Kaikkien universumin ja lisenssipelien lakien mukaan animoituihin legoukkoihin perustuvan pelisarjan ei pitäisi olla odottamisen arvoinen. Vuosien varrella rakennuspalikat ovat silti räjähdelleet alati laadukkaammissa merkeissä aina Indiana Jonesista Batmaniin. Nyt ovat vuorossa Marvelin trendikkäät supersankarit, ja lopputuloksen perusteella valinta osuu pitkälti nappiin.




Lego Marvel Super Heroes pitäytyy edelleen yksinkertaisessa, mutta hyväksi havaitussa peruskonseptissa: pääkampanjassa kenttiä pelataan juonivetoisesti läpi yksi kerrallaan, ja vanhoihin maisemiin pääsee jälkikäteen könyämään uusilla hahmoilla. Salareittien, lisäbonusten ja yleisen pistebingon lisäksi jälleenpeluuarvoa nostavat erilaiset freeplay-optiot. Ratkaisu on toimiva, sillä peliä on helppo pelata niin satunnaisesti kuin intohimoisen keräilijän intensiteetillä.


Peli valjastaa häpeilemättä käyttöönsä koko Marvelin tarjoaman historian. Pelattavia hahmoja itsessään löytyy jo 150, ja meno on sen mukaista: juoni pomppii yhden superpahiksen hyökkäyksestä toiseen hektisellä tahdilla. Kaiken takana on toki tuttuja takapiruja Lokista Tohtori Doomiin, mutta polveileva tarina mahdollistaa myös vähemmän tunnettujen naamojen esittelyn suurelle yleisölle. Vanha Marvelfani on kuin kotonaan bongatessaan tuttuja kavereita ja tapahtumapaikkoja, ja onpa sankarikatraaseen eksynyt muutama yllättäväkin valinta.


Hahmojen erikoiskyvyt vaihtelevat sähkölaitteiden hakkeroinnista mutanttivoimiin. Supervoimien jonglööraus onkin toiminnan keskiössä, sillä pelaaja joutuu jatkuvasti hyödyntämään hahmojen yksilöllisiä taitoja minipuzzleissa. Kontrollien omaksuminen hahmolta toiselle on onneksi tehty ilahduttavan kivuttomaksi, joten yksinpeluu on napakan dynaamista useampaakin sankaria ohjatessa.




Aivan virheetön Lego Marvel Super Heroes ei silti ole. Kapuloita rattaisiin heittää ennen kaikkea lähes hävettävän sekava kaksinpeluumoodi, joka syö elämäniloa katkaisemalla ruudun dynaamisesti, kaiken lisäksi usein myös viistottain. On täysi mysteeri, miksi juuri tähän ratkaisuun on päädytty: vaikka kaksinpeli toimisi netin välityksellä loistavasti, kotisohvalla ruudun jakaminen tuottaa vain raivoa.


Edellämainittua ei auta toisinaan hyvinkin kaaottinen kenttäsuunnittelu. Lähes kaikki on hajotettavissa, joten interaktiivisten elementtien paikantaminen on välillä haastavaa. Vaikka kyseessä on pääasiassa lapsille ja nuorille suunnattu peli, ei reittejä voi täysin silmät sidottuna läpäistä. Terveisiä myös sille kaverille, joka on vastuussa ruudulle ilmestyvien vihjeiden värisävyistä ja vilkkumisefektistä.

Tästä huolimatta Lego Marvel jättää hyvin positiivisen jälkimaun, ja peli on kehunsa ansainnut. Mikäli sarjan kehitys jatkuu näin noususuhdanteisena, voi vain jännityksellä odottaa seuraavaa palikoitumisen kohteeksi joutuvaa teosta.