Ryse: Son of Rome
Arvioitu: | Xbox One |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, verkossa 2 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Crytek |
Julkaisija: | Microsoft Games |
Julkaisupäivä: | 22.11.2013 |
Pelin kotisivut |
Aa Rooman lapsi kun oon
Hyvistä paloista pitäisi koostua mainio kokonaisuus. Vankat henkilöhahmot, veriset taistelut ja Rooma miljöönä tarjoavat pelinkehittäjille mahdollisuuden luoda jotakin mestarillista. Visuaaliselle tykitykselle puitteet luo Xbox One, jonka julkaisupeleihin Ryse lukeutuu. Palapelin erinomaisuuden pitäisi olla lähes satavarma, kun pelin on tehnyt näyttävistä peleistään tunnettu Crytek. Paperilla Ryse: Son of Rome kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta, mutta lopputulos tuottaa suuren pettymyksen.
Peli alkaa keskeltä täyttä sotaa, jossa roomalainen sotilas Marius Titus laittaa barbaareja matalaksi, johtaa joukkojaan ja pelastaa keisari Neron. Marius saattaa hallitsijan salaisen kammion suojaan ja alkaa kertoa hänelle tarinaa kivisestä tiestään kohti sotilasjoukkojen kärkeä. Tarinan alussa sankarimme palaa sotilaskoulutuksesta kotiin Roomaan, mutta kohtaaminen perheen kanssa saa epämukavan kolauksen barbaarien hyökätessä. Tästä pyörähtää käyntiin verta tirskuva, kostonhaluinen ja äijämäisellä meiningillä varustettu seikkailu. Tarina on aika selkeä, mutta paikoitellen hieman tylsä. Mielenkiintoisiakin hetkiä kohdataan ja muutamat selvemmät juonenkäänteet tekevät pelille hyvää.
Käytännössä Ryse on hyvinkin tutunkaltainen hack and slash -peligenren edustaja, jossa mätkitään vastapuoli hengiltä ja yritetään olla itse saamatta osumaa. Kontrollit ovat melko sujuvat, mutta aivan turhan yksinkertaiset. Yhdellä napilla mätkitään, toisella työnnetään vastustajaa, kolmannella syöksytään ja neljännellä suojaudutaan vastapuolen iskuilta. Pitkälti pelissä pärjää parin näpin rämpytyksellä ja välillä suojautumalla. Erilaisia liikeyhdistelmiä pelissä on hyvin vähän, joten taistelut alkavat nopeasti maistumaan nähdyiltä. Kun vastustajalta alkaa olla puhti loppu, voi pelaaja käynnistää brutaalin päätössarjan. Lopetusliike on Quick Time Eventiltä vaikuttava muutaman napin painallus, jossa väsähtäneeltä vastustajalta vaihtelevasti katkotaan raajoja tai työnnetään miekkaa milloin mistäkin lävitse. Lopetukset ovat komeata katsottavaa, eivätkä raakuutensa vuoksi sovellu herkkäluonteisille.
Harmittavasti lopetusliikkeitä tulee käytettyä lähes jokaisen vastustajan kohdalla, joten niiden hienous kokee nopeasti inflaation. Kyseiset Quick Time Eventit ovat myös kuin yhtä tyhjän kanssa. Pelaajan ei tarvitse välttämättä edes reagoida käskettyihin napinpainalluksiin, vaan teloitus tapahtuu joka tapauksessa. Vasta pelin lopussa nähdään QTE, joka vaatii oikeiden painikkeiden oikea-aikaista näpyttelyä.
Iskusarjojen mitalla on merkitystä, koska pelisuoritusten mukaan kasautuva pelivaluutta kertyy osaltaan niiden ansiosta. Rahamiehille on myös mahdollisuus hankkia pelirahaa löysäämällä hieman lompakon nyörejä ja kaivamalla Visa-kortti esiin. Kyllä, mikromaksut ovat myös tässä pelissä mukana. Onneksi peli ei varsinaisesti missään vaiheessa tyrkytä tätä vaihtoehtoa, vaan maksutavan voi huoletta jättää omaan varjoonsa.
