Viime aikoina pinnalle on noussut keskustelu naisten asemasta videopeleissä. Viidennen GTA:n kohdalla peräänkuulutettiin erityisesti sitä, miksi yksikään pelin kolmesta päähahmosta ei ole nainen. Naishahmoja kaipaaville tarjotaankin nyt uutta tappelupeliä, jossa miehiä ei nähdä lainkaan pelattavina hahmoina. Eipä se taida tosin paljon lohduttaa...


Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se, että muista tappelupeleistä on otettu huolella mallia. Jotain varsin samaa tämän pelin kaunokaisissa on Dead or Alive -sarjan naisten kanssa. Joko arvaat? Kyllä - tissejä, tissejä entistä isompia tissejä. Pelin kahdeksasta naikkosesta on selkeästi pyritty tekemään mahdollisimman viehättäviä ja seksikkäitä, kannuja unohtamatta. Siitä voikin sitten olla montaa mieltä, kuinka siinä on onnistuttu.



Pelin tyttöset ovat mitä ilmeisimmin samasta perheestä tai ainakin naapurustosta, koska heidän nimeämisensä on kautta linjan mielikuvituksetonta. Taiteilijanimiä tai ei, silti esimerkiksi Chaos, Warchild ja Chrome kuulostavat siltä, että pelinkehittäjät ovat palaveripöydän ääressä heittäneet ilmoille kahdeksan ensimmäisenä mieleen tullutta ja valinneet ne. Peliinhän tämä ei juuri vaikuta, mutta pistää ärsyttävästi korvaan.


Sitten pääsemmekin pelin pääsyntiin, eli naisten kurittamiseen. Hahmot osaavat potkia, lyödä ja hyppiä kaikki hieman omaan tyyliinsä. Näillä avuin saadaan aikaan kourallinen yksinkertaisia liikesarjoja, joilla voi yrittää tehdä vastapuolesta lattiarättiä. Kaikille hahmoille on lätkäisty pari yksilöllistä heittoa ja niitä vastaan voi yrittää myös suojautua. Ennen taistelua pelaaja valitsee kaksi erilaista psyykkistä kykyä, joita otteluissa voi käyttää niille varatun mittarin täyttyessä. Näillä erikoiskyvyillä voi esimerkiksi saada hetkeksi lisäpuhtia iskuihin tai kestävyyttä vihollisen ryöpytykseen. Pelin edetessä kykyjä voi ostaa lisää leikkirahalla.

Taistelut kuulostavat paperilla melko asiallisilta, mutta erilaisten liikesarjojen vähyys alkaa ärsyttää jo ensimmäisissä peleissä ja kamppailut tuntuvat kankeilta. Onneksi hahmot edes näyttävät asiallisesti toteutetuilta ja liikkuvat yllättävänkin sulavasti. Pelivalikoissa ramppaaminen onkin sitten täyttä tuskaa, koska ne takeltelevat välillä ihan urakalla ja nappeja joutuu runnomaan monesti useita kertoja yhden siirtymisen onnistumiseksi.




Yksinpelaajille löytyy arcade-pelitila, jossa taistellaan valitulla neidolla pelin muita seitsemää naista vastaan vuoron perään. Kaverin kanssa pelaaminen onnistuu niin kuin olettaa saattaa; samalta ruudulta ja verkossa. Äijäporukalla perjantai-illan testissä kävi nopeasti selväksi, että toista kertaa tätä ei tarvitse pelata. Verkon puolella oma tuomioni oli samankaltainen, koska en onnistunut löytämään kertaakaan peliseuraa.

Girl Fight ei onnistu juuri missään. Noh, tytöt olivat ihan kivoja typeristä nimistään huolimatta ja pelaaminen palkitaan pikkutuhmilla piirroskuvilla. Hahmot on mallinnettu graafisesti asiallisesti, mutta taisteluareenat ovat mielikuvituksettomia ja rumia. Taustalla jylläävä kertakäyttöjumputus ei paranna myöskään pelikokemusta. Onnellisintahan tämän kaltaisissa peleissä on se, että niitä ei ole pakko pelata. Tämä ei parane pelaamalla.


Hinta: 9,49 euroa