jonka läheisyyteen verta himoavana hakeutuvat kokevat ikävän yllätyksen.

Parasta erilaisten kyhäelmien kokoamisessa on vaivattomuus. Ei tarvitse etsiä verstaspöytää nikkarointia varten, vaan yhdistelmän voi tehdä missä vain. Uusinta uutta on ajoneuvojen yhdistely. Ajokit ajetaan rinnakkain ja sitten vaan ohjeiden mukaisesti uusi menopeli kasaan niks naks. Miltä kuulostaa katujyrän ja moottoripyörän risteytys?




Graafisesti ponnistus uudelle sukupolvelle ei pelissä juuri näy ja pelin voikin helposti sekoittaa menneen konsolisukupolven peleihin – niihin hyvältä näyttäviin. Suurin ero menneeseen on se elävien kuolleiden määrä, jota ruudulla onnistutaan pyörittämään. Zombipopulaa on ihan älyttömästi, mutta kaikki yksilöt eivät kulje aivan sujuvasti. Suurien zombilaumojen etualalla olevat zombit liikkuvat jouhevasti, mutta suurin osa taka-alalla tallaavista pedoista näyttää kankeilta. Samanlaista tökkimistä ei ollut havaittavissa esimerkiksi Xbox Onen toisessa julkaisupelissä Rysessä, jossa barbaarijoukkiot olivat vähintäänkin Dead Risingin zombilaumojen kokoisia. Vaikka kaikki ei olekaan täysin sujuvaa, niin uuden sukupolven tuoma kyky pyörittää näin suurta määrää liikkuvia asioita on toki näyttävää.

Pelin vihollisina toimivissa zombeissa on mielenkiintoinen piirre, sillä ne on muodostettu suuresta määrästä erilaisia paloja. Paloista peli generoi tuhansia erilaisia zombeja, minkä ansiosta täysin identtisiin olioihin harvemmin törmää. Edellisessä kappaleessa mainitussa Rysessä olikin tympeää se, että erinäköisiä vastustajia oli vain kourallinen, ja niitä sitten kaadettiin tuhansia kertoja. Dead Rising ei samaan ongelmaan kaadu.




Zombeja voi murjoa hengiltä yksin, tai Xbox Liven kautta co-oppina. Sopivan peliseuran löytämiseksi pelaaja voi valita tyylikseen esimerkiksi paikkoja tutkivan tai mahdollisimman nopeasti läpäisyä yrittävän. Näiden valintojen jälkeen toisensa löytävillä pelureilla on mitä todennäköisimmin samankaltainen tavoite ja pelaaminen asteen hauskempaa. Vaikeustasoa ei ole peruspelissä asetettu kauhean korkealle, vaan Dead Rising –veteraanien kannattaa kokeilla pelin ”Nightmare”-tilaa, jossa haastetta on lisätty ja päivien kestoa entisestään lyhennetty.

Peliä riesaa kourallinen bugeja ja muita ominaisuuksien tuomia ongelmia. Ruudunpäivitys saatiin suurelta osin kuntoon päivityksellä, mutta peli kaatuilee edelleen melko usein. DR3:n ärsyttävimpiin vikoihin/ominaisuuksiin kuuluu sen taukovalikko, jossa peli ei meinaa millään pysyä. Tuli pariin otteeseen ihmeteltyä naapurien kovaäänistä örvellystä, kun ääni tulikin itsestään jatkuneen pelin verenhimoisista kaksiraajaisista.


Kinectiä voi pelissä hyötykäyttää liikkeillä ja puheella. Zombeja voi hämätä pölisemällä, mutta lausumisessa saa olla melko tarkka. Jos vastapuoli on saanut taistelussa niskalenkin, on mahdollista päästä pakoon ohjaimen huitaisulla, jonka Kinect rekisteröi. Valitettavan usein kamera ei ymmärtänyt liikettäni oikein ja pelihahmosta tulikin nopeasti vainaja. Välillä taas homma toimi kunnolla, mutta nämä toimimattomat kerrat ärsyttivät melkoisesti, varsinkin silloin kun edellinen chekpoint oli jäänyt valitettavan kauaksi.

Dead Rising 3 on erittäin viihdyttävä paketti, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja kokeilla pelin kaikkia kummallisuuksia. Jos vain hutaisee yksinpelin pikaisesti lävitse, ei näe lähellekään kaikkia niitä hauskoja puolia, joita sillä on tarjota. Huumoria piisaa jatkuvasti Nickin löytäessä uuden tavan hyötykäyttää pehmonallea tai karvaisen vartalon saadessa peitokseen niukan bilevarustuksen, joka on ensisijaisesti suunniteltu naisille. Vaatteiden vaihtelu onnistuu sujuvasti lennosta ja on vähintäänkin huvittavaa, koska erilaiset hepeneet on suunniteltu kieli poskella. Rajattu kaupunki ja sen loputtomat zombilaumat luovat mallikkaasti maailmanlopun fiilistä, joka pitää pelaajan jatkuvasti varpaillaan.


Hyvää kokonaisuutta painavat bugien ja vanhentuneen ulkoasun lisäksi itseään toistavat tehtävät. Tavaroiden noutaminen muille henkiin jääneille alkaa nopeasti tympiä, mutta onneksi välillä vastaan asettuu kiintoisampia pomovastustajia.