Pelin valuuttaa kulutetaan hahmon kehittämiseen. Energiapalkin ja mukana kannettavien keihäiden määrän kasvattaminen mukavoittaa pelaamista huomattavasti, erityisesti pelattaessa vaikeammilla vaikeusasteilla. Vaikeimman ja helpoimman vaikeusasteen erot ovat jotakuinkin siinä, että vaikealla vihollisten iskut verottavat enemmän pelaajan energiapalkkia ja suojautuminen on ajoitettava tarkemmin. Muuten peli vaikutti lähes samalta, pelasi sitten helpolla tai vaikealla vaikeusasteella.
Ulkoasultaan peli on upea. Se näyttää 900p-resoluutiosta huolimatta komealta ja on Xbox Onen julkaisupeleistä komein. Grafiikka on sulavaa ja välillä pelikuva näyttää siltä kuin katselisi elokuvaa. Liikkuminen on asiallisen näköistä ja sulava ruudunpäivitys tekee liikkumisesta sujuvaa. Peli on valitettavasti alusta loppuun putkimainen, mikä rajoittaa taistelun lisäksi komeiden maisemien tiirailua. Toiveet laajoista ja vapaista alueista voi siis unohtaa.
Pelin alussa liikutaan Roomassa ja sieltä siirrytään pikkuhiljaa metsään ja takaisin lähtöpisteeseen. Maisemat vaihtelevat sopivalla tahdilla, minkä ansiosta samoihin ympäristöihin pelaaja ei tule kyllästymään. Pelin alueille on piilotettu kerättäviä kilpiä, kronikoita ja kääreitä, joita poimimalla avautuu musiikkiraitoja ja konseptitaidetta sekä lisätietoa pelistä, sen henkilöistä ja aseista.
Kimppuun käyvät barbaarit näyttävät asiallisesti toteutetuilta ja saattavat joskus tehdä jonkin hieman odottamattomammankin liikkeen, mutta täysin identtisten rumilusten jatkuva kaataminen haukotuttaa nopeasti. Pelin puoleenväliin mennessä nähdyt erilaiset vastustajat voi miltei laskea yhden käden sormin. Loppua kohden uudenlaisia hahmoja ilmaantuu taistelutantereelle toinenkin kourallinen, mikä hieman värittää taistelua. Erilaisilla barbaareilla on hieman toisistaan poikkeavia taistelutyylejä ja niiden suojautumiskyvyt ovat eriäviä. Pomotaisteluitakin peli tarjoilee, mutta ne eivät juuri poikkea muiden vastustajien kurituksesta.
Paikka paikoin seikkailun eri vaiheissa saadaan vaihtelua peruspelaamiseen. Joissain suuremmissa taisteluissa pelaaja pääsee sijoittamaan oman armeijansa haluamaansa paikkaan ja osissa isommista taisteluista pelaaja saa määrittää tulituksen kohteen. Valinnoilla on hetkittäin ihan tuntuviakin vaikutuksia, mutta niitä on vain muutamia pelin aikana. Välillä kokemusta väritetään jousiammunnalla ja sotilasjoukon kanssa kilpikonnamuodostelmassa liikkumalla.
Verkkomoninpelissä astutaan suurelle taisteluareenalle yhdessä toisen pelaajan kanssa ja pelaajien päälle juoksutetaan aalloittain listimistä yrittäviä barbaareja. Kaverin mukanaolo ei anna suurta lisäpontta peliin, vaan moninpeli tuntuu siltä samalta, mihin on jo tuntikaupalla kulutettu aikaa yksinpelin puolella. Pelaajiakaan verkossa ei tuntunut olevan liiaksi, joten sillä puolella ei ole innosta hihkumista.
Rysessä on paljon asioita, jotka ovat kohdillaan. Se näyttää ja kuulostaa mahtavalta, minkä lisäksi se kantaa koteloon merkattua K18-leimaa urhoollisesti. On harmittavaa, kuinka hyvä pohja on pilattu liian kepeällä taistelumekaniikalla ja viholliskaartilla. Putkimainen kenttärakenne ei auta asiaa lainkaan ja seitsemän tuntia vievä yksinpeli alkaa lyhyydestään huolimatta maistua nopeasti puulta.
