Eräs ongelmista, joita Nintendo on Wii U:n kanssa kohdannut, on että ihmiset eivät ole ymmärtäneet sen olevan kokonaan uusi konsoli. Tällaista ymmärtämistä helpottaisi muuten huomattavasti, jos Nintendo ei sitten julkaisisi sille pelejä, joita on lähes mahdoton erottaa Wiin vastaavista.

Peltonen arvosteli Wii Fitin vuonna 2008 ja antoi sille peräti 90 pistettä. Meillekin hankittiin peli ja Balance Board tuolloin ja etenkin vaimoväki innostui sen pelaamisesta. Itsekin tulin hikoilleeksi ihan mukavan nyrkkeilyminipelin parissa, mutta laihtumiseen se ei kyllä sanottavammin johtanut. Wii Fit Plus jäi meiltä väliin, mutta lähisukuun tuli sekin. Muutaman lisälajin ja twiikatun käyttöliittymän lisäksi pelissä ei ollut juuri muuta uutta. Ennen tämän uusimman painoksen ilmestymistä Balance Board oli jo ehtinyt maata käyttämättömänä niin pitkään, että sen paristot olivat vuotaneet kotelonsa sisään.



Jatkuvan iteratiivisen kehityksen hengessä Wii Fit U ottaa Wii Fitin ja Plussan lajit ja lisää mukaan muutamia uusia. Balance Board toimii tämänkin kanssa, minkä lisäksi levyllä ostetussa pelissä tulee mukana Fit Meter -niminen askelmittari. Se osaa lähettää tilastonsa infrapunalla Wii U:n Gamepadiin, ja näin arkiliikunnastakin on mahdollista saada pisteitä pelissä. Tämä on varsin vekkuli idea ja varmasti motivoi etenkin liikunnan lisäämiseen pyrkiviä.

Peli on myös suunniteltu niin, että sitä voi Gamepadia käyttäen pelata ilman televisiota. Tätä varten mukana tulee jopa pahvinen tuki, jolla Gamepadin voi asettaa pöydälle pystyyn. Oivallus kuulostaa ehkä paremmalta kuin onkaan, sillä on aika koomista katsella peliä pikkunäytöltä samalla kun huitoo tasapainolaudalla ohjainten kanssa. Pitkäkestoisissa suorituksissa on toki ihan mukavaa, että voi samalla katsoa vaikka televisiota.

Itse lajit, niin vanhat kuin uudetkin, ovat hyvin tutun näköisiä. Pelaajan hyvin yksinkertaisen näköinen Mii-hahmo lyllertää ruudulla BMI:stä riippuen enemmän tai vähemmän pulskana, ja taustamaisemat ovat sitä samaa Wii-tasoa.



Vähäisten muutosten lisäksi tekee mieli kritisoida sitä, että Wii Fit U hyödyntää jo aikamoista määrää oheiskrääsää. Että saa kaikki lajit käyttöönsä, tarvitaan Gamepadin lisäksi Balance Board ja kaksi Wii Remotea MotionPlus-toiminnolla, siis noin puolentoista sadan euron lisäsijoitukset. Sillä ostaa jo pitkäksi aikaa kuntosalikortin.

Meillekin se toinen MotionPlus kuitenkin hankittiin, kun samainen naaras halusi kokeilla pelin kiipeilyrataa. Se onkin yksi mukavimmista uusista pelimuodoista, jossa myös tulee kuntoiltua kuin huomaamattaan. Mutta valitettavasti samanlaista innostusta Fit U:sta ei silti enää syntynyt kuin Fit oli aikanaan. Vaikka mukana on myös uutta, perusharjoitteista suuri osa on edelleen sitä samaa laudalle astumista ja käsien huitomista kuin ennenkin. Parin viikon jälkeen palattiin taas ihan siihen perinteiseen lenkkeilyyn ja jumppavideoiden katsomiseen.

Mikäli Wii Fit U on tullut hankittua ja tämä Nintendon pelijumppasali on vielä täysin kokematta, on Wii Fit U hyvin innostava tapa aloittaa kuntoilu ja sikäli kannatettava hankinta. Jos taas edelliset osat on jo jumpattu puhki, ei uusi painos todennäköisesti sytytä samaa liekkiä uudelleen – vaikka harjoittelu- ja painotietonsa voikin tuoda Wii-versioista.