Peli alkaa keskeltä täyttä sotaa, jossa roomalainen sotilas Marius Titus laittaa barbaareja matalaksi, johtaa joukkojaan ja pelastaa keisari Neron. Marius saattaa hallitsijan salaisen kammion suojaan ja alkaa kertoa hänelle tarinaa kivisestä tiestään kohti sotilasjoukkojen kärkeä. Tarinan alussa sankarimme palaa sotilaskoulutuksesta kotiin Roomaan, mutta kohtaaminen perheen kanssa saa epämukavan kolauksen barbaarien hyökätessä. Tästä pyörähtää käyntiin verta tirskuva, kostonhaluinen ja äijämäisellä meiningillä varustettu seikkailu. Tarina on aika selkeä, mutta paikoitellen hieman tylsä. Mielenkiintoisiakin hetkiä kohdataan ja muutamat selvemmät juonenkäänteet tekevät pelille hyvää.
Aa villi luonteeni on
Käytännössä Ryse on hyvinkin tutunkaltainen hack and slash -peligenren edustaja, jossa mätkitään vastapuoli hengiltä ja yritetään olla itse saamatta osumaa. Kontrollit ovat melko sujuvat, mutta aivan turhan yksinkertaiset. Yhdellä napilla mätkitään, toisella työnnetään vastustajaa, kolmannella syöksytään ja neljännellä suojaudutaan vastapuolen iskuilta. Pitkälti pelissä pärjää parin näpin rämpytyksellä ja välillä suojautumalla. Erilaisia liikeyhdistelmiä pelissä on hyvin vähän, joten taistelut alkavat nopeasti maistumaan nähdyiltä. Kun vastustajalta alkaa olla puhti loppu, voi pelaaja käynnistää brutaalin päätössarjan. Lopetusliike on Quick Time Eventiltä vaikuttava muutaman napin painallus, jossa väsähtäneeltä vastustajalta vaihtelevasti katkotaan raajoja tai työnnetään miekkaa milloin mistäkin lävitse. Lopetukset ovat komeata katsottavaa, eivätkä raakuutensa vuoksi sovellu herkkäluonteisille.
Harmittavasti lopetusliikkeitä tulee käytettyä lähes jokaisen vastustajan kohdalla, joten niiden hienous kokee nopeasti inflaation. Kyseiset Quick Time Eventit ovat myös kuin yhtä tyhjän kanssa. Pelaajan ei tarvitse välttämättä edes reagoida käskettyihin napinpainalluksiin, vaan teloitus tapahtuu joka tapauksessa. Vasta pelin lopussa nähdään QTE, joka vaatii oikeiden painikkeiden oikea-aikaista näpyttelyä.
Iskusarjojen mitalla on merkitystä, koska pelisuoritusten mukaan kasautuva pelivaluutta kertyy osaltaan niiden ansiosta. Rahamiehille on myös mahdollisuus hankkia pelirahaa löysäämällä hieman lompakon nyörejä ja kaivamalla Visa-kortti esiin. Kyllä, mikromaksut ovat myös tässä pelissä mukana. Onneksi peli ei varsinaisesti missään vaiheessa tyrkytä tätä vaihtoehtoa, vaan maksutavan voi huoletta jättää omaan varjoonsa.
Pelin valuuttaa kulutetaan hahmon kehittämiseen. Energiapalkin ja mukana kannettavien keihäiden määrän kasvattaminen mukavoittaa pelaamista huomattavasti, erityisesti pelattaessa vaikeammilla vaikeusasteilla. Vaikeimman ja helpoimman vaikeusasteen erot ovat jotakuinkin siinä, että vaikealla vihollisten iskut verottavat enemmän pelaajan energiapalkkia ja suojautuminen on ajoitettava tarkemmin. Muuten peli vaikutti lähes samalta, pelasi sitten helpolla tai vaikealla vaikeusasteella.
Tappomieli on taas ihan vallaton
Ulkoasultaan peli on upea. Se näyttää 900p-resoluutiosta huolimatta komealta ja on Xbox Onen julkaisupeleistä komein. Grafiikka on sulavaa ja välillä pelikuva näyttää siltä kuin katselisi elokuvaa. Liikkuminen on asiallisen näköistä ja sulava ruudunpäivitys tekee liikkumisesta sujuvaa. Peli on valitettavasti alusta loppuun putkimainen, mikä rajoittaa taistelun lisäksi komeiden maisemien tiirailua. Toiveet laajoista ja vapaista alueista voi siis unohtaa.
Pelin alussa liikutaan Roomassa ja sieltä siirrytään pikkuhiljaa metsään ja takaisin lähtöpisteeseen. Maisemat vaihtelevat sopivalla tahdilla, minkä ansiosta samoihin ympäristöihin pelaaja ei tule kyllästymään. Pelin alueille on piilotettu kerättäviä kilpiä, kronikoita ja kääreitä, joita poimimalla avautuu musiikkiraitoja ja konseptitaidetta sekä lisätietoa pelistä, sen henkilöistä ja aseista.
Kimppuun käyvät barbaarit näyttävät asiallisesti toteutetuilta ja saattavat joskus tehdä jonkin hieman odottamattomammankin liikkeen, mutta täysin identtisten rumilusten jatkuva kaataminen haukotuttaa nopeasti. Pelin puoleenväliin mennessä nähdyt erilaiset vastustajat voi miltei laskea yhden käden sormin. Loppua kohden uudenlaisia hahmoja ilmaantuu taistelutantereelle toinenkin kourallinen, mikä hieman värittää taistelua. Erilaisilla barbaareilla on hieman toisistaan poikkeavia taistelutyylejä ja niiden suojautumiskyvyt ovat eriäviä. Pomotaisteluitakin peli tarjoilee, mutta ne eivät juuri poikkea muiden vastustajien kurituksesta.
Aaa luona huoleni on
Paikka paikoin seikkailun eri vaiheissa saadaan vaihtelua peruspelaamiseen. Joissain suuremmissa taisteluissa pelaaja pääsee sijoittamaan oman armeijansa haluamaansa paikkaan ja osissa isommista taisteluista pelaaja saa määrittää tulituksen kohteen. Valinnoilla on hetkittäin ihan tuntuviakin vaikutuksia, mutta niitä on vain muutamia pelin aikana. Välillä kokemusta väritetään jousiammunnalla ja sotilasjoukon kanssa kilpikonnamuodostelmassa liikkumalla.
Verkkomoninpelissä astutaan suurelle taisteluareenalle yhdessä toisen pelaajan kanssa ja pelaajien päälle juoksutetaan aalloittain listimistä yrittäviä barbaareja. Kaverin mukanaolo ei anna suurta lisäpontta peliin, vaan moninpeli tuntuu siltä samalta, mihin on jo tuntikaupalla kulutettu aikaa yksinpelin puolella. Pelaajiakaan verkossa ei tuntunut olevan liiaksi, joten sillä puolella ei ole innosta hihkumista.
Taas pettymykseltä maistuu tää
Rysessä on paljon asioita, jotka ovat kohdillaan. Se näyttää ja kuulostaa mahtavalta, minkä lisäksi se kantaa koteloon merkattua K18-leimaa urhoollisesti. On harmittavaa, kuinka hyvä pohja on pilattu liian kepeällä taistelumekaniikalla ja viholliskaartilla. Putkimainen kenttärakenne ei auta asiaa lainkaan ja seitsemän tuntia vievä yksinpeli alkaa lyhyydestään huolimatta maistua nopeasti puulta.
Ryse: Son of Rome (Xbox One)
Väkivallalla tehokkaasti maustettu seikkailu Rooman sotilaan tamineissa on perusidealtaan mainio, mutta toteutuksessa on menty liian monin paikoin sieltä, missä aita on matalin.
- Visuaalisesti näyttävä
- Mahtava äänimaailma
- Itseään toistavat ja liian yksinkertaiset taistelut
- Tiiviissä putkessa kulkeminen
- Laiha moninpeli
Keskustelut (19 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
24.01.2014 klo 16.20 8
24.01.2014 klo 20.40 14
24.01.2014 klo 21.02 8
Rekisteröitynyt 26.09.2007
24.01.2014 klo 22.07 6
Mutta eipä tästä RYSEstä mitään huippupeliä odotettukaan. Itse taidan kyllä tässä konsolipolvessa hypätä takaisin sonyn leiriin...
Moderaattori
Rekisteröitynyt 27.10.2008
24.01.2014 klo 22.12 1
Linkin takana on muutaman minuutin videopätkä itse kaapattua pelivideota kolmannen kentän alusta.
Rekisteröitynyt 07.08.2007
24.01.2014 klo 22.40 14
Hauskaa, että jotkut jaksoivat E3:n QTE-megaexplosion demon jälkeen vielä tästäkin oikeasti innostua, mutta jos oppi tällä kertaa menisi perille.
25.01.2014 klo 07.13 4
900p. Next-gen! Wuppiduppiduu. (jatkaa BF4:n pelaamista 1080p resoluutiolla).
Mutta eipä tästä RYSEstä mitään huippupeliä odotettukaan. Itse taidan kyllä tässä konsolipolvessa hypätä takaisin sonyn leiriin...
Ukko joka pisti Tomb Raider 30fps/60fps tiedon liikkeelle sanoi myös et Ryse on parhaan näköinen peli tässä genissä millään alustalla, piste. Valtaosalla on sellaiset TV:t, että se ja sama onko pieni skaalaus vai ei.
25.01.2014 klo 11.09 16
Tässä tulee uusi Wii U
Tosin Wii U:lla on parempia pelejä kuin tämä.
25.01.2014 klo 15.59 10
Tässä tulee uusi Wii U
Tosin Wii U:lla on parempia pelejä kuin tämä.
Mutta kukaan ei pelaa niitä.
25.01.2014 klo 20.18 3
Tässä tulee uusi Wii U
Tosin Wii U:lla on parempia pelejä kuin tämä.
Mutta kukaan ei pelaa niitä.
Koska miljoona kärpästä löytää pakolla paskaa
25.01.2014 klo 20.23 1
Tässä tulee uusi Wii U
Tosin Wii U:lla on parempia pelejä kuin tämä.
On Xbonellakin Forza, DR ja jotain varmaan kohta tulossa mutta kuitenkin tarjonta on jotain 60-75 perunamuusia tai jotain urheilua eli ei valoisaa tulevaisuutta näkyvissä. Halo = Mario
Rekisteröitynyt 04.09.2011
26.01.2014 klo 12.18 1
26.01.2014 klo 12.47 6
Sitten kun laite joskus syyskuussa julkaistaan tässäkin maassa, niin tulevatko nämä "julkaisupelien" arvostelut uusintoina ulos?
26.01.2014 klo 15.50
Crytekin peleissä tuntuu aina olevan hieman sama kaava Plussaa tulee visuaalisesta ilmeestä ja ehkä ääni puolesta, mutta itse peli sen kauniin kuoren alla onkin sitten korkeintaan keskinkertainen.
Aijaa? Ei ne Crysikset kyllä olleet mitään dumbed-down made-for-casuals putki-QTE:ta ja välivideota toisen perään, vaan ihan OK räiskintöjä parhaimmalla senhetkisellä grafiikalla. Tässä taitaa yhtäläisyyksiä olla vain grafiikka, joka sekin Crysiksiä heikompaa Xbonen tehoista johtuen.
26.01.2014 klo 19.14
Tässä tulee uusi Wii U
Tosin Wii U:lla on parempia pelejä kuin tämä.
Mutta kukaan ei pelaa niitä.
Koska miljoona kärpästä löytää pakolla paskaa
Hieman kuivaa vai löysää paskaa, siinä vasta ongelma.
Rekisteröitynyt 04.09.2011
26.01.2014 klo 23.12 1
Konsolin julkaisusta ei Suomessa tietoakaan (tämän vuoden alussa, muhahaha!) ja peliarvosteluja työnnetään solkenaan ulos niinkuin olisi pakko ylläpitää hypeä laitteesta.
Sitten kun laite joskus syyskuussa julkaistaan tässäkin maassa, niin tulevatko nämä "julkaisupelien" arvostelut uusintoina ulos?
Kyllähän näitä SUomeen jo saa ja täysin lallisesti. Mikä on siis ongelma? Itseäni ainakin kiinnostaa lukee tulevaisuudessakin näitä Xbox one arvosteluja.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
27.01.2014 klo 09.09
Julkaisun yhteydessä emme näitä uusiksi tietenkään aja, vaan linkitämme jutut arkistosta ja mainitsemme mahdollisista eroista.
27.01.2014 klo 20.07
Vaikka kone kiinnostaa, niin takuu-, huolto ja muiden vastaavien asioiden johdosta laite on minulle ilmestynyt vasta kun sitä saa Suomesta.
Vaikka pelejä löytyy jo kirjastoistakin :/
31.01.2014 klo 14.29
Tässä tulee uusi Wii U
Tosin Wii U:lla on parempia pelejä kuin tämä.
Mutta kukaan ei pelaa niitä.
Koska miljoona kärpästä löytää pakolla paskaa
Wii U:n pelit ovat niin kamalaa paskaa, ettei se kelpaa kärpäsillekään.
Kirjoita kommentti